lauantai 19. syyskuuta 2015

Ihmisten asiat

En enää muista, kuka tätä kirjaa suositteli, mutta kiitos. Kaiken hälinän keskellä tuntui hyvältä lukea rauhallinen, tavallisista asioista kertova inhimillinen kirja.

Kertojarouva on eläkeläinen ja leski; tilitoimistossa ikänsä työskennellyt, joka nyt muistelee (harvoja) miessuhteitaan, edesmennyttä aviomiestään Jarnoa, äkkiä kuollutta parasta ystävätärtään Ritvaa, uraansa, vanhan äitinsä kuolemaa ja kaikkea sitä, mikä on edeltänyt tätä päivää.

Lassila sulautuu naisen nahkoihin luontevasti - vaikka osin asiat ovat itselleni vieraita. Kirja pakottaa miettimään omaa historiaa. Kuten kohta, jossa nainen muistelee ensimmäistä vakavaa miessuhdettaan:

"Se, että Esko minua halusi, lisäsi minun merkitystäni, kasvatti minun kokoani ja minä aloin tulla enemmän näkyväksi kuin ennen. Sen ansiosta muutkin miehet alkoivat huomata minut."

Rakkauden vaikutuksia pohditaan, vapaaehtoista lapsettomuutta sivutaan; toisin toimiva Ritva toimii peilinä ja vertauskohtana. Näin teki Ritva, näin tein minä. Ritva oli muuten aika viisas nainen. Tai fiksusti ennakoi näitä feel good -aikoja.

"Hyvä elämä tarkoitti ennen, että teki hyvää muille, mutta nykyään hyvä elämä syntyy siitä, että tekee hyvää itselleen, Ritva sanoi."

Iän tuomat erot ajatteluun tulevat selviksi. Ja onhan tämä ikääntyneen näkökulmaa, koko kirja.

"Nuorena ajattelee, että aika on ainetta, josta voi tehdä mitä haluaa, elettävän päivän ja tulevatkin päivänsä."

Jarno, sisäasiainministeriön virkamies, oli aviomies, ei intohimon kohde. Arvattava, säntillinen, turvallinen. Vaikkei naisesta koskaan oikein tuntunutkaan siltä, että tämä on se oikea, Jarnosta kasvoi sellainen - huomaako hän sen vasta, kun Jarno oli kuollut?

"Aika, kuolema, suru, niin ja se rakkaus, ihmisten asioita ne vain ovat, eivät ne muuta ole, ja kun ihmistä ei enää ole, ei niitäkään enää ole."

Pieniä sattumuksia; simpukasta löytyy helmi. Mökillä vietetään aikaa. Kaupungissa Stockmannilla ruokakaupassa. Ei sen kummallisempaa. Tavallisuus on suuri voima, ehkä suurin.

"Kun suljin oven, mieleeni tuli, kuinka hyvä on olla tavallinen ihminen."

Kenelle: Ihmisten asioista kiinnostuneille. Tavallisuudesta viehättyville. Rauhallisen luettavan hakijoille.

Muualla: Merkityksellisistä hetkistä kannattaa pitää kiinni, jottei elämästä tule liian tavallista, sanoo Maria. Annissa kirja herätti tunneaallon. Karoliina piti, mutta miettii kertojan epäluotettavuutta ja sitä, onko päähenkilö hellyttävä vai masentava. (Ja minäkin mietin, onko päähenkilön nimi Gun - sitä ei sanota kertaakaan, mutta eräs Gun mainitaan).

Pertti Lassila: Ihmisten asiat. Teos 2013.


4 kommenttia:

  1. Kuulostaa järisyttävän, rauhoittavan tavalliselta. Haluan lukea tämän, koska kirjallisuuden ei tarvitse olla yhtään enempää kuin elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla, että kirjailija haluaa sanoa juuri tuon, Elina!

      Poista
  2. Viehätyin Lassilan kieleen, mutta vapaaehtoisesti en jaksaisi viettää iltaa päähenkilön seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Ulla. En sitten suosittele Lassilan uutuuskirjaakaan sinulle, Armain aika, josta Lumiomena on kirjoittanut hienosti http://luminenomena.blogspot.fi/2015/08/pertti-lassila-armain-aika.html. Kaunista on kieli, elämä ei itseään isompaa, ja sitä Lassila tuntuu korostavan, arjen kauneutta.

      Poista