Iäkkäät sisarukset, Elida ja Tilda, asuvat pienessä ruotsalaiskylässä vanhassa kotitalossaan. Rutiinit katkaisee naapurin vaihtuminen, ja uuden tuttavuuden myötä he keksivät keinon ansaita remonttirahoja myymällä itse tehtyä potenssilääkettä. Juoni ei ole sen monimutkaisempi, joten kirja on mukavan helppoa viihdettä.
Se tarjoaa palasen lämmintunnelmaista huumoria, sanoisinko hyvin ruotsalaista, tietenkin täysin myönteisessä mielessä. Enkä ihmettele, että kirja on ollut suosittu myös Saksassa. Suomalaiseen makuun - tai ainakin tämän lukijan - kirja on liian yllätyksetön ja siloiteltu, hieman laskelmoidun oloisesti hauskaksi rakenneltu.
Potenssiaiheesta huolimatta kirja on siis hyvin sisäsiisti; itse ongelma (johon lääke on keksitty) ei ole tässä se juttu. Vaan lukijan viihdyttäminen pian kasikymppisten sankarittarien rutinoitunutta elämää kuvaamalla. Huvittavia tapoja, pinttyneitä tottumuksia, joita kertyy iän myötä. Ja saamme huomata, että vessa-asiat ovat tärkeitä.
Kirjan nimeä pidin fraasimaisena, mutta luettuani totesin sen sopivan siloisena istuvan hyvin sisältöön. Potenssiin viittailu voisi mennä helposti härskin puolelle tai liian kliiniseksi, mikä on tässä vältetty, korrektius säilyy, eikä kukaan pahastu tai järkyty, jos ei yllätykään.
Kappas, kirjalla on sama kääntäjä kuin Merete Mazzarellan viimeisimmässä.
Kirjan ovat lukeneet myös mm. Mari, joka piti kovasti, ja Hanna, joka ei ollut niin vaikuttunut.
Karin Brunk Holmqvist: Pieni potenssipuoti. Bazar 2011. Suomentanut Raija Rintamäki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti