"Hiljaiset asenteet, arvot ja odotukset elävät meissä kaikissa, ja pidämme niitä luonnollisina. Mutta meidän ei tarvitse tehdä niin."
Tähän iskee terävästi ja taitavasti Riina Tanskanen, joka on tullut tutuksi Instagramin Tympeät tytöt -tilillään. Sekä IG:ssä että ensimmäisessä sarjakuvakirjassaan hän purkaa myyttejä ja uskomuksia, jotka - myönnettävä on - usein jylläävät meidät patriarkaattiin kasvaneiden vanhempien mielessä siitä, millainen ja miten tytön "pitää" olla. Ja vanhemmilta roolimallit ja asenteet näppärästi valuvat perheessä nuoremmille, kun niitä arjessa jatkuvasti noudatetaan ja toistetaan. Mietin usein, mistä monet pojat oppivat horohuutelut ja koko tyttödissauksen, jos eivät kotoa?
Lutkahuutelusta ja kasvavan tytön kehon pelkäämisestä kirjakin lähtee räväkästi liikkeelle.
"Mä ymmärrän pelon siitä, että joku saattaa seksualisoida pienen tytön kehon. Mutta koska lasten ylävartaloissa ei ole eroa, tarpeeseen piilottaa pikkutyttöjen nännit on sisäänkirjoitettu oletus siitä, että tyttölapsen keho olisi jo itsessään seksuaalinen."
Tanskanen kuvaa kirjassa aikuistumisen osa-alueita monelta kantilta yhdeksän kertomuksen avulla. Pelot (minusta erityisen tärkeä kohta). Seurustelun (sisältää kotitöiden jakamista). Kiltteyden harhat. Ammatinvalinnan. Naisten ja miesten taiteenteon. Ystävyydet. Lisäksi hän avaa kokonaiskuvaa nappaamalla mukaan ikivanhoja tarinoita ja uskomusten alkulähteitä antiikin saduista raamattuun. Henkilöinä kirjassa ovat monenlaiset tytöt ja heitä seuraileva Pimppienkeli, ja mukana ovat myös Yhteiskunta, Koululaitos, Tolkun ihminen, Kapitalismi ja joukko muita tytön asemaan vaikuttavia tahoja.
"Kun yhteiskuntamme on toitottanut vuosituhansien ajan sanomaa naisten huonommuudesta, myös naiset omaksuivat tämän 'totuuden' ja alkoivat vähätellä itse itseään."
Kuvilla Tanskanen kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, jotka nekin, sanat siis, ovat kirjassa kirkkaan osuvat, usein huumoria hyödyntävät. Kuten sekin Eevan "omenajupakka" tai "kamalan negatiiviset vaibsit", joita katsoja saa viiltelyjäljistä tytön iholla. Kuvat ovat runsaita, suorasukaisia ja värikkäitä. Ja kansi vaaleanpunainen! Uskon, että ulkoasu houkuttaa lukijoiksi heitäkin, jotka eivät juuri kirjoja lue. Tosin olen kuullut, että ulkoasun vuoksi kirjaa on sijoiteltu kirjakaupoissa milloin sarjakuvahyllyyn, milloin lastenkirjoihin, vaikka kyseessä on mitä terävin yhteiskunnallinen ja tasa-arvollinen kannanotto, joka tulisi nostaa uutuustietokirjojen joukkoon, heti käden ulottuville.
Tämän kirjan voisin ilolla lahjoittaa jokaiselle tuntemalleni teinille (vink, joulukin on kohta): se on rohkea mutta rehellinen, ja tarjoaa tiiviissä muodossa niin ison oppimäärän niin osuvassa muodossa, että en voisi kuvitellakaan pystyväni moiseen opastukseen omin sanoin. Jos kirjan rohkeus pelottaa, huoli pois - arjessaan tytöt kohtaavat jatkuvasti juuri näitä asioita ja haasteita, vaikka kuinka haluaisimme heitä pitää pumpulissa. Eivät tytöt pumpulia kaipaa, vaan tietoa ja opastusta hankalassa maailmassa, ja sitä kirja tarjoaa, samoin kuin myönteistä suhtautumista itseen ja kavereihin, ystävyyden henkeä ja muistutuksen siitä, että kukaan ei ole yksin aikuistumisen haasteiden edessä - yhteisyys tuo voimaa ja energiaa.
