Riina Tanskanen: Tympeät tytöt osa 2, Luokkakipuja

Sarjakuvapiirtäjä, kirjailija, yhteiskuntakriitikko. Muun muassa näillä sanoilla kustantaja kuvaa Riina Tanskasta, jonka Tympeät tytöt ilmestyi vuonna 2021 ja ihastutti taidokkaalla kynänjäljellään mutta ennen kaikkea raikkailla ajatuksillaan tyttönä ja naisena olemisesta. Joku sanoo kerrankin suoraan!

Toinen osa on vielä upeampi, riemastuttavampi ja tärkeämpi kuin esikoinen, jos mahdollista. (Lainasin adjektiivit itseltäni.) Suorastaan hihkuin lukiessani taustaa sukupolvien edelleen jatkuvalle epätasa-arvolle ja sen ilmentymille, noitavainoineen kaikkineen.  

"Läntiset miesajattelijat ovat viimeiset vuosituhannet näperrelleet parhaan kykynsä mukaan tarinaa, jossa naiset saavuttavat korkeimman onnen kodin piirissä."  

Kodinhoito ja hoivatyö kun ovat ilmaisia näin näppärästi järjestettynä, yhteiskunta kiittää! Tanskanen tykittää ajatteluvääristymiä, joihin lapset jo pienestä kasvatetaan, ja purskauttaa esiin muiden perheenjäsenten ja yhteiskunnan hulluimmat, mutta kaikille tutut, puolet. Emme näe sitä, mikä on liian lähellä? 

Boy meets boy -osiossa patriarkaatti ja kapitalismi solmivat kestävän liiton, joka sinetöi naisen vähemmän ansaitsevan aseman ja sysää päävastuun perheestä vaimo-oletetulle. Kovaa faktaa lukuina isketään pöytään, mutta niin hauskassa ja komeassa muodossa, että ne tulee lukeneeksi kuin huomaamatta, hups! ("En halua, että joudut turhaan rasittamaan suloisia aivojasi.") 

Auttaako naisen tilannetta girl-bossius ja kaikenlainen voimaantuminen? Jos ei, ainakin siitä voi tehdä somesisältöä tai perustaa verkkokaupan! Vaikka asuisi maaseudulla, joka on yksi kirjan teema. Lähdetkö samalta viivalta asuessasi pellon reunassa ja kehkeytyäksesi hulluksi lukijaksi muun tekemisen puutteessa (hikari!) kuin ne, jotka ovat hoksanneet syntyä pääkaupungin ytimeen ja siirtyvät itsestäänselvästi yliopistoon? 

"Mun äiti on lääkäri ja isä toimittaja - eli aika perusperhe." "...mun iskä omisti sen gallerian." "Tajusin, mitä kaikkea sitä voi periä kotoaan ennen kuin vanhemmat ehtivät edes kuolla." "Tuntuu vaan niin tyhmältä koko ajan!" "Jääkiekko-otteluahan voi hyvin ajatella kolmen näytöksen draamana."

Jos suurin taidekokemus ja kulttuurinen pääoma on Twilight, on välimatkaa kurottavana. Ja kun sen tekee, jotain myös menettää, toteaa sarjakuvan tyttö. Luokkahypystä voi seurata haamukipu, hän sanoo. Ei maaseudun väkeä silti hymistellä, se saa hyvinkin osansa kirpeän osuvista huomioista. Ja työelämä, jossa ketjukahvilan myyjästä tulee puolen tunnin perehdytyksellä intohimotyötään tekevä barista. 

Hyvinvoinnin korostamisesta saattaa muodostua myös ikuisen (ja kaupallisen) tavoittelun itsekkyysansa. Eikä nyt puhuta enää vain Insta-kuvien vertailusta tai pinkin lisäilystä sinne tänne. 

"Mut jos me kaikki voidaan huonosti, ehkä ongelma tosiaan on jossain muualla kuin meissä itsessämme."

Pääseekö tympeitä tyttöjä pakoon enää kukaan? Alussa mainittu poikapari tai heidän hyvä kaverinsa AY-pomo? Toivoa sopii, että ei. Riemukasta ja viisasta sanottavaa tyttöjen ja naisten elämästä, aiheen valtavuutta ajatellen hienosti rajatussa kehyksessä (sopii sarjakuvaan), mutta mitään ei voi väittää todenvastaiseksi. Tämän kirjan kohdalla kannattaa swaipata oikealle. 

Samantyyppistä sarjakuvaa tekee Ruotsissa Liv Strömqvist; jostain syystä en ole blogannut hänen kirjoistaan, vaikka olen lukenut muutaman. Yhteiskunnallista, osuvaa ja hauskaa sarjakuvaa on syntynyt tältä Tanskasta parikymmentä vuotta vanhemmalta tekijältä kymmenisen teosta, kuusi suomennettua, jos oikein laskin. Ja jos oikein muistan, hänellä on Tanskasta vahvempi feministinen ja tekstillinen painotus töissään. Tanskanen on vasta uransa alussa, mihin ehtiikään!

Kenelle: Lukio-ikäisille ja hieman vanhemmille tytöille peruskoulutukseksi sekä naisille niin työelämässä kuin kotona, ja kaikkien heidän läheisilleen.

Tympeät tytöt (osa 1): Aikuistumisriittejä 

Tanskasen ja kumppaneiden blogi Vita nuova kertoo tarjoavansa asiaproosaa ilmiöistä, sivistyksen ja paremman tulevaisuuden nimissä. Kukapa meistä ei niitä kannattaisi? (Retorinen kysymys, keksin heti monta vastausta.) 

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt osa 2: Luokkakipuja. Into 2025. Kansi ja taitto Emmi Kyytsönen.

