sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi. Klassikkohaaste 12.



Monte-Criston kreivi on eläväinen seikkailu, tarina rakkaudesta ja kostosta. 

Enpä taaskaan tiennyt, mihin lupauduin, kun klassikkohaaste iski. Aivan paras lukuhaaste, ja ainoa, jota muistan seurata (kiitos haastevetäjien muistuttelun). Dumasin kirjoja on ylistetty, ja haasteen periaatteiden mukaisesti häpeän, etten ole niitä lukenut aiemmin. 

Sivistyneissä kodeissa Dumasin seikkailuja on luettu lapsena. Minulle maailma on uusi, mutta tajuan viehätyksen. Vauhti ja voima, huumori ja tapahtumien mylläkkä, joka vyöryy lukijan silmien eteen, on vastustamaton, vaikka teksti on pikkutarkkuudessaan osin jopa jaaritteleva. Mutta se vain lisää viehätystä, jota vanhahtava kieli sanastoineen nostattaa.  Päähenkilö Edmond Dantès, ranskalainen reipas merimies, lusii syyttömänä pitkää vankeustuomiota ainoana seuranaan naapurikopin vanki, vanha Faria, joka kertoo tälle aarteesta.  

"Nähdessäni nuo kaikenlaiset paperit, asiakirjat, sopimukset, pergamentit ja mitä ne kaikki lienevät olleetkaan, joita säilytettiin suvun arkistossa ja jotka kaikki olivat myrkytetyn kardinaalin peruja, aloin itse tutkia ja penkoa noita mahdottomia paperikasoja niin kuin varmaan kymmenet palvelijat, tarkastajat ja sihteerit sitä ennen. Mutta niin uutteraan ja tarkkaan kuin työni teinkin, en löytänyt mitään erikoista."

Koukuttava tarina muuttuu entistä herkkuisammaksi, kun alun asetelman - joutuu vankilaan, pakenee, löytää aarteen - muodostumisen jälkeen päästään (mielestäni) itse asiaan. Kostoon. Eikä sovi unohtaa rakkausjuonnetta, joka vahvasti vaikuttaa Dantèsin tekemisiin niin alussa kuin myöhemmin. 

"- Herra kreivi, oletteko hyvä ja tarjoatte minulle käsivartenne. Kreivi melkein kuin horjahti nämä yksinkertaiset sanat kuullessaan, sitten hän vilkaisi Mercedekseen. Sitä silmäystä kesti vain salamanvälähdyksen ajan, mutta kuitenkin se kreivittärestä tuntui kestävän loputtoman kauan. Tuo Monte-Criston katse oli perin ilmeikäs."

Montecristo on olemassa, se on Italiaan kuuluva saari Tyrrhenanmerellä. Sen verran tarinassa on totuuspohjaa. Ja ajan poliitikka on totta: Ranskan vallankumous on ohi. Napoleon on karkotettu Elbelle, mutta hän palaa sadaksi päiväksi valtaan. Virkamiehillä on vaikeaa, kun takkia pitää käännellä vähän väliä; väärästä valinnasta saattaa pää pudota.

Juonittelua, kaksintaisteluja, myrkytyksiä! Ketkuja voitontavoittelijoita, kavalia aatelisia. Tapahtuu paljon ja jatkuvasti. Myös henkilöitä on runsain määrin, piti vähän pinnistellä muistaakseen, kuka on kuka. Välillä piipahdetaan oopperassa ja kutsuilla, hevosvaunuilla ajellaan ahkerasti paikasta toiseen. Kreivi herättää hämmästystä ja kunnioitusta seurapiireissä, hänen suunnattomasta omaisuudestaan huhutaan. Ei tiedetä, kuka tuo herra oikeastaan on. Miellyttävä käytös ja omaisuus varmistavat hänelle näkyvän aseman, vaikkei kukaan tiedä, mitä on oikeasti puuhailee ja mitkä ovat hänen tekemistensä todelliset motiivit. 

Täysin ei kosto kärsitystä vankeustuomiosta suju kuten kreivi on suunnitellut. Lopputulos pitkästä manööveristä saa lopun, jota hän ei osannut kuvitellakaan synkimpinä hetkinään, joita joskus ilmenee.