"Päivän visailukysymys: Kenen etua se ajaa, että naiset asetetaan toisiaan vastaan? Viiden pisteen vihje: ei ainakaan naisten."
Upea, riemukas, tärkeä ja viisas kirja, jonka toivoisi olevan pakollista luettavaa toisen asteen oppilaitoksissa. Myös pojille.
Kenelle: Tytöille noin yläkoulun lopulta alkaen, kasvattajille, ajatteluaan tuulettaville, ajan tasalla pysymään pyrkiville.
Muualla: Herättää runsaasti ajatuksia, muistoja ja tunteita, sanoo Kirjasähkökäyrä.
Ja torjumaan niitä hiljaisia esteitä ja asenteita.
VastaaPoistaKyllä, itekin huomasin lukiessani, että on hyvä ajatella nämä läpi, ettei vahingossakaan tue estäviä ajatusmalleja.
PoistaNyt hokasin, että myös Kirjasähkökäyrässä on kirjasta juttu, lisäsin linkin!
PoistaTämä oli kerta kaikkiaan loistava! Summaa hienosti oman sukupolveni feminismin.
VastaaPoistaOn ällistyttävä rehellisyydessään ja nasevuudessaan. Tätä tarvitaan.
PoistaAnsiokas kirja ja ansiokas postaus. Kotoa lähtevät poikien mutta myös tyttöjen asenteet tyttöjä kohtaan. Kannattaa muistaa että myös tytöt kiusaavat toisiaan ja vertailevat. Pojat ihailevat ja kunnioittavat tyttöjä, tai ainakin siinä maailmassa missä itse elän. Vanhempana pidän ihmisiä tasa-arvoisina mutta huomaan että huonoa käytöstä, itsekkyyttä ja ilkeyttä on paljon ilmassa.
VastaaPoistaKiitos Jokke. Tyttöjen keskinäistä kannustamista, sen tärkeyttä, kirja myös hienosti tuo esiin. Kyllä se keitäs tyttö kahvia -asenne on vieläkin vallalla joissakin piireissä, tosin onneksi väistyvissä. Huonolla omallatunnolla tajuan itsekin naureskelleeni mukana typerille mieskollegoiden sovinistisille heitoille aikoinaan tai vähintään hyväksynyt ne hiljaisuudella. Kun ei ollut vielä riinatanskasia eikä arjen malleja siitä, että toisinkin voi toimia, eikä älyä itsellä riittävästi. Enää en vastaanota edes naisten päivän ruusuja, jos voin sen välttää. Mutta nykytytöt vaikuttavat paremmin tietoisilta siitä, mitä on siedettävä ja mitä ei, osataan mun ikäluokkaani paremmin kyseenalaistaa ja edellyttää tasa-arvoa, ja se on tervettä kehitystä. Työtä riittää silti niin asenteissa kuin teoissa vielä, kuten naisvaltaisten alojen palkoissa nähdään.
PoistaItse en ole koskaan käskenyt keittää minulle kahvia, enkä tekemään mitään muutakaan henkilökohtaista. Töissä joudun määräämään palkallisia töitä ihmisille
PoistaEn ole myöskään koskaan ymmärtänyt näitä jotakuta loukkaavia juttuja. Minulla ei ole ollut vuosiin aikaan olla kahvihuoneissa, mistä olen vain onnellinen.
Onneksi olet asiallinen kollega ja esimies. Useimmat ovat nykyisin. Kyllä ei ennen ollut paremmin, tässäkään! Kahvihuoneet voivat olla kammottavia paikkoja, eikä vain miesten ansiosta :)
PoistaOlen nimeenomaan asiallinen ja tasapuolinen, mikä osaa luultavasti ärsyttää, sillä moni suositumpi esihenkilö pitää hovia, ja hovilla on omat etuoikeudet. Se, että on tasapuolinen vaatii todella paljon.
Poista