Anni Kytömäki: Margarita. Sekä syyskuun kirja-arvonta.

Anni Kytömäen kirjoissa on luonnon voimaa ja lumoa. 

Se alkoi Kultarinnasta (edelleen olen sitä mieltä, että kirjan pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille toisen asteen opiskelijoille), laajeni Kivitaskussa ja jatkuu Margaritassa, joka edeltäjiensä tavoin yhdistää ihmisen osaksi luontoa ainutlaatuisella tavalla. 

Senni työskentelee hierojana Kankaristossa maaseudulla. Hänen isänsä kuolee sodassa, jossa katoaa myös Sennin kotiseuduille etulinjaan joutunut Mikko. Melskeiden tauottua tyttö aikuistuu hoitolaitoksessa, jossa varakkaat ja raihnaiset voivat käydä virkistäytymässä ja toipumassa kuka mistäkin vaivastaan. Senni ja hänen äitinsä pyrkivät toipumaan omistaan, kuten suunnitelmasta muuttaa Petsamoon, nikkelikaivoskylään, josta olisi "lyhyt matka siniharjaisille tuntureille ja säihkyville virroille."

"Kuusi vuotta olemme asuneet kahden ja asumme vastakin. Meillä ei ole mitään oikeaa hätää, ei velkoja eikä nälkää. On työ ja perhe, joskin torso. Kauppalan kadut pöllyävät silmäni umpeen, mutta se on vaiva jonka voin työntää syrjään kuten lähes kaiken mihin ei liity voimakasta ruumiillista kipua. En ollut ajatellut asua tässä talossa koko ikääni, mutta tuskin kukaan mukaan ennen sotaa aavisti suunnitelmiaan mahdottomaksi. Äidin murheen takia minun on pysyttävä hänen luonaan."

Kun kylpylään saapuu Amelia-rouva poikansa Aaron kanssa, Sennin ammatillisuutta koetellaan. Tyttö haluaa tietää, mitä on kahden ihmisen läheisyys käytännössä. Hän myös tajuaa, ettei hänen ole pakko elää koko ikäänsä Kankaristossa ja suunnittelee matkaa Lappiin, lomalle, tutun kylpylävieraan Kairamaan apulaisena. 

"Kairamaan, kenenkään, ei tarvitse tietää että olen ollut vain kotona ja kylpylässä ja painellut ihmisten ihoa. Ammatin ansiosta minut kuvitellaan kokeneeksi kaikessa mikä liittyy ihmisruumiseen ja koko fyysiseen maailmaan." 

Tapahtuu raskaus, jota Sennin terveys ei kestä. Tapahtuu myös metsien kartoitus sotien jälkeisen teollisuuden tarpeisiin, ja siitä vastaa osaltaan Antti. Luonnon vaatimuksia ei juuri osata tai haluta huomioida, kun talous on saatava vauhtiin. Hiljaiset lajit hiipuvat, kuten raakku, jokihelmisimpukka, joka pystyy elämään vain puhtaassa, virtaavassa joessa. 

Joki on Sennille tärkeä, kuten metsäkin. Hän tuntee ne hyvin, kotiseutunsa maisemat, mutta muuttaa Helsinkiin, opiskelemaan ja töihin. Polio on vakava ja tarttuva tauti, johon kuolee moni, ja hoitajia tarvitaan. Rokotetta odotetaan kiihkeästi. Tuttua? 

Kirja on kuvaus katoavaisuudesta ja jatkuvuudesta, vakavista vaurioista ja niiden seurauksista, kaiken sattumanvaraisuudesta tai sen vaikutelmasta. Ylijuhlallisuuden pelosta huolimatta on pakko sanoa, ettei siis vähemmästä kuin elämästä ja kuolemasta. Kirjailija kuvaa luontoa (ympäristön, lajin, yksilön) vastustamattoman viettelevällä tavalla sitomalla sen kiinnostaviin ja yllättäviin ihmiskohtaloihin ja ikiaikaisiin ilmiöihin, joista myös tämän päivän lukija tunnistaa paljon. Niin monenlaisia yhteyksiä ja vertauskuvia nousee lukijan mieleen, että kokonaisuutta on vaikea tiivistää. 

Naisasiaakin kirja tuo esiin niin, aikansa vaatimuksina. Ja hierontaosuuksissa lukijan lihakset huutavat käsittelyyn pääsyä! Luontokartoittaja Kytömäki on yhdeltä koulutukseltaan myös hieroja. 

Anni Kytömäen genre on aivan omanlaisensa; luontokirjallisuudeksi kutsuminen olisi vähättelyä, historiallinen, yhteiskunnallinen tai ihmissuhderomaani samoin, sillä hänen kirjoissaan on noita kaikkia. Ja lisäksi taitavaa kielenkäyttöä sekä yllätyksellinen juoni, jonka kanssa on oltava tarkkana, mutta silti se onnistuu hämmästyttämään. Kytömäen kirjojen lukemisen jälkeen olo on pöllämystynyt ja lievästi sekava, niin vaikuttavia ne ovat. Ja kirja on pian luettava uudestaan. 

Kenelle: Ajattelevalle, jatkuvuuden pohtijalle, yllättymään pyrkivälle, merkityksiä etsivälle. 

Muualla: Kirjallisuustoimittaja sanoo kirjaa hiotuneeksi helmeksi sodanjälkeisestä Suomesta. 

Anni Kytömäki: Margarita. Gummerus 2020. Kansi Jenni Noponen.

"Margaritan painopaperi on valmistettu kuidusta, josta 50 prosenttia on kierrätettyä ja 50 prosenttia peräisin FSC-sertifoiduista metsistä. Paperilaatu on ekologisin, joka markkinoilta oli saatavissa."

Kirjablogin kymmenvuotisjuhlavuoden kunniaksi arvon kirjoja kerran kuussa.

Arvontaan saavat osallistua kaikki, jotka ilmoittavat minulle sähköpostiosoitteensa tai muun yhteystiedon ja ovat voiton osuessa kohdalle valmiita toimittamaan minulle postiosoitteensa viikon sisällä arvonnan suorittamisesta, mikä tapahtuu kuukauden ensimmäisellä viikolla. (Jos en saa osoitetta viikon sisällä voitosta ilmoittamisesta, arvon voittajan uudestaan.)

Tämän vuoden kirjoista arvon nyt tulevaisuusvision, joka on pelottavan uskottava: Piia Leinon Yliaika.

Kommentoi alle viimeistään 5.10. jos osallistut arvontaan, ja onnea!