Ella Laurikkala: Siirtolainen

Jysäyttävä tarina! Ja se perustuu 80-prosenttisesti tositarinaan, sanoo kirjailija, kun häneltä asiaa tivaan, hämmästyneenä ja vaikuttuneena.

"Jos olisin tehnyt sen sataprosenttisesti, siitä olisi pitänyt tehdä dokumentti, oikeine nimineen ja paikkakuntineen. Sitä en halunnut, eikä halunnut päähenkilö ”Raijakaan”, sanoo Ella Laurikkala. 

Siirtolainen kertoo lapsena äitinsä Sirkan ja sisarustensa kanssa Ruotsiin muuttaneesta Raijasta, joka myöhemmin aviomiehensä Peterin kanssa muutti Australiaan. Suomesta lähdön ajankohta oli 1950-luvun alussa, jolloin suurin muuttoliike Ruotsiin oli vielä tulevaisuutta ja räjähti yli 300 000 muuttoon 60- ja 70-luvuilla, kertoo Wikipedia. Sirkalla oli muuttoon erityisen hyvä syy, kuten kirjasta käy ilmi. Paremman elämän toivossa, totta kai. Tarinaa kertovat Sirkka ja Raija vuorotellen.

Sirkka kasvattaa Raijaa, Merviä ja Karia ja kaipaa Suomeen jäänyttä äitiään ja hänen hiljaisia askeliaan. "Äidin evakkomatka oli päättynyt, meidän alkanut." Teini-iässä tytöt alkoivat "riiata" kovin nuorina, eikä äidillä ollut varaa opiskeluihin; tyttöjen töihinmeno helpotti taloudellisesti, vaikka äiti yritti toppuutella perhehaaveita.

"Seuraavana kesänä molemmat pääsivät ripille, Raija halusi omilla rahoillaan laitattaa ensimmäisen permanenttinsä. Se oli kaunis ja kihara, lähes yhtä nätti kuin Mervin luonnonkiharat. Ja hän tapasi Peterin." 

Johtuiko kurjasta miehenmallista, jonka Raija isältään Suomessa sai, ettei miehen valinta osunut nappiin. Hurmaava Peter haaveilee enemmän kuin huolehtii perheestään, mutta sinisilmäisenä Raija seuraa miehen unelmaa ja muuttaa pienine lapsineen Australiaan. Miten perheelle käy?

"Todellinen tarina on vielä karmaisevampi. Kirjaan oli pakko lisätä romaanimaisia piirteitä, kevennystä, jotta lukija jaksaa", sanoo Laurikkala.

Laurikkala kertoo ravistavan tarinan sujuvasti ja koskettavasti, kokeneen kirjoittajan otteella. En uskalla paljastaa juonesta enempää, mutta myös loppuosa oikeudenkäyntiosuuksineen on totta - trilleriksi kääntyy siis, perhekuvauksen ja matkatarinan lisäksi.

Myös ajankuvana teos toimii: saamme lukea, millaista siirtolaisen todellisuus oli aina laivankannelle astumisesta elannosta kamppailuun kohdemaassa. Kirjailija on kerännyt paljon tietoa niin laivareiteistä, vastaanottoleireistä, ajan tavoista kuin siirtolaisten omista kokemuksista.

"Raija" on edelleen elossa ja antoi kirjailijalle tietoja voimiensa mukaan. Naisen sitkeyttä ei voi kuin ihailla ja hämmästellä, kaiken koetun jälkeen. Vaikka Raija teki vääriä valintoja ja tietää sen itse, tuntuu kohtuuttomalta, että yhteen perheeseen kasautuu haasteita haasteen perään. Näemme karusti totena sen, etteivät mahdollisuudet hyvään elämään todellakaan ole tasa-arvoiset kaikille. Raija pystyi mukautumaan tilanteisiin, mikä pelasti paljon, ja myös hetkestä iloitsemisen taito auttoi, uskon.

Hyvän mielen lukemista kirja ei ole, mutta aitoudessaan tulee iholle. Aiheeltaan se sopii erinomaisesti niin palaksi Suomen satavuotista historiaa kuin maahanmuuttokeskusteluun muistuttamaan siitä, miten paljon suomalaiset ovat muualle siirtyneet ja miten heidät on otettu vastaan. Laurikkala sanoo tarinan jääneen vaivaamaan niin, että hän teki nelisen vuotta töitä muuntaakseen sen kirjaksi, sillä se ansaitsi tulla kerrotuksi. Olen samaa mieltä; se ansaitsee tulla myös luetuksi.

Kenelle: Maahanmuuttajia miettiville, suomalaisten kohtaloista kiinnostuneille.

Muualla: Joukon taideblogi sanoo kirjaa liikuttavaksi.

Ella Laurikkala: Siirtolainen. Reuna 2018.