"Harvoin autokaan kulkee ohi. Vain muutama. Autossa aina yksi kappale paikallista ihmistä. Hidastaa, katsoo pitkään, paikallisuus rehottaa pellin sisällä."
Siinä missä Kaikkien menetysten äiti kuvaa hätkähdyttävästi äitiyttä ja äitisuhdetta, tässä kirjassa käsittelyssä on isä. Kun eräs ihminen asettautuu autioon kotitaloon, jotain alkaa tapahtua mielessä, mielelle.
"Se minussa, joka meni kauas, lähti täältä, se alkoi suhteuttaa kokemaansa näkemäänsä, se huomasi, että toisilla on toisenlaista, minulla oli erilaista, ei muut ihmiset kaivele kuoppia kaiken aikaa niin kuin perheeni, se minussa, joka etääntyi hitaasti siitä mitä oli, siitä isän maailmasta, tästä maailmasta täällä, se minussa, joka pääsi pois, lähti ja pääsi pois, se on alkanut vaimentua. Minuun on imeytymässä tämä paikka sen tilalle, se imeytyy minuun koko ajan."
Ihmiseen imeytyy muutakin, kuten viinaa, sillä isäänsä muistellessaan hän toistaa tämän rituaaleja juomisineen, retkottamisineen, äkkipikaisuuksineen, kuopan kaivamisineen. Onko sellainen koulutetun ihmisen tapa käsitellä menneisyyttä?
"Säikähdän, kun poliisiradio särähtää päälle kaapin päällä. Sanoista ei saa selvää, joku siellä rätinän takana piilee.
- Hys, suhisee isä, joka seisoo alasti keittiön oviaukossa.
Tämä ei tapahdu, tämä on jo tapahtunut.
Polisiiradio hiljenee kuin ääni uppoaisi vuoren sisään. Isä menee säätämään asemaa, jota ei enää löydy. Isä lyö seinää kämmenellä ja kääntyy.
- Sillä siunaamalla sekunnilla ku sinä saavut, menee kaikki pieleen.
Isä kulkee eteiseen.
- Nyt mä menen tappamaan itteni, sanoo isä ja paiskaa oven perässään."
"On mukava muistella menneitä."
Marjo Niemen proosa on voimakasta, taitavaa ja pakahduttavaa. Siinä ei sydän romanttisesti väräjä eivätkä perhoset lentele kevyesti vatsassa, vaan on sydänkohtauksen vaara ja oksettaa. Ja väliin pilkahteleva musta huumori naurattaa. Jos lukija on iässä, jossa muistojaan uskaltaa jo kurkata ja jos lapsuus ei ole ollut Muumitalossa, jotain samastuttavaa tai vähintään koskettavaa saattaa löytyä.
Eikä lukeminen tee pahaa muillekaan, jos haluaa ymmärtää, mitä tarkoittaa käytännössä talouslama, rakennemuutos tai luokkanousu. Minäkertojan lisäksi tapahtumia kommentoivat aaveet ja muut edesmenneet, ehkä myös talossa joskus elänyt eräs pieni ihminen, joka nyt on iso.
"Sinä lähdit ja luulit olevasi jotain muuta kuin olit. Sinä et uskonut, mitä sinulle sanottiin, se oli totuus mitä täällä sinulle sanottiin, että ei sinusta siihen ole, mitä oikein itsestäsi kuvittelet, ei sinusta ole muualle, et sinä siellä pärjää, älä mene sinne, kun me saadaan sitten hävetä."
Häpeään kasvatetun on vaikea muuttua ja sukupolvien kuilu on pohjaton kuin isän mieli; jos sinne heittää jotain, mitään ei kuulu varmistukseksi perillemenosta, kirja toteaa. Huonot muistot isästä ja kaikesta olisi tarkoitus jättää taakse, mutta se ei taida onnistua.
"Teutaroi siellä, teutaroi täällä, mutta sitten tuli kauhu, kun asianlaita tuli vastaan, ja sitä huomaa, ettei voi ottaa jotain mutta jotain jättää, ei mene niin. Kaikki tulee."
Veli sentään on, vai onko ja mitä siitä on sitten hyötyä. Korpin sisarukset tuovat mieleen Karin Smirnoffin Lähdin veljen luo -kirjasta alkaneen koleankarmean mutta mutta oudosti samalla hauskan trilogian. Yhtä seikkailullisia ei Suomessa olla, mutta Niemellä on taito iskeä lukijan tajuntaan toisin keinoin, terävämällä leipäveitsellä. Samanlaista kosketusta olen kokenut muun muassa Elina Hirvosen romaaneissa, laman runtelemaa työläisarkea taas on kuvannut hienosti myös muun muassa Noora Vallinkoski. Marjo Niemi on kirjassa hyödyntänyt omia kokemuksiaan, kuten kirjailijat aina, mutta paikkakunta ei ole yksi yhteen minkä tietyn kanssa ja teos on fiktiota.
"Voitte poistua, milloin haluatte, keskeyttämättä mitään."
Sellainen sota sitten. Pään sisäinen, eikä maksa paljon. Seuraukset ovat puolestaan oma juttunsa.
Aiemmin Marjo Niemeltä:
Kuuleminen
Ihmissyöjän ystävyys
Miten niin valo
Ryhmäteatteri: Se saattaa olla ihminen
KokoTeatteri: Norminäytelmä
Ihmissyöjän ystävät -bändi esitti musiikkina Runokuussa 2019 Harry Salmenniemen novellin Mies ei vastaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti