Laura Lähteenmäki: Sukella silmät auki

Sukella silmät auki paiskaa meidät kesäisen Tanskan hiekkarannalle, olkikattoiseen hytteen, jonka Maria on vuokrannut itselleen ja tyttärelleen, pienelle koululaiselle Inkalle. Mukavissa maisemissa ollaan, aaltojen äänen melkein kuulee.

"Meri oli litteä, hopeinen tasanko. Se jatkui hiekan ja heinän rajaamana horisonttiin ja palautti laineita rantaan. Ulapalla aallot paisuivat vaahtopäiksi, sitten loivenivat ennen kuin kasvattivat uuden kruunun. Etäällä liisi surffaaja, aurinko piiskasi hänen kirjavaa purjettaan."

Marian aikomus on paitsi viettää perheaikaa tehdä töitä: hän on luvannut isänsä leskelle Liisalle tehdä isästä muistokirjan, elämäkerran, jota varten mukana on pinkoittain isän vanhoja papereita. Kuulostaa epärealistiselta suunnitelmalta heti alkuunsa! Kuten Maria toteaa:

"Mikään ei mennyt niin kuin kuvitteli. Näennäisen tasainenkin elämä oli täynnä ennustamattomia hetkiä."

Minkä vuoksi hytten vuokraaja Hanne piipahtaa vähän väliä kylässä, ihmetyttää Mariaa, mutta ajattelee sen olevan maan tapa. Maria ystävystyy mieluummin Kajan kanssa, tällä on talo dyynien lähellä. Inka luottaa Hanneen välittömästi, ja Mariakin huomaa kuitenkin turvaavansa tähän aina, kun on hätätilanne. Sellaisiakin tulee, vaikka trilleristä ei ole kyse; jonkinlainen arvoitus kuitenkin odottaa ratkaisijaansa. 

Suuri osuus on edesmenneellä isällä, jonka muistiinpanoja nainen lukee hämmästyneenä. Isä oli ollut opettaja, josta Marialla on melko ankarat muistot. He asuivat kaksin, tosin äitikin on jo edesmennyt, mutta häntä Maria tapasi harvakseltaan. Muistiinpanoista saattaa löytyä selityksiä isän käytökselle. Ainakin hänet tiukat standardinsa kasvatuksessa ja muun muassa väkivallan ehdoton kielto koulussa saavat taustansa. Närkästyneenä isä tilittää kollegoistaan, jotka pitivät lapsen erottamista koulusta liian ankarana rangaistuksena keinutönimisestä. 

"Mietin, kuinka he ilkeävät tehdä tätä työtä, olla vastuussa lapsista, jos eivät piittaa enempää? Tuntuu, etten voi työskennellä näiden virkaelättien kanssa, että työtäni ei arvosteta. Minua ei arvosteta!"

Isän kirjoitusten lukemisen vuoksi Marian omatkin muistot aktivoituvat. Hän muistaa hämärästi toisen pienen tytön, joka saattoi olla hänen leikkikaverinsa - vai mistä ajatus tytöstä kumpuaa? Ja miksi Hanne tulee "takaisin kuin bumerangi" ja on suorastaan kiusallinen ystävällinen? Täysin mukavaksi Maria ei oloaan Tanskassa tunne. 

Laura Lähteenmäen kirjat iskevät lukumakuuni; ne ovat koskettavia mutteivat tylsiä, eivät mässäile dramatiikalla vaikka kertovat isoista asioista, katsovat ihmiseen syvälle ja kertovat tarinansa kauniilla suomen kielellä ja ilmaisuilla, joita saa ihailla.

Tässä katse päähenkilöön on terävä, sillä Mariaa ei kuvata samastuttavana, kaikkivoipana "sankarittarena", vaan melkoisena sählärinä. Tai kauniimmin sanoen ihmisenä, joka elää tunteella ja vaistolla enemmän kuin järjellä. Ja sulkee mielellään silmänsä ikäviltä tosiasioilta, siitä kumpuaa kirjan nimi. Kun perheessä vaietaan asioista, lapsi tekee omia tulkintojaan. Marian on itse kohdattava kertomattomaksi jäänyttä, jottei malli valu Inkaan saakka. 

Hienovireinen tarina perheen muistoista ja menneen vaikutuksista nykyhetkeen, kasvattamisesta ja lapsista, vanhenemisesta ja ylipäänsä ihmisyydestä, joka on Lähteenmäen leipälaji. 

Kenelle: Ikääntyvien lapsille, kasvattajille, inhimillisen tarinan ja suomen kielen ystäville.

Muualla: Lukutuulia sanoo kirjan tunnelman olevan erityinen, omanlainen.

Aiempia kirjoja: Korkea aika, Ikkunat yöhön

Laura Lähteenmäki: Sukella silmät auki. WSOY 2022. Graafinen suunnittelu Anna Makkonen.

Helsingin kirjamessuilla la klo 15 Esplanadi-lavalla (Espalla) Laura Lähteenmäki ja Petra Forstén kertomassa kirjoistaan Sukella silmät auki ja Kadonneet tytöt. Haluamansa kirjailijan ohjelmasta löytää kirjoittamalla hakuun sukunimi etunimi.