Minun messuni

Kaksi päivää kirjamessuhulinassa hujahti siivillä: tapahtumia ja tapaamisia riitti. Perjantain väkimäärä oli maltillinen, tilaa riitti kävellä ja katsella. Koululaisiakin näkyi entistä vähemmän. Lauantain tungos paikkasi tilannetta; kirjoista kiinnostuneita onneksi riittää edelleen.

Messut näyttäytyvät jokaiselle erilaisina; joku kuuntelee kirjailijoiden esityksiä, joku tapaa tuttuja, joku shoppailee tarmokkaasti tai vain tutustuu tarjontaan ja hypistelee kaikkea tarjolle pantua. Minä tein kaikkea; tänä vuonna painopiste oli kirjailijoiden kuuntelemisessa ja kirjallisissa tapaamisissa. Juttelin muun muassa upean Nälkävuoden kirjoittaneen Aki Ollikaisen kanssa ja toivottelin hänelle menestystä kaikissa mahdollisissa maan kirjakilpailuissa. Pekka Hiltunen kertoi kirjoistaan WSOY:n tilaisuudessa, samoin Katja Kettu, jolle kirjablogistania on tuttu. Mukana olivat myös nuortenkirjailijat Seita Vuorela ja Laura Lähteenmäki. Lastenkirjapuolella tapasin Sami Toivosen ja Aino Havukaisen. Tatut ja Patut houkuttelevat myös vähemmän lukevia lapsia, mistä kaikki iloitsimme.

Lavalta kuuntelin uskomattoman skarppia Arne Nevanlinnaa - joka yli 80-vuotiaana ryhtyi romaanikirjailijaksi ja kertoi kirjoittavansa niin kauan kuin pää pelaa ja istumaan pystyy. Nyt 17 vuotta kirjailijaelämää viettäneen Nevanlinnan kolme kirjaa ovat hienoja, älykkäitä henkilökuvia. Valloittava Marie kertoi naisesta, toinen, Hjalmar, miehestä ja uusin, Varma, on nimeä myöten hieman rajatapaus: nainen, toki, mutta ei perinteisin naisellisin avuin.

Kypsän iän kirjailijakaartia edusti myös Eeva Kilpi. En tiennytkään häntä moiseksi show-naiseksi, esitys oli valloittava ja hauska. Kuulemma pahinta kuolemisessa on kirjoista eroaminen - ja ne laukun pohjalla ajelehtivat muistilappuset pitää säästää! Aforismeista ja ajatelmista - niiltä muistilapuilta - on kerätty uusin kirja, Kuolinsiivous. Kolkosta otsikosta huolimattta Kilpi itse aikoo kuulemma elää satavuotiaaksi.

Eikä suomalainen kirjallisuus tietenkään näyttäydy koko voimallaan ilman Sofi Oksasta. Häneen ei voinut messuilla olla törmäämättä, sillä hän paitsi esitteli omia kirjojaan, haastatteli muita, ainakin Riikka Ala-Harjan Maihinnousun esittelyn satuin näkemään. On hienoa nähdä, miten Oksanen kerää väkeä ja ihailijoita ympärilleen; nimmarinpyytäjiä riitti ja nuoret tytöt kyselivät kaikenlaisia neuvoja, kuulin ohimennen. Kaikille hän jaksoi vastailla ystävällisesti ja asiallisesti - hän on mahtava kirjallisuuden harrastamisen edistäjä. Ja alalla tärkeä ääni, joka kuuluu ja jolla on kanttia sanoa.

Sofi Oksanen on koonnut Hännisen veljesten, Jyrin ja Jeran, kanssa oppaan kirjailijan työstä, ja he kertoivat ammatista kolmestaan. Kyseessä ei ole kirjoittamisen opas, vaan kustannusalaa ja kirjoittajan työn ei-kirjoittavaa puolta valottava. Olen opasta sen verran lukenut, että tiedän sen hauskaksi ja teräväksi: se ei jätä harhaluuloja kirjailijan työn glamourista ja suomii aika lailla kustantamojen johtoa ja päätöksentekoa alalla. Esittelijänä toiminut Jan Erola kertoikin erään entisen esimiehensä katsoneen excel-taulukon viimeiseltä riviltä, oliko kirja hyvä vai huono. Helppoa, seuraavana vuonna otetaan vain niitä, jotka tuottavat plussatuloksen. Enää pitäisi vain tietää, mitkä ne ovat...

Oksanen kertoi omissa haastatteluissaan KKK:n taustoista ja muun muassa virolaisesta Kotumaa-lehdestä, jossa KGB julkaisi tietoja omien tarkoitusperiensä mukaisesti, totuudella ei niiden kanssa ollut tekemistä. Hurjia tarinoita, kuin elokuvasta - paitsi että ne olivat virolaisten arkielämää.

Sitä ihmettelen ja ihailen, miten kirjailijat - joita voisi pitää introvertteinä näppäimistön ääressä viihtyjinä - ovat oikeasti luontevia ja miellyttäviä esiintyjiä tai ainakin näyttelevät sellaista onnistuneesti. Oksanen on tietysti pro vailla vertaa, mutta muutkin ovat sanavalmiita ja näyttävät lähes nauttivan päästessään kertomaan kirjoistaan. Tosin Matias Riikonen tunnusti esikoiskirjapaneelissa, että olisi mieluummin muualla, mutta sai yleisön pisteet hurmaavalla ujoilullaan. Koko paneeliin osallistunut kaarti, Karoliina Timonen, Asko Jaakonaho, Pete Suhonen, Maarit Turtiainen, Timo Utterström ja jo mainittu Aki Ollikainen, sai harmittavan vähän suunvuoroa, aikataulu oli tiukka ja haastattelun rakenne epäkeskusteleva; lähinnä kerrottiin samat asiat, mitkä löytyvät kirjan liepeestä.

Keitä muita näin ja kuulin? Sirpa Kähkösen, Marco Kososen, Simo Rallin (tuli Kososen kanssa kaupan päälle), Joel Haahtelan, Siiri Enorannan, Tarja Halosen... ja liudan kirjallisia ystäviä ja kirjablogisteja eri puolilta maata, mikä oli hurjan hauskaa! Esikoiskirjapaneelissa syntyi hassu tilanne ja hämmästys, kun haastattelija esiteltyään Karoliinan kysäisi, mahtaako muita bloggareita olla paikalla. Käsiä nousi niin sankoin joukoin, ettei kysyjä takuulla ollut osannut sitä odottaa.

Kassissa oli kotimatkalla mielestäni maltillisesti kymmenkunta kirjaa, joista omaan käyttöön muutama uutuus - kuten Jaakonahon Onnemme tiellä, josta innostuin esittelyn kuultuani - pari tietokirjaa ja loput lahjoiksi. Joulua odotellen. Vaikka kirjanörtin joulu ohi tältä vuodelta onkin.