Kukapa ei lukisi ruotsalaisia dekkareita. Ja syystä, josta hyvä esimerkki on Viveca Sten. Pinnan alla jatkaa Sandham-sarjaa, jota olen seuraillut. Koska se on helppoa, tyylikästä ja perinteitä ja nykyaikaa sopivasti sekoittavaa dekkarilaatua. On poliisien henkilökohtaisia ongelmia, on kotoisaa arjenkuvausta (tosin ylellisissä puitteissa), on selkeä murhamysteeri, johon löytyy selkeä syyllinen. Luotettavuudessaan lähes täydellistä - hieman liiankin rosotonta. Mutta ammattimaista työtä, ei parane valittaa.Tällä kertaa Nora Linden ja Henrikin avioliitto on pahoissa vaikeuksissa. Nora omistaa talonsa Sandhamissa, Henrik häipyy kuvioista. Yksin lasten kanssa saaren talossa lomaileva Nora ja hänen poikansa joutuvat ikävien tapahtumien todistajiksi, ja pelkokin iskee. Onneksi on Thomas, poliisiystävä, joka tämänkertaista arvoitusta - nuoren tytön katoamista ja ruumiinosien löytymistä - ratkoessaan joutuu itsekin vaaraan.
Perusjuonen ohella tarinassa on toinen aikataso ja tarina, joka alkaa 1800-luvun lopulta. Se tarina ei ole kaunis - julmemman ja surkeamman elämän kuvaus kuin nykyaikaan sijoittuva. Ehkä Sten uskalsi ajallisen etäisyyden vuoksi uskalsi kertoa rankempaa tarinaa näin. Ja olihan aika köyhää ja armotonta; muistelen kuulleeni, että tarina perustuisi todelliseen historiaan. Arvattavasti molempien aikojen tarinat kietoutuvat lopulta yhteen. Ja kuten Stenin tyyliin kuuluu, varsin uskottavasti. Saarelaiskylän keskinäiset ystävyydet ja kaunat juontavat juurensa monen sukupolven taakse. Pienen yhteisön varjopuolet - jos hyvätkin - tulevat esiin kärjistetysti Stenin kirjoissa.
Helppolukuista; ei liian kammottavaa eikä järisyttävää, mutta sen verran viihdyttävää, että kirjan lukee nopsasti, kun murhaviihdettä kaipaa. Sarjan kansissa on kauniita saaristomaisemakuvia, ei kikkailua. Pidän selkeästä ratkaisusta tässäkin, se sopii tekstin tyyliin.
Muualla: Ilona pitää, mutta "matkailumainontapuoli" mietityttää. Ilonan tavoin Ulla kiinnostui historiakuvauksesta.
Viveca Sten: Pinnan alla. WSOY 2014. Suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom. Kansi Anna Makkonen.
* Ja kirjabingossa ruutu "Lainattu kirja".
Tässä on kaunis kansi. En ole tätä sarjaa aiemmin lukenut, mutta hieman alkoi kiinnostaa. Voikohan tähän hypätä kesken mukaan, vai onko (taas) niitä, joiden kanssa on parempi aloittaa ekasta osasta?
VastaaPoistaEi tarvitse aloittaa ekasta osasta, mutta ehkä toisesta. Saa enemmän perspektiiviä tapahtumiin ja henkilöihin, kuten tuohon aviokriisiin.Toimii silti myös itsenäisesti, luulen. Murhamysteeri on kuitenkin ihan uusi juttu eikä vaadi aiempien tuntemusta.
VastaaPoistaAiemmista osista tykkäsin mutta tästä en. Kyllästyin Noraan, siihen kuinka hän jatkuvasti kittasi viiniä ja vatvoi avioliittoaan, ja samalla hups vaan keksi ratkaisun sohvalla istuen samalla kun poliisit eivät saaneet mitään aikaan. En malttanut odottaa suomennosta niin luin kirjan ruotsiksi, mutta enköhän silti pääosin ymmärtänyt :)
VastaaPoistaLuin juuri erään toisenkin kirjan, jossa henkilölle paljastui "silmänräpäyksessä" suuri mysteerikuvio, hah. Mutta ei minua tässä häirinnyt, minusta oli ihan luontevaa, että juuri hän ratkaisun keksi, koska tiesi taustat poliisia tarkemmin. Onneksi keksi, koska jotenkinhan kirja piti saada loppumaan ja homma selville :-) Siivoa mysteerinratkontaa, vähän liiankin kliinisen siistiä. Mutta helposti nieltävää. Hienoa että käytit ruotsin taitoasi, saisinpa itsekin aikaiseksi, tällaisessa se varmaan onnistuisi.
Poista