Melko täydellistä kesäloma-aivolukemista tarjoilee britti Ruth Ware trillerillään. Kertoja, lontoolainen kirjailija Nora joutuu yllättäen tekemisiin opiskeluaikojen ystäviensä kanssa: hän saa kutsun Claren polttareihin, vaikkei ole tavannut tätä kymmeneen vuoteen. Ei tosin paljon muitakaan: Nora on yksinasuja- ja viihtyjä, hän vakuuttaa lukijalle.Tyttöjen välillä tapahtui jotain, mikä aiheutti välirikon. Nyt Nora ei kuitenkaan saa luistettua tapaamisesta, vaan lähtee syrjäiseen paikkaan polttareita viettämään, toisen vanhan opiskelukaverinsa kanssa. Tunnelma alkaa lipua uhkaavan puolelle, kun he näkevät erikoisen talon metsän keskellä.
Nora toimii ärsyttävän kiltisti, vaikka polttariasetelma osoittautuu paljon rankemmaksi kuin hän odotti. Eikä hän hauskaa odottanutkaan.
Viihdyttävä kokonaisuus tarjoaa niin jännitystä, huumoria kuin ihmissuhteiden ruotimista, kuten viihdekirjan kuuluukin, pikkuisen murhaa sekaan hämmentäen. Lajia on vaikea määritellä. Dekkariksi tämä ei yllä, chick-litiksi sisältää liikaa dramatiikkaa ja trilleriksi kevyt. Olisiko tämä jonkinlainen light-cocktail? Kupliva ja helposti kulautettava kuitenkin.
Kirjan kieli - suomennos - on sutjakan luontevaa puhekieltä, mikä tekee lukemisesta vaivatonta, ja tekstin heitoista voi nautiskella päätä rasittamatta. No, ei teksti ihan täydellistä ole, mutta virkistävän ajantasaista. Kerrankin ollaan tässä päivässä eikä haikailla menneitä, kymmentä vuotta kauemmas ainakaan.
Kenelle: Vaivatonta viihdettä hakevalle, aivot vapaalle -kirjan etsijälle.
Muualla: Tunnelmasta ja imusta kiittää Rakkaudesta kirjoihin -Annika, vaikka mainitsee myös keskinkertaisuuden kehän. Voi sitä viikonloppua hullumminkin viettää, tuumii kirjan kanssa Lumiomena.
Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä. Otava 2017. Suomennos Oona Nyström. Kustantajan lukukappale.
Meillä on ollut sama kirja luvussa! Minustakin tämä oli sopivan sujuvaa ja kevyttä luettavaa kesään. Saa nähdä, jääkö tästä sen kummempia muistijälkiä mieleen, mutta edelleen aavistuksen verran lukujumista kärsivänäkin tämä toimi mainiosti.
VastaaPoistaVoidaan siis suositella lukujumilääkkeeksi! Tuskin jää mieleen, mutta toimi sen hetkensä kuten pitikin. Jumitonta kesän jatkoa, Amma!
PoistaEi jää :D Ei ainakaan minulle, mutta ei kaikesta tarvitsekaan. Tämä oli erinomaista viihdettä :)
VastaaPoistaEi mulle itse asiassa monestakaan kirjasta syvällisiä jälkiä jää :) Määritelmäsi on naseva, Annika, tästä kirjasta.
PoistaEn ole tätä lukenut enkä ole aikeissa lukea, vaikka kirja on täällä ollut aika näkyvästi esillä kaupoissa ja kirjastossa jne (mutta luen mielelläni tästä kirjasta, niin tiedän, mitä "missaan", haha - ei vaan, tykkään lukea arvioita kirjoista, vaikka tietäisinkin, etten ehkä aio lukea niitä ja toisaalta voinhan kääntää takkiani, jos tulee sellainen tunne). Kuvauksesi toi mieleeni tyyliltään C.L. Taylorin kirjan The Lie, joka ei ole dekkari mutta ei chick litiäkään, vaan jotain siltä väliltä trillerimäisin piirtein.
VastaaPoistaVoin kuvitella, että Lontoossa tätä hehkutetaan, juuri sopiva vuodenaika tällaiselle luettavalle! The Lie ei ole mulle tuttu mutta kuulostaa tosiaan samantyyppiseltä.
Poista