Avaruus kiehtoo, myös käytännön tasolla: miten ihminen toimii ja miten olemme ottaneet haltuun avaruutta tähän saakka? Oiva kertoja asiasta on henkilö, joka tekee avaruusasioita työkseen ja on jopa elänyt siellä lähes puoli vuotta, kansainvälisellä avaruusasemalla ISS:llä.
Amerikkalainen Tim Peake pääsi Sojuz-raketin kyytiin ISS:lle joulukuussa 2015. Samassa miehistössä oli muuten suvultaan suomalaistaustainen Tim Kopra (suomalainen isänisä), josta aikanaan paljon Suomen mediassa puhuttiin, etenkin hänen Suomen-vierailunsa yhteydessä 2017.
Peake kokosi kokemuksensa kirjan muotoon, joka matkakertomuksen lisäksi kertoo yksityiskohtaisesti teknologiasta, astronauttikoulutuksesta ja astronautin työstä, minuutintarkkaan päiväaikatauluun ja viikkoruokalistaan asti. Asiat on jaoteltu teemoittain (Laukaisu, Koulutus jne.) ja ne esitetään kysymys-vastausmuodossa: kirjaan on kerätty Peaken vuosien varrella saamia kysymyksiä ja niitä haettiin kirjaa varten somessa lisää. Tekstiä havainnollistavat monet kaaviot, kuvat (usein piirroksina) ja faktaboksit. Eikun matkaan siis!
Teos on täynnä tietoa, mistä pisteitä: lukija saa mitä tilaa, eikä kirjoittajan tietämyksen tasoa tarvitse epäillä. Yleistajuisuus on myös plussaa, kirjan voi lukea ilman teknistä koulutusta. Itse asiassa monet kysymykset ovat tulleet lapsilta tai nuorilta, ja uskoisin Peaken halunneen kertoa aiheestaan nimenomaan heille, ehkä tuleville astronauteille.
Muilta osin on hyvä muistaa, ettei kyse ole kirjailijasta eikä ammattikirjoittajasta, joten varsinaista taidenautintoa ei kannata odottaa. Vieraannuttavinta on amerikkalainen suomalaiselle teennäisen oloinen hymistelytyyli, jossa kehutaan tuon tuostakin hyvistä kysymyksistä ja ollaan yltiöpositiivisia. Jutustelu ei ihan vaikuta luontevalta - ja alkuperäistä lukematta voisin veikata, ettei syy ole käännöksen. Näyte alla:
"Minä nautin aina siitä, kun päivän työt oli tehty ja tuli tilaisuus valokuvien ottamiseen, ikkunasta katselemiseen tai ystäville tai perheelle soittamiseen. Työpäivät olivat hyvin palkitsevia, mutta jouduimme kaiken aikaa kamppailemaan tiukkojen aikataulujen kanssa, ja aina kun saimme jotain valmiiksi, odottamassa oli paljon muita tehtäviä. Se on kuitenkin erinomainen asia; tiivis aikataulu tekee työympäristöstä haastavan ja innostavan, ja mehän olimme lähteneet avaruuteen paiskimaan töitä!"
Mutta jos tästä pääsee yli ja malttaa keskittyä itse asiaan, kiintoisaa faktaa on paljon tarjolla. Miltä avaruudessa haisee? Mikä tuntui oudoimmalta maan painovoiman piiriin palaamisen jälkeen? Mikä edesauttaa astronauttikoulutukseen pääsyä? Ja tietysti se useimmin kysytty asia: miten avaruudessa käydään vessassa? Sieltä sekin selvitys löytyy. Minuun teki suurimman vaikutuksen tutkimustyö. Paitsi että avaruusolot opettavat paljon uutta ihmiskehon toiminnasta, painottomassa tilassa pystytään testaamaan muun muassa lääkkeitä tai tutkimaan proteiineja ja muita pienenpieniä ainesosia ilman painovoiman vaikutusta, mikä tekee tuloksista tarkempia. Esimerkiksi syöpäpotilaille kehitetyissä mikrokapseleissa aineet lääkeaineet sekoittuvat ja kohdistuvat paremmin.
Vankka tietopaketti, joka on helppolukuinen ja selkeä. Ja erittäin ajankohtainen: lähes päivittäin saamme lehdistä lukea avaruustutkimuksen tuloksista, milloin kiinalaisten, milloin venäläisten tai amerikkalaisten tekeminä. Kirja tarjoaa hyvää yleistietoa, nyt kun ihmiskunnan tulevaisuutta mietitään - jos ja kun maapallo ei kestä, mitkä ovat vaihtoehtomme? Välillä ihailen ihmisen kekseliäisyyttä ja edistyksellisyyttä, välillä suren sitä, kuinka alussa vasta olemme. Peake positiiviseen tapaansa sanoo: Enää ei ole kysymys siitä, perustammeko siirtokuntia Kuuhun ja Marsiin, vaan siitä milloin se tapahtuu.
Kenelle: Avaruushulluille, teknologian ystäville, tulevaisuutta pohtiville, kehityksestä kiinnostuneille.
Muualla: Kirsin Bookclubille kirjan arvioi Martti peräti neljän tähden arvoiseksi.
