perjantai 16. huhtikuuta 2021

Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo

Hetki sitten oli jakso, jolloin kaikki aloittamani kirjat tuntuivat tyhmiltä. Tylsiltä ja huonoilta. Aloin huolestua, mitä vikaa on lukijassa, kun keskeytettyjen pino kohosi. Mutta nyt taas tulvii niin paljon herkullista luettavaa, ettei huoleta enää ollenkaan. 

Ruotsalaisen Karin Smirnoffin kirja on parhaasta päästä. Ei ehkä räjäytä tajuntaa, kuten joku fb:ssä sanoi, mutta on erittäin nokkela, sujuva ja hauska. Vaikka päähenkilö Jana Kipon tausta vaikuttaa samantyyppiseltä kuin Joonatan Tolan Punainen planeetta kuvaa, ei siis helppo. Mieleen tulee myös Nina Wähän Perintö. Silti Lähdin veljen luo on omanlaisensa, kirjoitusasua myöten. Toimii varmaan äänenäkin, mutta silloin missaa persoonallisen kerronnan omin silmin.

Jana Kippo palaa synnyinseudulleen. Ehkä pysyvästi, veljensä Brorin luo lapsuudenkotiin. 

"Paluu kotikylään tuntui siltä kuin olisi palannut keskelle thetrumanshow´ta. Piiri pyöri edelleen samanlaisena. Ihmiset liikkuivat samoihin kellonaikoihin. Todellisuus jatkoi kulkuaan kuin äärettömän merkki. Niin myös finn johndeereineen. Tyylikäs väri sanoin ohi kävellessäni ja hän pomppasi ilmaan aivan kuin olisin tunkeutunut luvatta hänen ajatuksiinsa. Kah jana hän sanoi pitkästä aikaa. Ilme pehmeni hänen tunnistaessaan minut." 

Ainakin töitä pitää hankkia, ja Jana hankkii. Kotiavustajana, heille on kysyntää pienissä kylissä, joissa on paljon vanhuksia. 

"Aloitat huomenna märitljungqvist sanoi. Sinä tulet siis korvaamaan maria brännströmin joka oli lämmin ja pidetty ihminen. Sekä asiakkaiden että työtovereitten parissa. Hänen paikkansa täyttäminen ei varmaan ole helppoa märitljungqvist lisäsi ja ojensi jälleen pehmeän kätensä hyvästelläkseen minut mutta meillä ei nyt ole muitakaan ehdokkaita. --- Etkö olekin brorin kaksoissisko. Olen kyllä. Te olette tosi samannäköisiä. Niin ollaan joo. Ja asutte yhdessä teidän lapsuudenkodissa. Joo. Etkö olekin aiemmin asunut etelässä. Olen ja pohjoisessakin."

Mainittu Maria on menehtynyt. Ja tämä liittyy kylän ihmisistä kutoutuvaan jännitystarinaan, jota Jana hoitaa omalla omintakeisella tavallaan. Yksi hänen asiakkaistaan on Katarina, kuolemansairas, jonka kanssa Janalla on asioita, olivathan he lapsina parhaita ystäviä. 

"Mariassa oli jotain samaa kuin sinussa. Puhun siis sinun huonoista puolistasi. Ai miten niin kysyin muistellen loputonta vänkäämistämme lapsuusaikoina. Katarina katsoi minua. Hänen katsettaan oli vaikea väistellä etenkin kun hänellä ei ollut edes silmäripsiä. Muistat taatusti miten ilkeä saatoit joskus olla. Manipuloiva. Olit aina askeleen edellä ja usutit minua milloin mihinkin. En muista sanoin. Sitä janaa ei ole enää olemassa. Nykyinen jana on mukautuvainen ja tekee sen mitä käsketään. Täsmälleen niin kuin silloin sanoi katarina. Aina kärppänä valmis iskemään kyntensä sopivaan uhriin. Maria oli samanlainen. Ja lisäksi hyvännäköinen mutta siltä osin ette muistutakaan toisianne. Kommentti oli tyypillistä katarinaa. Siihen oli mahdotonta sanoa vastaan."

Nykyhetken ohella saamme väläyksiä Janan ja Brorin lapsuudesta. Isästä, jota Jana sanoo taatoksi ja joka ihmeen kaupalla selvisi hengissä talikoniskusta navetassa. Sairaala-aika oli pitkä.

"Elimme veljen ja äidin kanssa tilapäisessä kuplassa. Äitimuori jopa muuttui sinä aikana. Puhui enemmän. Brodeerasi vähemmän."

Karmivat menneet tapahtumat alkavat avautua. Jana on käsitellyt niitä tavallaan, Bror omallaan. Veli joutuu vieroitushoitoon liian ryyppäämisen vuoksi, sisko osallistuu omaistenpäivään. 

"En pitänyt termistä. Oheisriippuvainen. Minkä me taatolle mahdoimme. Ja nyt olin ilmeisesti oheisriippuvainen jo toistamiseen veljeni ja johnin kanssa. Tässä paikassa alkoholisti oli identiteetti ja oheisriippuvainen ammatti. Miten menee kysyin veljeltä myöhemmin kävelyllä hoitolan pihalla. Siinähän se hän sanoi. Melko hyvin. Kännäystä on kyllä ikävä. Pelottavaa olla koko ajan selvin päin. Kaikki näyttää harmaalta. Ennen seassa oli sentään myös vähän mustaa."

Janasta ei voi olla pitämättä eikä häntä ihailematta. Sama pätee kirjaan. Taitavasti koottuna se on sekoitus dekkaria ja perhetarinaa, joka pitää kiinnostuksen yllä yllättävillä, lakonisilla vedoillaan. Kustantajan sivu kertoo, että tarina jatkuu. Suomennos kakkososasta ilmestyy 2022. Myös kolmonen on luvassa. 

Kenelle: Fiksun viihteen kuluttajille, perhetarinoita ahmivalle, vetävän ystäville, ytimekkyyttä arvostaville. 

Muualla: Hemulin kirjahyllyn tuntemukset tuntuvat tutuilta kaikkineen. Kirja oli järisyttävä lukukokemus, hän sanoo. Jutussa lisää linkkejä. Ja koska Hemuli on mitä vankimmin kirjastolainen, voi tämän napata Helmet-haasteen 2021 kohtaan 50, kirjastotyöntekijä suositellut. Sain kirjan kustantajalta.


Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo. Tammi 2021. Suomennos Outi Menna. Kansi Lukas Möllersten.


2 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä, huh! Omasta lukemisestani on muutama viikko, mutta nyt kun luin postaustasi niin heti tuli mieleen ihmisiä, tilanteita ja kolea tunnelma. Mua ravisuttaa vieläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolea! Upea sana, kiitos! Jotenkin kuin cool, mutta suomeksi. Janaa ja tunnelmaa erinomaisesti kuvaava. Näin itse myös paljon huumoria koleuden keskellä. Ei tilanteissa, vaan terävässä kerronnassa. Kiitos, Henna, suosituksesta, jutustasi ja kommentista.

      Poista