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt

Nuorten pärjäämisestä ollaan huolissaan pandemia-aikana, tyttöjen uupumisesta paineiden ristitulessa. Kuinka täyttää kaikki odotukset ja mihin rooliin pitäisi pyrkiä solahtamaan, jotta elämä olisi mielekästä ja toiveikasta? Miten huomioidaan heidät, jotka eivät löydä paikkaansa porukoissa tai pysty mahdottomiin suorituksiin? Ylipäänsä, miten tyttöihin suhtaudutaan - mitätöimättä, roolittamatta, ihan vain ihmisinä? 

"Hiljaiset asenteet, arvot ja odotukset elävät meissä kaikissa, ja pidämme niitä luonnollisina. Mutta meidän ei tarvitse tehdä niin."

Tähän iskee terävästi ja taitavasti Riina Tanskanen, joka on tullut tutuksi Instagramin Tympeät tytöt -tilillään. Sekä IG:ssä että ensimmäisessä sarjakuvakirjassaan hän purkaa myyttejä ja uskomuksia, jotka - myönnettävä on - usein jylläävät meidät patriarkaattiin kasvaneiden vanhempien mielessä siitä, millainen ja miten tytön "pitää" olla. Ja vanhemmilta roolimallit ja asenteet näppärästi valuvat perheessä nuoremmille, kun niitä arjessa jatkuvasti noudatetaan ja toistetaan. Mietin usein, mistä monet pojat oppivat horohuutelut ja koko tyttödissauksen, jos eivät kotoa? 

Lutkahuutelusta ja kasvavan tytön kehon pelkäämisestä kirjakin lähtee räväkästi liikkeelle. 

"Mä ymmärrän pelon siitä, että joku saattaa seksualisoida pienen tytön kehon. Mutta koska lasten ylävartaloissa ei ole eroa, tarpeeseen piilottaa pikkutyttöjen nännit on sisäänkirjoitettu oletus siitä, että tyttölapsen keho olisi jo itsessään seksuaalinen."

Tanskanen kuvaa kirjassa aikuistumisen osa-alueita monelta kantilta yhdeksän kertomuksen avulla. Pelot (minusta erityisen tärkeä kohta). Seurustelun (sisältää kotitöiden jakamista). Kiltteyden harhat. Ammatinvalinnan. Naisten ja miesten taiteenteon. Ystävyydet. Lisäksi hän avaa kokonaiskuvaa nappaamalla mukaan ikivanhoja tarinoita ja uskomusten alkulähteitä antiikin saduista raamattuun. Henkilöinä kirjassa ovat monenlaiset tytöt ja heitä seuraileva Pimppienkeli, ja mukana ovat myös Yhteiskunta, Koululaitos, Tolkun ihminen, Kapitalismi ja joukko muita tytön asemaan vaikuttavia tahoja.  

"Kun yhteiskuntamme on toitottanut vuosituhansien ajan sanomaa naisten huonommuudesta, myös naiset omaksuivat tämän 'totuuden' ja alkoivat vähätellä itse itseään."

Kuvilla Tanskanen kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, jotka nekin, sanat siis, ovat kirjassa kirkkaan osuvat, usein huumoria hyödyntävät. Kuten sekin Eevan "omenajupakka" tai "kamalan negatiiviset vaibsit", joita katsoja saa viiltelyjäljistä tytön iholla. Kuvat ovat runsaita, suorasukaisia ja värikkäitä. Ja kansi vaaleanpunainen! Uskon, että ulkoasu houkuttaa lukijoiksi heitäkin, jotka eivät juuri kirjoja lue. Tosin olen kuullut, että ulkoasun vuoksi kirjaa on sijoiteltu kirjakaupoissa milloin sarjakuvahyllyyn, milloin lastenkirjoihin, vaikka kyseessä on mitä terävin yhteiskunnallinen ja tasa-arvollinen kannanotto, joka tulisi nostaa uutuustietokirjojen joukkoon, heti käden ulottuville.

Tämän kirjan voisin ilolla lahjoittaa jokaiselle tuntemalleni teinille (vink, joulukin on kohta): se on rohkea mutta rehellinen, ja tarjoaa tiiviissä muodossa niin ison oppimäärän niin osuvassa muodossa, että en voisi kuvitellakaan pystyväni moiseen opastukseen omin sanoin. Jos kirjan rohkeus pelottaa, huoli pois - arjessaan tytöt kohtaavat jatkuvasti juuri näitä asioita ja haasteita, vaikka kuinka haluaisimme heitä pitää pumpulissa. Eivät tytöt pumpulia kaipaa, vaan tietoa ja opastusta hankalassa maailmassa, ja sitä kirja tarjoaa, samoin kuin myönteistä suhtautumista itseen ja kavereihin, ystävyyden henkeä ja muistutuksen siitä, että kukaan ei ole yksin aikuistumisen haasteiden edessä - yhteisyys tuo voimaa ja energiaa.

"Päivän visailukysymys: Kenen etua se ajaa, että naiset asetetaan toisiaan vastaan? Viiden pisteen vihje: ei ainakaan naisten." 

Upea, riemukas, tärkeä ja viisas kirja, jonka toivoisi olevan pakollista luettavaa toisen asteen oppilaitoksissa. Myös pojille.

Kenelle: Tytöille noin yläkoulun lopulta alkaen, kasvattajille, ajatteluaan tuulettaville, ajan tasalla pysymään pyrkiville. 

Muualla: Herättää runsaasti ajatuksia, muistoja ja tunteita, sanoo Kirjasähkökäyrä.

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt. Aikuistumisriittejä. Into 2021. 

Lue myös Tympeät tytöt osa 2.

Sain kirjan pyynnöstäni kustantajalta.