"Jokin oli vialla. Tuntui kuin heidän sanansa olisivat kaikuneet tyhjässä tunnelissa. Kukaan ei vastannut heille. Lopulta sain oivallukseni. Mikään ei ollut muuttunut. Puheet eivät johtaneet tekoihin."
Asialle täytyy tehdä jotain, päättää Anne. Hän ideoi julkisen performanssin hyväksikäytöstä, symbolisena anteeksipyyntönä naisille, ja onnistuu kokoamaan toteutukseen sopivan ryhmän. Työkkäri pitää performanssiin osallistumista sopivana aktiviteettina pitkäaikaistyöttömälle Suville. Lisäksi mukana on ohjaajana feministinen performanssitaiteilija Roni sekä kuuluisa näyttelijä Minna, joka oli julkisesti kertonut medialle raiskauksestaan. Jokainen heistä kertoo tarinaa vuorotellen lyhyinä lukuina.
Ihmisvyyhti on valmis, ja sen solmut osoittautuvat tiukemmiksi ja syvemmälle ulottuviksi kuin lukija ikinä arvaisi. Olin täpinöissäni Martta Kaukosen esikoisromaanista Terapiassa, ja sama tyyli onneksi jatkuu. Lukijaa kieputetaan taitavasti eri suuntiin, ja yhä uusia salaisuuksia nousee esiin ryhmän yhteistyön edetessä, paljastumisen ja väreilevän väkivallan uhka kasvaa. Lukijana on erityisen nautinnollista saada arvoituksiin ratkaisuja, joita Kaukonen paljastaa viimeiselle sivulle saakka.
Pidän tyylistä, jossa tapahtuu paljon napakkaan tahtiin ja jossa lukija saa kerran toisensa jälkeen ällistyneenä huomata arvioineensa tilanteen väärin - sillä totta kai koko ajan on yritettävä ratkoa mielessä herääviä kysymyksiä. Kehen voi luottaa tai miksi ei? Kokonaisuus pysyy silti hyvin kasassa, vaikka käänteitä ja yksityiskohtia on runsaasti.
Juoniviihteen ohella lukija saa laittaa peliin aivosolujaan ja mielikuvitustaan. Taidemaailman kuviot kiinnostavat kulttuurinystävää, ja tutut tapahtumapaikat Helsingissä ja Kuopiossa auttavat tarinaan uppoutumista. Samoin muutamat viitteet esikoisromaanin tarinaan, joita oli hauska bongata. Vaikkei itse aihe ole vähääkään hauska. Hyväksikäyttö ja sen seuraukset. Tuliko metoo-ilmiöstä lopulta vain miesten väylä valittaa heidän asettamisestaan altavastaajiksi, kuten Anne ajattelee?
"Roni sanoi, että häntä oli jo pitkään vaivannut yksi asia. Kannattiko meidän pyytää anteeksi yksittäisiltä uhreilta? Kysehän oli kuitenkin viime kädessä valtarakenteista eli siitä, mitä me yhteiskunnassa hyväksymme. Pahaa tarkoittamaton kysymys sai Minnan suunniltaan. - Tässä ei ole nyt kyseessä mikään helvetin 'rakenne', Minna näytti etusormillaan lainausmerkkejä sarkastinen ilme kasvoillaan, - tässä on kysymys konkreettisesta rikoksesta, jonka uhri on oikea ihminen. Sinun on ihan turha yrittää etäännyttää tätä rikosta piiloutumalla jonkun helvetin teoriakehityksen taakse."
Vaikka kirjassa on vahva naisen aseman teema, se puhuu myös muunlaisesta hyväksikäytöstä kuin seksuaalisesta. Kuten vanhemman vallasta lapseen pahimmillaan. Myös maine ja media vaatimuksineen ovat tarinassa läsnä, kuten tänä aikana kuuluu.
Kenelle: Fiksun viihteen ystäville, psykologisten trillereiden ahmijalle, yllätyksistä pitävälle.
Muualla: Martta Kaukosen odotettu toinen kirja ei jää ensimmäisen varjoon, sanoo Fiktiofanin kynästä -blogi.
En ole vielä lukenut tuotakaan Terapiassa, mutta alkoi kyllä heti kiinnostaa enemmän!
VastaaPoistaKansisarja on myös tyylikäs, vaikka ehkä enteilee enemmän verisyyttä kuin sisältö tarjoaa. Mutta mistäs tiedämme tulevista, odotan jatkoa.
Poista