Miten rikasta ja nautinnollista kielen kanssa työskentely ja leikittely voi olla, näyttävät taitavat tekijät. Selväksi käy paitsi kova ammattitaito myös ilo, jolla kirja on koottu. Ja lukija saa parhaat palat molemmista, eikä voi kuin äimistellä ja taipua vauhtiin mukaan.
Perustarina on todellinen aviomiehen murha vuodelta 1981, jossa Alibi-lehden sanoin "Norjan historiassa ensimmäisen kerran syylliseksi todettiin vainaja". Rikoskirjallisuus, tv-sarja- ja leffakulttuuri, on täynnä kuvastoa, jossa nuori nainen tapetaan ja tätä tutkitaan. Asetelmaan tympiintyneet kirjoittajat valitsivat aiheen päinvastoin. Entä jos nainen murhaa miehen? Entä jos hänellä on siihen hyvät syyt? Ja miten monin kirjallisin tavoin tästä voisi kertoa?
Erilaisia menetelmiä tekstin tekoon on varmasti reippaasti enemmän kuin kirja kertoo ja lisää voi kukin keksiä, mutta koottuna teos on selkeä paketti kielen mahdollisuuksista, ja tätä laveutta se haluaa esitellä. Mukana on sekä oikeasti käytettyjä keinoja että tekijöiden taidon ja hillittömän mielikuvituksen tuottamia tapoja ja tekstiversioita, joka vie keinot omiin sfääreihinsä, lukijan riemuksi.
Esimerkkejä tekstien tyylistä: Kysymysten muodossa. Anagrammina. Anaforana ("retorinen keino, jossa sana tai lause toistuvat painokkaasti peräkkäisten lauseiden tai säkeiden alussa. Käytetään esimerkiksi runoudessa, lauluissa ja poliittisissa puheissa.") Valohämynä (maalaustaiteen termi). Historiallisesti. Kehtolauluna. Loruna. Lumipallona. Norman Mailerin tyyliin. Makuina, musiikillisesti tai läheisriippuvaisesti. Tekstin voi kirjoittaa myös sisällysluetteloksi tai manspailauksena. Ja niin edelleen, sataanyhteen saakka.
Itselleni asiatekstien kirjoittajana tutuimpia olivat tekstit Editoiden ja Konekäännös. Jälkimmäisen perusteella ihmiskääntäjillä ei ole hätää, heitä todella, todella tarvitaan. Ja pleonasmista tekstiä vältän työssäni niin paljon kuin voin. Kirjallisuudessa sen hyväksyn harvoissa tapauksissa, kuten Volter Kilven tai Mikko Rimmisen tuotannossa.
Kirjailijoille ja muille fiktiivisen tekstinteon ammattilaisille faktatieto kirjatieteestä, oulipolilaista metodeista ja menetelmällisestä kirjallisuudesta on varmasti kiinnostavaa. Me muut vain saamme nauttia. Hilpeä, opettavainen ja kunnioitusta herättävä teos.
"Teosta voi halutessaan lukea sieltä täältä tai aakkosjärjestyksessä alusta loppuun. Uskomme, että metodien käyttö kirjoittamisen tukena laajentaa proosankin ilmaisukeinoja. Olisi hienoa, jos teoksemme inspiroisi myös muita kirjoittajia."
Kenelle: Kirjoittamisesta kiinnostuneille, teksteistä hurmaantuville, ammattimaisuutta ihaileville.
Muualla: MTV3 uutisilla on myös kirja-arvioita, tämä oli minulle uusi tieto! Siellä sanotaan kirjasta muun muassa, että Lindstedt ja Vuola kirjoittavat hienosti ja taitavasti.
Enpä tiennytkään, että kyse on tämmöisestä! Olen kyllä kirjasta jotain joskus kuullut. Kuulostaa aika kivalta (paitsi tietysti sen aviomiehen kannalta!).
VastaaPoistaHieno näyte kirjallisuuden loputtomasta monimuotoisuudesta!
Poista