"Kreivin kasvoille kohosi ylpeyden puna. - Naurettavaa, hän sitten ajatteli. - Ja se naurettavuus kohdistuu minuun itseeni.... Siis olen naurettava! Mieluummin sentään kuolen. Kreivi otti kynän ja kirjoituspöytänsä salalokerosta paperin ja kirjoitti jotain sen alareunaan. Paperi oli hänen testamenttinsä, eräänlainen jälkisäädöksen lisäys, mistä ihmiset saisivat nähdä hänen kuolemansa syyn. - Niin minä teen, hän puheli katse kohotettuna taivasta kohti, - yhtä paljon Sinun kunniaksesi, Jumala, kuin omaksikin kunniakseni. Kymmenen vuoden ajan olen pitänyt itseäni Sinun kostosi lähettinä, niin ettei sellaisten kurjien kuin Morcerf, Danglars ja Villefort pidä kuvitella, että sattuma on pelastanut heidät vihollisensa käsistä."

Mutta miten nokkelasti hän rakentaa kostonsa, miten kivuliaasti ja täydellisesti konnat kokevat rangaistuksensa! Lukija saa lopun, johon voi olla tyytyväinen. Eikä ollut loppuun edes kiire, sen verran viihdyttävä tarina on. Aivan viimeisiksi on laitettu kolme sanaa, jotka kreivin mielestä sisältävät kaiken inhimillisen viisauden. Sopivat hyvin myös meidän aikaamme: Odota ja toivo! Loppusanat voisivat myös hyvin olla Sen pituinen se. Niin satumainen seikkailu on. 

Luin Lauri Hirvensalon lyhentäen kääntämän noin 700-sivuisen version, josta sitaattini ovat. Selailin myös 1 200 -sivuista alkuperäistä Jalmari Finnen käännöstä. Nähdäkseni pois on jätetty tasaisesti sieltä täältä pätkiä, jotka kuvailevat tarkemmin esimerkiksi paikkoja tai vaikkapa naisten asuja tai dialogeina tarkentavat ja täydentävät jo sanottua. Lyhennetty versio on luonnollisesti vähemmän rönsyävä. 

Kirjasta on tehty leffoja ja sarjoja sekä teokseen jatko-osia muiden kirjoittamina. Alunperin tarina julkaistiin sanomalehdessä jatko-osina, kuten ajan tapa oli. 

Kenelle: Seikkailujen, historian, romantiikan ja draaman ystäville.

Muualla: Kirjan ovat lukeneet kymmenet miljoonat ihmiset, muiden muassa Amma ja Jokke.

Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi. Lyhentäen suom. Lauri Hirvensalo.


WSOY, kuudes painos 1982. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1945, originaalikirja (Le Comte de Monte-Cristo) 1844. 

Jalmari Finnen suomennos ilmestyi Otavalta 1912. Nykyisin kirjaa on saatavilla Otavan pokkarina, ja tietysti e- ja äänikirjaversioina. 


 


Kirjabloggarien 12. klassikkohaasteen vetää Gregorius blogissaan Jotakin syötäväksi kelpaamatonta.
Logo: Niina Tolonen.

19 kommenttia:

  1. Minuta on Kreivi vielä lukematta, vaikka muita Dumasin kirjoja olen kyllä lukenut. Kolme Muskettisoturia jatko-osineen kolahti aikoinaan kovin. Pidin valtavasti siitä vanhahtavasta kielestä. En tiedä onko Muskettisotureistakin tehty sittemmin uudet suomennokset.

    Tämä pitää kyllä ehdottomasti joskus lukea. Mielellään ehkä lukisin nimenomaan suomenkielisen käännöksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muskettisoturit on luettava, vaikka ilman haastettakin! Listalle. Kiitos Elegia.

      Poista
  2. Luin tuon Finnen suomennoksen aivan ensimmäiseen klassikkohaasteeseen, ja pidin siitä valtavasti. Salaperäinen kreivi hurmasi minut täysin. :) Hieno kirja, oikea superklassikko. Suosittelen itse kyllä alkuperäistä, lyhentämätöntä versiota. Kirjojen lyhentely ei saa minulta kannatusta. 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kreivi, tuo koston enkeli :-) Hyvin saa käsityksen, vaikka lukee "vain" 700-sivuisen version. Pitkässä on viittauksia mm. ajan politiikkoihin ja muihin nimiin, jotka eivät ehkä avaudu nykylukijalle ilman selityksiä, unohdinkin sen mainita jutussa! Mutta joo, periaatteessa en minäkään mitään Valittujen Palojen lyhennystyyliä kannata.

      Poista
  3. Minä olen lukenut tämän lapsena / teininä ja upposin täysillä tarinaan. Olen myös katsonut Gérard Depardieoun tähdittämästä tv-sarjasta ainakin osia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole nähnyt mitään sarja- tai elokuvasovituksia, mutta uskon, että Depardieu olisi loistava tässä!

      Poista
  4. Minulla on sama kokemus kuin Riitalla. Sitä lukutunnelmaa on mukava helliä: jesäsade ropisee peltikattoon ja minä elän täysillä muualla seikkailusta toiseen. Täytyykin tarkistaa lapsuudenkotireissulla tarkistaa, minkä suomennoksen olen lukenut, kirja on isän ikivanha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsekkailepa, ehkä sulla peräti on alkuperäinen käännös! Ja millaisin kansin se on? Sade ropisee peltikattoon -luettavaa, tulipa heti hyvä tunnelma.

      Poista
  5. Kostotarinahan tämä nimenomaan on, ja hieno sellainen. Pidän Monte-Cristosta enemmän kuin Kolmesta muskettisoturista, joka sekin on hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö päin, Margit! Ja kiitos kirjan lainasta! Heti kun sain sun kirjan - turvauduin hädissäni etten pian enää ehdi haasteeseen mukaan, kun kirjastovaraukset jumittivat - seuraavana päivänä tulikin varaukseni siitä toisesta versiosta :-) Mutta oli kiva vähän vertailla näitä kahta.

      Poista
    2. En huomannut sanoa lainatessani, että minun kirjani on tuo lyhennetty versio.

      Poista
  6. Luin tämän aikoinaan ja tykkäsin, mutta nyt huomaan, etten muista oikein mitään! :D Kolme muskettisoturia on muistaakseni yhdessä haasteessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seikkailussa on niin monta käännettä, etten ihmettele, jos jotain unohtuu :) Samantyyliset nimet hämäsivät minua, etenkin Be-alkuisia tuntui olevan vilisemällä...

      Poista
  7. Meinasin ottaa saman kirjan klassikkohaasteeseen, mutta koska aika on rajallinen, päädyin lyhyeen kirjaan. :) Olen aiemmin lukenut Monte Criston kreivin ja pidin lukemastani. Ehkä kesän klassikkohaasteeseen voisin tämän lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko lukenut Dumasia muuten? Mua kiehtois nyt Kolme muskettisoturia...

      Poista
  8. Olen tämän lukenut hyvin kauan sitten, sen verran nuorena että luin tämän puhtaasti seikkailuna, enkä kauheasti edes muista enää...eli niitä klassikoita jotka ehkä ansaitsisivat uudelleenluennan, lukija on sen verran muuttunut että kirjakin lienee täysin eri :)
    Ja mikäköhän versio se minun lukemani oli...en olisi yllättynyt jos se olisi lyhennetty, ainakin se oli yhtenä niteenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös se pitkä on olemassa yhtenä niteenä. Voin hyvin kuvitella nuoren pojan lukemassa tätä sankariseikkailuna, ehkä nyt havaitsisi kieroilut ja rakkaudet nopsemmin, ja ymmärtäisi pikkuisen enemmän, mutta vain pikkuisen. En aliarvioisi lapsen/nuoren tulkintaa, monesti tarkempi kuin myöhemmin. :)

      Poista
  9. Olen lukenut Monte-Criston kreivin noin kymmenen vuotta sitten. Bloggauksesi myötä syyhyttäisi tarttumaan jälleen tähän tapahtumarikkaaseen kertomukseen! Hyllystä löytyy äidinäidiltä peritty Hirvensalon suomennos vuodelta 1949. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikeana, olisipa mullakin noin hyviä perintöjä. Ei ollut sukuni lukijoita. Pidä ihmeessä tarkoin tallessa!

      Poista