perjantai 1. lokakuuta 2010

Kätevästi sähköllä

Minulla oli uusi lelu. Sähkölaite, joka ei surise. Arvaatte - sähkökirjan lukulaite. Testailin sellaista viikon verran. Sähkökirjojen käytön on ennusteltu alkavan toden teolla tänä syksynä, varsinaiseen läpimurtoon ei vielä taida kukaan uskoa.

Sähkökirjoja voi lukea paitsi lukulaitteella, myös tietokoneella tai sopivalla kännykällä. Musiikistahan tämä on tuttua, ladataan tiedosto omalle koneelle. Mutta näyttää siltä, että kirjapuolella muutos on vielä isompi: koko markkina uusiutuu tekniikan kehityksen myötä.

Amerikassa perinteiset kirjakaupat ovat jo rahallisissa vaikeuksissa: Barnes & Nobles sulki kauppansa NY:ssä. Vähän kuin Suomalainen lopettaisi Helsingin keskustan liikkeensä. Ja kun pikku-Amerikka ollaan, ilmiötä odotetaan tännekin. Suurilla kustantajilla, kuten Otavalla ja WSOY:llä, on jo valmiina joukko kirjoja sähköisessä muodossa. Akateeminen avasi e-kirjakaupan, josta voi tilata niin kirjoja kuin lukulaitteenkin. Lukulaitteiden kehitys onkin ollut myynnin yksi pullonkaula - sisällön turvallisuus- ja tekijänoikeuskysymysten lisäksi.

Kesko on kuulemma tulossa markkinoille omalla laitteellaan, johon myydään sisältöä mahdollisesti paketoiden kirjoja, musiikkia... marketteihin siis odotettavissa uusia tuotteita. Elisa-operaattorillakin on omia suunnitelmia. Myös lehdet sähköistyvät: iPadilla voi jo lukea Suomen Kuvalehden.

Uusi markkina on vielä jakamaton, ja paljon varmasti tapahtuu syksyn aikana. Vaikkei kukaan arvele perinteisen kirjan korvautuvan tiedostoilla lähiaikoina, jos koskaan. Joulumarkkinoille saadaan silti uudenlaista tarjontaa, ja kirjamessuillakin kuullaan uutta. Varmaan myös lehtiä julkaistaan jatkossa lukulaitteelle.

Millainen se testilaite sitten oli? Sony Reader, vähän pienempi aavitosta, katoaa käsilaukkuunkin. Näppärä reissatessa, kun tuhatkunta kirjaa mahtuu kalenteria pienempään tilaan. Lukutila on normaalin postikortin kokoinen, liian pieni nopealle lukijalle - joutuu koko ajan painelemaan sivun vaihtoa. Laitteen käyttö ja itse lukeminen on helppoa, näyttö on erittäin selkeä. Hankalinta olivat heijastukset: laitetta on käänneltävä ahkerasti valotilanteen mukaan. Plussaa se, että tekstin koon voi itse säätää. Ja nopea laitteelta on luettavansa valita, sisältöä voi järjestellä itse tekijän tai nimen mukaan tai käyttää hakua. Ja voi tehdä muistiinpanoja tai vaikka alleviivauksia. Yhdellä latauksella pärjää tosi pitkään. Oppikirjana tai tietokirjana toimisi varmaan erinomaisesti.

Mutta vaikea hahmottaa kirjan pituutta, kun ei näe sitä fyysisesti. On kiva kuitenkin tietää näppituntumalla, paljonko kirjaa on vielä lukematta ja onko kirja ylipäänsä paksu vai ohut. Ja tylsää, kun kaikki kirjat ovat ihan samannäköisiä, samalla fontilla. Luonne ei erotu ainakaan ulkonäön perusteella.
Sähkökirjat ovat myös vielä kalliita, yhtä kalliita kuin paperisetkin. Ainakin Suomessa, Amazonissa kuulemma pari dollaria halvempia. Joukko klassikoita on digoitu vapaaseen käyttöön, mm. Juhani Ahot, Teuvo Pakkalat ja ulkomaisista mm. Jane Austin. Mutta kun ne on luettu, pitää hankkia itse lisää. Ja maksaahan se itse laitekin, mallista riippuen pari kolmesataa euroa. Joten hintakaan ei toimi porkkanana - vaikka lukulaitteen käyttö onkin näpsäkkää, ei vielä löytynyt syytä raivata kirjahyllyjä tyhjiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti