Helsingin kirjamessut 2022: Tunteita ja bisnestä

Ilonkyynel uhkasi vierähtää, kun kipitin kohteeseen jo hyvissä ajoin katsomaan kirjamessujen avajaisia. Messu- ja kirjahullun taivas, se pöhinä! Messukeskuksen toimitusjohtaja Anni Vepsäläinen leikkasi punaisen nauhan ohjelmajohtaja Ville Blåfieldin avustamana. Tästä lähti torstain ja perjantain matkani messuilla. 

 

Ensimmäinen kirja-alan edistämispalkinto, 15 000, euroa myönnettiin Lanu ry:lle lasten ja nuorten LANU! -festivaalin kehittämiseen ja järjestämiseen. Hienoa ja oikein palkittu! Suomalainen tasokas lanu-kirjallisuus ansaitsee ehdottomasti lisää rahallista tukea kauniiden sanojen lisäksi - jälkimmäistä lajia kuulemma riittää. Raadin jäsenet Kirjakauppaliiton Laura Karlsson, Suomen Kustannusyhdistyksen Sakari Laiho ja kirja-aktivisti (eikö ole upea titteli!) Henriikka Tulivirta onnittelivat voittajayhdistystä, jota paikan päällä edustivat mm. Erika Vik, Mikko Toiviainen (kuvassa) ja Sini Helminen. 

Palkintopuolelta vielä kustantamo S&S:n kirjoituskilpailun aiheesta Ystävyys. Kaikki neljä  ehdokasta olivat kuulemma niin hyviä, että kymppitonnin palkintosumma jaettiin, ja varsinainen palkinto, kustannussopimus kirjasta 13-19-vuotiaille, solmittiin jokaisen kanssa. Uutta lanua siis tulossa seuraavasti: Johanna Förster: Juuli; Laura Liimatainen: Sukellus; Siria Almaz Lemma: Saida Kokeb  ja Erika Vik: Olivia online ((Erikalla oli hyvä päivä!). Käsikirjoitukset ovat eri vaiheissa, valmistumisaikataulut määrittyvät myöhemmin. 

Voiko bisneskirjoja lukemalla oikeasti oppia jotain? Piia-Noora Kaupin, Helena Åhmanin ja Paula Kilpisen keskustelun mukaan voi. Hyviä käytäntöjä, kuten sen, että joskus kannattaa pitää turpa kiinni, sanoi eräs - on hyvä myös kuunnella eikä rientää tietämään ja kommentoimaan itse aina ensimmäisenä. Kirjat avartavat ajatuksia ja näköaloja, vievät ikään kuin ajattelumatkalle, toisin kuin vaikka videon katsominen, arveltiin. 

Huomautettiin myös, etteivät kaikki bisneskirjat ole hyviä: joskus tapaa kirjan, joka on rakennettu vain yhden oivalluksen ja ajatuksen ympärille. Muodikas se saattaa olla, muttei kovin antoisa. Ja toisaalta, myös romaani voi olla bisneskirja, kuten Jussi Valtosen He eivät tiedä, mitä he tekevät (menipä muuten arvaukseni kirjan suosiosta pahasti pieleen!) - esimerkki hyvästä kirjasta, sopivana lukijalle, joka pyrkii katsomaan asioita uudella tavalla, kuten liike-elämässä on tietysti tarpeen pyrkiä. Mainio keskustelu!

Työelämäasiaa jatkoin kuuntelemalla Kirsi Pihaa aiheesta Työelämän tarkoitus. Hän perää hyvää työelämää eikä näe niin jyrkkää railoa työn ja muun elämän välillä kuin julkisuudessa tupataan rakennella. Hyvä elämä voi olla myös hyvää työelämää ja toisinpäin. Allekirjoitan! Ja muistin taas, että Kirsin suosittelema Frank Martelan kirjallisuus - kuten kirja Elämän tarkoitus - on edelleen minulta lukematta sekin. Ja uutuuskirja Viestintätoimistojen valta, josta kuulin perjantaina. Tekijöinä Matti Ylönen ja Mona Mannelvuo. Viestintätoimistoissa yli 10 vuotta työskennelleenä tämä on minulle must. Olisi niin paljon kiinnostavaa luettavaa, ettei yksi elämä, hyväkään, riitä. 

Keltaisen kirjaston kääntäjiä Einari Aaltosta ja Helene Bützovia kuulin sen verran, että keskustelu koski lähinnä kirjojen sisältöä, ei niinkään kääntämistyötä. Mietimme bloggarikollegojen kanssa englannin kielen ylivaltaa. Mainitut kirjailijat, kuten Gurnah, Ishiguro ja De Lillo, suomennetaan englannista, ja hyvä niin, mutta esimerkiksi espanjalainen kielialue on sen lisäksi valtava, suomennosten määrä suhteessa pieni.  

Sataman kapakan Hilda vie sydämen, ja Silja Koivisto (yllä) kertoi isoisotätinsä elämään perustuvan kirjansa taustoja. Paula Nivukosken uutuus Kerran valo katoaa sai haastattelijan nieleskelemään liikutuksesta, ja uskon, että tämänkin lukijan, kunhan ehdin kirjan pariin, edellisen teoksen perusteella. Myös Merja Mäen Ennen lintuja on lajia, joka saa tunteet pintaan. Ja Jussi Moila kuvaa esikoisessaan Tuntematon miehen tunteita, vielä harvinaista kotimaisissa kirjoissa! Kirja on muutenkin kiinnostava ja taitavasti rakennettu sutjakaksi lukusukkulaksi. 

Tunteikkaita hetkiä koettiin myös Anna Brotkinin kertoessa mainiosta Aikuiset-tv-sarjastaan ja sen tiimoilta kootusta kirjasta Aikuiset - The Bible. Kirja sisältää sarjan käsikirjoitukset, tekijöiden omia kirjoituksia ja muun muassa Kallion kartan sarjan keskeisistä tai vähemmän keskeisistä tapahtumapaikoista. Nimensä mukaisesti kirja on suuri, painava ja komea. Hauskan lisäksi. 

Sauli Miettinen kokosi Muskan tarinan eläväiseksi (kohteensa mukaan) paketiksi hämmästyttävästä elämästä. Ensimmäinen suomalainen naisrokkari, Suomeen Lewis-farkkuja tuonut tukkuri, suuren luokan maailmantähtien Suomeen keikoille järjestäjä - näitä kaikkia Muska on ollut, ja yhä rokkaa. Viikonloppuisin hän tekee keikkaa, ja häntä saa mielellään tilata esiintymään. Kuulemma jotain ikärasismia hän on havainnut keikkavarauksissaan. Ettei niin helposti varata vanhoja esiintyjiä. Kummallista, sanon minä!

Mitä muuta näin? Esa Saarisen puhumassa rakkaudesta, Asko Sahlbergin kirjastaan Marraskuun mies; Antti Tuomaisen Majavateorioineen, Matti Laineen (kuvassa alla Kirjarouvan elämää -bloggarin kanssa), dekkaristin ja tv-käsikirjoittajan, jonka sarjassa Paratiisi on virkistävästi keski-ikäinen nainen päähenkilönä, Viikinkineuleet-kirjan kirjoittajan viikingin itsensä Lasse L. Matbergin, JP Koskisen, tulevaa audiorealityä (tästä lisää myöhemmin!) tekevän Mari Suonnon kopissa istumassa ja monta muuta tuttua ja vierasta. 

Kirjamessut ystävällisesti järjestivät kirjasomelle oman osaston hyvällä paikalla 6n49, jonne somettajakollegoiden kanssa kokoonnuimme ja järkkäsimme vieraita kuvaan someseinäämme vasten. Instassa kuvia vilisee, ja osastollamme vieraita, tule sinäkin! Hyviä messujen jatkoja!