Nuorten kirjoja pitäisi lukea enemmän, niin monesta syystä. Kuten että saisi kurkistella tulevien aikuisten maailmaan ja tutustua itselle uusiin kirjoittajiin. Behmin kirja kiinnosti molemmista syistä siitä kuvauksen nähtyäni (se oli lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia 2017 -ehdokkaana) ja toimi, kuten toivoinkin.
Emilia on 15-vuotias, joka heräilee seksuaalisuuteensa ja naisena olemisen ilmiöihin. Ne ihmetyttävät, kiehtovat ja vähän hirvittävät tyttöä, joka kokeilee rajojaan monin tavoin. Kuten valtaa miehiin ulkonäkönsä avulla. Netti, tuo näppärä väline, antaa mahdollisuuden sekä näkymiseen ja näyttäytymiseen kuin rahan tienaamiseen. Ja toiselta puolelta seksuaaliseen häirintään ja hyväksikäyttöön, johon tyttö joutuu tutustumaan uudessa naisen vartalossaan. Ajankohtainen aihe aina, ei vain metoo-kampanjan takia!
Behm tavoittaa tytön maailman taitavasti. Minä-muotoinen tarina on raikas ja uskottava: juuri näin voi kuvitella viisitoistavuotiaan miettivän. Välillä täynnä iloa ja itsevarmuutta, välillä ei. Tunteiden ailahtelu laidasta laitaan, itsekeskeisyys ja lähiaikuisten merkityksen hiipuminen, kaverit.,poikaystävät: koko asetelma on täynnä elävän elämän tuntua, oikealla tasolla nuoren tytön puheeksi ja sellaisen luettavaksi.
Liian pahoja käänteitä tai monimutkaisia ajatuskuvioita ei tarjota, vaan selkeää tarinaa, johon on helppo eläytyä, myös nuoren lukijan, uskon. Kirjaa uskaltaa varhaisteineille hyvin suositella, vaikeista aiheista huolimatta siinä ei mennä kanssakäymisissä tasolle, jota hän ei voisi lukea. Kirjailija välttää hienosti myös opettavaisen otteen: huumoripitoinen ja suorasanainen kerronta tekee lukemisesta helppoa ja tuo pointit esiin hieman kuin huomaamatta. Nimen (ja kannen) pehmoleluteema toimii tehokkaasti. Hieno esimerkki kotimaisesta laadukkaasta nuortenkirjallisuudesta. Kyllä, näitä voisi hyvin lukea enemmän.
Lanu-Finlandian 2017 muuten voitti Sanna Manderin Nyckelknipan / Avain hukassa, joka kuvauksen perusteella on pienten lasten kirja. Jotenkin hankalaa niputtaa näin erilaisia kohderyhmiä samaan kategoriaan. Eikö nuorten sarja olisi hyvä olla erikseen - varsinkin nyt, kun ollaan huolissaan nuorten lukemisen vähäisestä määrästä, ja myös pienten lasten vanhempien lukemisen vähäisestä määrästä? Voittaja saa aina julkisuutta, ja kategoriat kertovat arvostuksista ja kirjojen eroista, myös heille, jotka lukevat vähemmän. Nyt randomisti valittu 0-16-vuotiaan kirja on liian yleinen ollakseen viestinnällisesti kiinnostava kenellekään.
Toinen ja ikuinen naputusaiheeni on se, ettei lasten ja nuorten kirjoissa näy ikäsuositusta. Ostaminen kummilapsille ja muille tutuille tenaville helpottuisi huomattavasti, jos jonkinlainen ikähaarukka löytyisi kirjan takakannesta. Uskon, että kirjat menisivät paremmin kaupaksi, jos tietäisi heti marketin kirjahyllyllä, mitä Eetulle tai Venlalle voisi viedä. Mistä satunnainen ostaja voi muuten tietää?
Kenelle: Teini-ikään ehtineille tytöille ja heidän läheisilleen.
Muualla: Kirjapöllön huhuiluja piti Behmin kuvausta tytön huomioista hätkähdyttävän osuvina. Kirsin kirjanurkka on ottanut asiakseen esitellä myös nuorten kirjoja ja suosittelee kirjaa tavallisille äideille ja isille.
Jukka Behm: Pehmolelutyttö. WSOY 2017.
En ole vielä lukenut, mutta tämä kirja kiinnostaa. Monet ovat sanoneet, etteivät antaisi tätä nuorten luettavaksi, mutta kyllä nuoret tietävät "aikuisten asioista" paljon enemmän kuin aikuiset toivovat ja kuvittelevat... Näin muistelen jo omasta 80-luvun nuoruudestani!
VastaaPoistaKyllä antaisin nuoren luettavaksi, lapsesta riippuen 12 - 13 -vuotiaalle ja siitä ylöspäin. Ei siis sisällä niin pahoja asioita, etteikö sen ikäinen niitä ymmärtäisi. Antaa hyvän tilaisuuden myös puhua netissä näkymisestä ja naiseksi kasvamisesta nuoren lukijan kanssa, ja on aikuisellekin kiva (ehkä jopa opettavainen) luettava.
PoistaMinulla ei ole mitään tuntumaa nuorten kirjoihin, omat lapseni ovat jo sivuuttaneet nuoruusvaiheen ja lastenlapseni ovat vielä liian pieniä. Siksi olenkin tosi hyvilläni että tulin mukaan tähän bloggariyhteisöön, että saan tutustua tätä kautta myös nuorten kirjoihin. Tämän vuoden haasteena itselleni on, että luen kolme nuorten kirjaa.
VastaaPoistaSama juttu Anneli, siksi yritän nyt hieman paikata tätä asiaa. Sinulla on hyvä haaste, voisin ottaa saman käyttöön, kokeillaan yhdessä, miltä nuorten kirjat tuntuvat. Ja tämä ensi kokeilu oli niin antoisa, että ei tunnu edes velvoitteelta, vaan kutkuttavalta.
PoistaAihe on ahdistava, mutta kirja osoittautuikin niin taitavasti kirjoitetuksi, että se ei ollut liian rankka. Emilia oli kuvattu hyvin aidosti.
VastaaPoistaAihe on suorastaan pelottava, ne Emilian seikkailut netissä... Mutta hienosti Behm pitää jutun sopivalla tasolla nuorellekin lukijalle, ja Emilia on tosiaan elävä.
Poista