Tim Peake: Kysy astronautilta. Into 2019. Suomennos J Pekka Mäkelä. Kansi Elina Salonen. Kustantajan lukukappale.
Amerikkalainen Tim Peake pääsi Sojuz-raketin kyytiin ISS:lle joulukuussa 2015. Samassa miehistössä oli muuten suvultaan suomalaistaustainen Tim Kopra (suomalainen isänisä), josta aikanaan paljon Suomen mediassa puhuttiin, etenkin hänen Suomen-vierailunsa yhteydessä 2017.
Peake kokosi kokemuksensa kirjan muotoon, joka matkakertomuksen lisäksi kertoo yksityiskohtaisesti teknologiasta, astronauttikoulutuksesta ja astronautin työstä, minuutintarkkaan päiväaikatauluun ja viikkoruokalistaan asti. Asiat on jaoteltu teemoittain (Laukaisu, Koulutus jne.) ja ne esitetään kysymys-vastausmuodossa: kirjaan on kerätty Peaken vuosien varrella saamia kysymyksiä ja niitä haettiin kirjaa varten somessa lisää. Tekstiä havainnollistavat monet kaaviot, kuvat (usein piirroksina) ja faktaboksit. Eikun matkaan siis!
Teos on täynnä tietoa, mistä pisteitä: lukija saa mitä tilaa, eikä kirjoittajan tietämyksen tasoa tarvitse epäillä. Yleistajuisuus on myös plussaa, kirjan voi lukea ilman teknistä koulutusta. Itse asiassa monet kysymykset ovat tulleet lapsilta tai nuorilta, ja uskoisin Peaken halunneen kertoa aiheestaan nimenomaan heille, ehkä tuleville astronauteille.
Muilta osin on hyvä muistaa, ettei kyse ole kirjailijasta eikä ammattikirjoittajasta, joten varsinaista taidenautintoa ei kannata odottaa. Vieraannuttavinta on amerikkalainen suomalaiselle teennäisen oloinen hymistelytyyli, jossa kehutaan tuon tuostakin hyvistä kysymyksistä ja ollaan yltiöpositiivisia. Jutustelu ei ihan vaikuta luontevalta - ja alkuperäistä lukematta voisin veikata, ettei syy ole käännöksen. Näyte alla:
"Minä nautin aina siitä, kun päivän työt oli tehty ja tuli tilaisuus valokuvien ottamiseen, ikkunasta katselemiseen tai ystäville tai perheelle soittamiseen. Työpäivät olivat hyvin palkitsevia, mutta jouduimme kaiken aikaa kamppailemaan tiukkojen aikataulujen kanssa, ja aina kun saimme jotain valmiiksi, odottamassa oli paljon muita tehtäviä. Se on kuitenkin erinomainen asia; tiivis aikataulu tekee työympäristöstä haastavan ja innostavan, ja mehän olimme lähteneet avaruuteen paiskimaan töitä!"
Mutta jos tästä pääsee yli ja malttaa keskittyä itse asiaan, kiintoisaa faktaa on paljon tarjolla. Miltä avaruudessa haisee? Mikä tuntui oudoimmalta maan painovoiman piiriin palaamisen jälkeen? Mikä edesauttaa astronauttikoulutukseen pääsyä? Ja tietysti se useimmin kysytty asia: miten avaruudessa käydään vessassa? Sieltä sekin selvitys löytyy. Minuun teki suurimman vaikutuksen tutkimustyö. Paitsi että avaruusolot opettavat paljon uutta ihmiskehon toiminnasta, painottomassa tilassa pystytään testaamaan muun muassa lääkkeitä tai tutkimaan proteiineja ja muita pienenpieniä ainesosia ilman painovoiman vaikutusta, mikä tekee tuloksista tarkempia. Esimerkiksi syöpäpotilaille kehitetyissä mikrokapseleissa aineet lääkeaineet sekoittuvat ja kohdistuvat paremmin.
Vankka tietopaketti, joka on helppolukuinen ja selkeä. Ja erittäin ajankohtainen: lähes päivittäin saamme lehdistä lukea avaruustutkimuksen tuloksista, milloin kiinalaisten, milloin venäläisten tai amerikkalaisten tekeminä. Kirja tarjoaa hyvää yleistietoa, nyt kun ihmiskunnan tulevaisuutta mietitään - jos ja kun maapallo ei kestä, mitkä ovat vaihtoehtomme? Välillä ihailen ihmisen kekseliäisyyttä ja edistyksellisyyttä, välillä suren sitä, kuinka alussa vasta olemme. Peake positiiviseen tapaansa sanoo: Enää ei ole kysymys siitä, perustammeko siirtokuntia Kuuhun ja Marsiin, vaan siitä milloin se tapahtuu.
Kenelle: Avaruushulluille, teknologian ystäville, tulevaisuutta pohtiville, kehityksestä kiinnostuneille.
Muualla: Kirsin Bookclubille kirjan arvioi Martti peräti neljän tähden arvoiseksi.
Tim Peake: Kysy astronautilta. Into 2019. Suomennos J Pekka Mäkelä. Kansi Elina Salonen. Kustantajan lukukappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti