Armi
o.s. Airaksinen muutti hyvin nuorena Karjalasta Helsinkiin,
Ateneumin taidekouluun opiskelemaan tekstiilitaiteilijaksi, perusti perheen,
selviytyi sodasta ja päätyi monien hengästyttävien vaiheiden jälkeen Erva-Latvalan
mainostoimistoon töihin. Sieltä hän sai käytännön
bisnesoppia. Parhaat opastajat olivat hänen oma idearikkautensa, intonsa ja
rohkeutensa tarttua asioihin silloin, kun idea syntyi.
Marimekko syntyi vahakangastehtaasta, josta Viljo Ratia
osti aluksi osan. Siitä syntyi menestyvä vaatemerkki itse
painettujen persoonallisten kankaiden, väriyhdistelmien ja kuvioiden ansiosta -
tai paremminkin niiden luovien suunnittelijoiden, kuten Maija Isola ja Vuokko
Nurmesniemi - ansiosta. Armi Ratia tiivisti:
”En
ole kiinnostunut muodista, se on lähinnä sairaus. Minä olen kiinnostunut
vaatteista ja asumisesta ja elämisestä.”
Lopulta Marimekko oli tuotemerkki kokonaiselle
filosofialle, joka sisälsi vaatteiden, asusteiden ja kodintavaroiden tuotannon lisäksi
muun muassa tasa-arvon ja luovuuden idean. Ratia kuvaa sitä
näin:
”Ihmisen sielusta ei saa eikä voi poistaa runoa. Marimekko on Männistön muorin Venlan ja Vuohenkulman Annan kinttupolun projisoimista nykyaikaan. Se on iso nauru virkatärkeydelle ja vakava vastuu ihmisestä.--- Marinainen on sellainen nainen jonka haluaisi ystäväkseen, neitonen jonka haluaisi tyttärekseen ja sellainen kypsynyt nainen jonka haluaisi äidikseen. Mari ajattelee itse. --- Jokainen luo itse itsensä, koska nimenomaan rajojen asettaminen ei kuulu marin elämäntapaan. Marimaisuus… se on persoonallisuuden kasvattamista.”
”Ihmisen sielusta ei saa eikä voi poistaa runoa. Marimekko on Männistön muorin Venlan ja Vuohenkulman Annan kinttupolun projisoimista nykyaikaan. Se on iso nauru virkatärkeydelle ja vakava vastuu ihmisestä.--- Marinainen on sellainen nainen jonka haluaisi ystäväkseen, neitonen jonka haluaisi tyttärekseen ja sellainen kypsynyt nainen jonka haluaisi äidikseen. Mari ajattelee itse. --- Jokainen luo itse itsensä, koska nimenomaan rajojen asettaminen ei kuulu marin elämäntapaan. Marimaisuus… se on persoonallisuuden kasvattamista.”
Ratia haaveili jopa marikylistä, joihin asti ei koskaan
ehditty. Mutta jo 60-luvulla Marimekkoa myytiin niin Englannissa, Ruotsissa
kuin Amerikassakin, eikä tähän moni globaaleista markkinoista unelmoiva Suomi-firma
pysty vieläkään. Menestymisen mallia tai ainakin henkeä tästä voi edelleen oppia. Yllättävän
tuoreilta Ratian ajatukset kuulostavat - kuten tämä laatukommentti, johon nyt
voisimme vaihtaa amerikkalaisten tilalle vaikka saksalaiset tai japanilaiset, tai
kohta kiinalaiset:
”Meidän ei kannata myydä huonoa laatua hinnoilla, joilla tästä maasta pystytään myymään. Amerikkalainen on vielä laatutietoisempi kuin suomalainen perheenemäntä. Jos meidän laatumme on niin korkea kuin se ikinä voi olla, niin me myymme silloin ihmisille, jotka eivät osta hintaa vaan laatua, ja juuri näille ihmisille suomalaisten pitäisi myydä. Muista markkinoista pitävät esim. amerikkalaiset itse hyvin huolen.”
”Meidän ei kannata myydä huonoa laatua hinnoilla, joilla tästä maasta pystytään myymään. Amerikkalainen on vielä laatutietoisempi kuin suomalainen perheenemäntä. Jos meidän laatumme on niin korkea kuin se ikinä voi olla, niin me myymme silloin ihmisille, jotka eivät osta hintaa vaan laatua, ja juuri näille ihmisille suomalaisten pitäisi myydä. Muista markkinoista pitävät esim. amerikkalaiset itse hyvin huolen.”
Tai oivallus, että henkilökunnan
henkisestä ja ruumiillisesta terveydestä on huolehdittava. ”Meillä on hyvä henkilökunta, jumalauta, sanoi Armi. Jatkuvia ylitöitä
ei saa esiintyä. Pitää käydä teatterissa yms.”
Armi itse oli ideatykki, joka ei
piitannut sovinnaisuuksista eikä hienostelusta, vaan meni aina suoraan asiaan ja
pisti toimeksi. Visiot olivat suuremmat kuin oli totuttu, eikä marinaisen
tapaan rajoja tunnettu.
Kirja on kirjoitettu 60-luvun puhekieliseen tyyliin, sen ajan sanoin ja hyppelehtivänä ajatustenvirtana, jossa välillä puhuu Armi itse, välillä kertoja. Tekstiä ei ole toimitettu tiukimman seulan läpi putipuhtaaksi nykynormien mukaan, mikä hieman hidastaa lukemista mutta toden totta, onnistuu luomaan illuusiota siirtymisestä toiseen aikaan ja maailmaan. Kirja antaa käsityksen niin persoonasta kuin muista yrityksen toimintaan vaikuttaneista asioista, vaikkei ole perinteinen yrityshistoriikki. Onneksi lopussa on vuosiluvuin varustettu bibliografia, koska muuten olisi mahdotonta pysyä kärryillä, mitä oikeastaan milloinkin tapahtui.
Kirja on kirjoitettu 60-luvun puhekieliseen tyyliin, sen ajan sanoin ja hyppelehtivänä ajatustenvirtana, jossa välillä puhuu Armi itse, välillä kertoja. Tekstiä ei ole toimitettu tiukimman seulan läpi putipuhtaaksi nykynormien mukaan, mikä hieman hidastaa lukemista mutta toden totta, onnistuu luomaan illuusiota siirtymisestä toiseen aikaan ja maailmaan. Kirja antaa käsityksen niin persoonasta kuin muista yrityksen toimintaan vaikuttaneista asioista, vaikkei ole perinteinen yrityshistoriikki. Onneksi lopussa on vuosiluvuin varustettu bibliografia, koska muuten olisi mahdotonta pysyä kärryillä, mitä oikeastaan milloinkin tapahtui.
Netin ja BB-median paljastavuuteen tottuneelle kirjassa
ei ole mitään intiimiä, vaan se on kovin kiltti. Naistenlehdistä olemme lukeneet suurempia paljastuksia Armi Ratiasta. Kirja
keskittyy yritykseen ja siihen liittyviin tapahtumiin, ei henkilökohtaiseen
elämään tai ihmisiin, ei perhesuhteisiin eikä terveyteen, joten juoruja siitä ei kannata etsiä. Sopii 60-luvun yritystoiminnasta, luovuudesta ja
brändinrakentamisen historiasta kiinnostuneille.
Armi Ratian maailmassa. Juha Tanttu, Tammi 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti