Kolme jännitettävää

Kotimaista Leijonaa on minulle suositeltu vahvasti, ja vahva dekkari se onkin. Synkkä ja tiivis tunnelma lävistää jokaisen sivun. Ja tapahtumien vyöry!

Tarina sijoittuu Lissaboniin, jossa selvitellään katoavien lasten arvoitusta. Kuka sieppaa lapsia ja mihin he joutuvat? Jäljet johtavat Leijonaksi kutsutun suurrikollisen ja liigajohtajan kintereille, mutta kukaan ei tunnu tietävän, kuka hän oikeasti on tai mistä häntä voisi etsiä. Mestarillista piiloutumista! Tutkivan poliisin Danielin äiti on kotoisin Suomesta, muuta yhteyttä maahamme ei ole.

Kirjassa on kaikkea mahdollista, rikollista siis. Juuri kun luulit selvittäneesi jonkin osan tapausta, aukeaa uusi, entistä pelottavampi polku. Vyörytys on hengästyttävää ja hieman liikaa lukijaparalle, joka yrittää pysyä pyörteessä mukana. Ehkä tarina pitäisi lukea pienemmissä pätkissä, jotta ehtisi hengitellä välillä?

Kiinnostavia ovat Lissabon ja Portugalin maisemat, vaikka niitä tuntemattomalle kaupunki näyttäytyy karmean synkkänä. Toisaalta tiedämme, että vastaavia rikoksia tapahtuu maailmalla oikeasti, jatkuvasti, ja se tuo lisäpelottavuutta kerrontaan. Tapaamme paljon ihmisiä ja tutustumme heidän ajatuksiinsa niin hyvisten kuin pahisten puolelta - tappajia, pedofiilejä, pappeja, huoria, huumekauppiaita, pikkunilkkejä, silminnäkijöitä, naapureita... - mutta kukaan ei oikein nouse keskiöön: tarinankuljetus on ykkösenä. 

Vauhdikkaan ja tapahtumarikkaan tarinan ystävien valinta. Nyholm on kirjoittanut romaanien lisäksi tietokirjoja, kuten Samu Haberin elämäkerran. 

Tuomas Nyholm: Leijona. Otava 2017.

Ruotsalaisen Anna Janssonin komisario Kristoffer Barkista ja tämän tiimistä kertova sarja puolestaan tuo esiin enemmän ihmisiä ja poliisien henkilökohtaisia ongelmia, joiden kanssa he joutuvat painimaan vaativan työn ohessa. Sara ei jaksanut, hän uupui jo aiemmin, ja on nyt sairauslomalla. Ryhmätyötä inhoava Bark puolestaan yrittää toipua sarjan aloittaneessa, tätä edeltävässä kirjassa kerrotuista tapahtumista ja joutuu käymään johdon käskystä terapiassa. Käsittelemässä tunteita, hänelle sanotaan, eikä se ole miehen mieleen. Ärsytyksestä huolimatta viehättävä terapeutti alkaa kiinnostaa häntä yllättävän paljon, mutta mies pyrkii pitämään suhteen ammatillisena. 

Kun Saran perheessä sattuu kuolemantapaus, on tiimi mukana asian tutkinnassa, vaikka heidät on juuri määrätty tutkimaan vanhaa raakaa murhaa, jonka pelätään nousevan median hampaisiin todisteena poliisin tehottomuudesta. Saran perhe on kokenut outoa kiusaamista, ja kun se huipentuu murhaksi todettuun käänteeseen, alkaa tutkimus edetä vauhdilla taitavien tekijöidensä käsissä. Ja kumma kyllä, löytyy yhtymäkohtia tuohon vanhaan tapaukseen. 

Jansson tuo kiinnostavasti esiin ilmiöitä, kuten työuupumuksen ja huippuammattilaisten mielenterveyshaasteet, talous- ja identiteettirikokset, seksuaalisen häirinnän, naapurikyttäyksen ja monia muita. Tarina juoksee jouhevasti ja loogisesti, palat asettuvat paikoilleen, henkilöt tuntuvat inhimillisiltä, ilmeisintä - murhaajaa - lukuunottamatta. Tavan mukaan toki myös hänen motiivejaan valotetaan.

Varmaa dekkariviihdettä lomalukemiseksi. 

Anna Jansson: Varjo kannoillasi (Skuggen bakom dig). Suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom. Gummerus 2022. 

Herkullinen asetelma kenelle vain naiselle: nyt kostetaan sille paskiaismiehelle (kaikilla kai sellaisesta on kokemusta?)! Ellie on tehnyt kostosta suorastaan elämäntehtävän. Pahimmat mielikuvittelut on kirjattu tarinaan, josta tihkuu raakaa näyttämistä ja metoo-liikkeen pahinta seurausta. 

Tekstinä ei ole mielestäni huippu, mutta tunnelma ja tarkoitus ovat vahvoja. Uskon, että kirjalle on tarvetta ja kysyntää. Nostattaa tunteita. Se pyrkii avaamaan niin häirikön kuin häirinnän kohteen tuntemuksia, toki liioiteltuina molempia, mutta on silti ymmärrettävä. Ja edelleen on ihan selvää, että nuorien tyttöjen hyväksikäyttö on väärin. Ei sille ole perusteluja. Lapset ja nuoret ovat aikuisten armoilla. Aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, että nuoruus on turvallista ja mukavaa. 

Laure von Rensburg: Ei muita kuin me (Nobody But Us). Suomennos Elina Koskelin. Otava 2022. 

Tuomas Nyholm: Samu Haber - forever yours

Olen monesti miettinyt, miten Sunrise Avenuesta tuli megaluokan bändi Euroopassa.

Nyt sain tietää sen yksityiskohtaisesti, Tuomas Nyholmin kirjaamana ja bändin johtohahmon Samu Haberin omalla kauniilla äänellä luettuna. Ensimmäinen äänikirjani, muuten! Nappivalinta sellaiseksi. Paitsi "the Äänen" takia myös siksi, että tietokirjassa ei tarvitse fiilistellä kieltä, vain imeä sisältö. Ja sitä kirjassa riittää!

Samu Haber kertoo bändin tarinan aivan alusta tähän päivään. Keulahahmona hän on ollut mukana kaikessa, niin musiikin teossa kuin yhtyeen kehittämisessä ja puskemisessa siihen hurjaan suosioon, jonka se erityisesti Saksassa on saavuttanut. Mittakaava on lähes käsittämätön, tuntemattomuudesta supertähteyteen. Yhtye nappasi maailmaanlaajuisen levytyssopimuksen Saksan EMIn kanssa jo ennen ensimmäistäkään levyjulkaisua - hurja temppu! Haber selostaa tähän johtaneet tapahtumat tarkasti, sekä bändin koko musiikillisen kehityksen, myyntityön, bändiarjen kuin reagointinsa tapahtumiin.

Tässä tapauksessa ei henkilökohtaista elämää voi erottaa työstä, niin täydesti hän on elänyt haaveensa toteuttamista todeksi. Haber kuvaa niin omia tuntemuksiaan kussakin vaiheessa kuin ihmisiä, jotka ovat häneen vaikuttaneet, nimiltä mainiten, hyvässä ja pahassa, yleensä herrasmiesmäisesti ensinmainitussa. Ystävät ja tukijat eri maista saavat kirjassa runsaasti huomiota ja kiitoksia. 

Kiinnostavinta ovat tarkat kuvaukset konkreettisista tekemisistä. Miten levyt tehtiin ja rahoitettiin, miten pr-kampanjat ja tapahtumat, millaista oli konserteissa ja kiertueilla. Hyvine ja huonoine puolineen; siloittelua ei lukija huomaa. Sattumukset lavan takaa ovat sisältöä, jollaista harvoin kuulee. Tai ei ikinä, jos ei satu liikkumaan huippubändin lähettyvillä. On kehnoja keikkoja ja mahdottomia aikatauluja, on ällistyttäviä onnistumisia ja näyttämistä viimeisen päälle.

Jälkimmäistä edustaa Saksan Voice-ohjelma, johon osallistumalla Haber kohosi tuntemattomuudesta koko saksankielisen maailman kultapojaksi ja nosti Sunrise Avenuen käsittämättömän suosituksi. Kieltä osaamattomalle työ ei ollut helppo. Hän sanoo pelänneensä, enemmän kuin koskaan. Eikä uskonut selviänsä. 

"Tuuli puhalsi tähtipölyä harteiltani. Kohta sen alta paljastuisivat lomaosakekauppiaan natsat. ..."Olin pollea ja itsevarma. Olin niin hädässä kuin ihminen voi olla." 

Toisella tavalla hurjia kokemuksia olivat muun muassa keikat Puolassa ja Albaniassa, "hämärän rajamailla".  Esimerkkejä niin hyvistä kuin huonoista hetkistä kirjassa riittää. Selväksi tulee, miten mieletöntä työntekoa uran luominen on vaatinut - ja tietysti myös musiikillista ja myynnillistä taitoa sekä vankkumatonta itseluottamusta, halua esiintyä ja menestyä, karismaa. Piti bändin musiikista tai ei, paatuneimmankin on myönnettävä, että Samu Haberin mittaluokka näissä on jotain suomalaisesta katsantokannasta ainutlaatuista. Mikään mainituista ominaisuuksista ei yksin olisi riittänyt, tarvittiin onnistunut kombo. Ja kyllä, myös onnenkantamoisia. Mutta onni seuraa sitä, joka tosissaan ja sydämellä tekee, uskon. Sen kummempaa mystikkaa ei tarvita.

Haber on tottunut haasteiden selättäjä. Ongelmat lain kanssa nuoruuden hölmöilyissä lomaosakkeiden kanssa opetti pysymään poissa harmaalta alueelta talousasioissa, joten niistäkin oli hyötynsä. Kontaktien luomisessa käsittämätön seuranpitotaito juhlimisineen ja valvomisineen on tuonut tulosta. Vaikka voimavarat kuluivat vuosia jatkuneessa paineessa ja loppumattomassa työnteossa. Varsinkin kun kaverin tapa käsitellä ongelmia oli pyrkiä hoitamaan kaikki itse, ilman apuja. Messiassyndroomaa havaittavissa; toisaalta se on helppo ymmärtää, kun rooli oli niin vahva. 

Oireet olivat psyykkisiä ja fyysisiä, sekä sosiaalisia, voinee sanoa. Eroja tyttöystävistä, vieraantumista parhaista kavereista. Lopulta päätä piti selvitellä terapeutin kanssa, mistä oli suuri apu, terapian raskaudesta huolimatta. Haber osaa nyt analysoida:

"En ole koskaan oikein osannut syyttää ihmisiä heidän tunteistaan. Minullakin on sellaiset. Tunne on tunne. Se on seurausta jostain. Ei saa syyllistää, vaan pitää yrittää selvittää, mitä sen taustalla on."

Nyholm sanoittaa tarinan nasevasti ja täpäkästi; sitä on helppo seurata, ja Haberin itseironia maustaa kerronnan pelkästä hehkutuksesta ajoittain huumoripitoiseksi katseeksi siihen, mitä on tullut tehtyä. Itsevarmuuden puutteesta ei Haberia ole koskaan voinut moittia.

"Mahduin juuri ja juuri Sanomatalon ovesta sisään."    

Taiteilijan mielentila vaihtelee kirjan - uran - mittaan syvimmästä kaivosta ilmakehän yläpuolelle. Ikä ja kokemus tuovat väistämättä tasapainoa. Samoin tyttöystävä Etel, johon rakastumisesta syntyi laulu Point of No Return. Jossain yhteydessä Haber jopa sanoo: 

"Kaikki ne varjot, jotka olivat mieltäni painaneet nuoresta asti, olivat poissa."

Kirja on upea menestystarina ja kiinnostava henkilökohtainen kehityskertomus. Se on myös uratarina sekä verkostoitumisen, tiimityön ja johtajuuden kehittymisen kuvaus, josta jokainen urallaan tavoitteellinen voi oppia jotain. Se on kivunnut elämäkertojen myynnin kärkeen niin Suomessa kuin Saksassa. Kirja on julkaistu suomeksi, saksaksi ja englanniksi, ruotsinnos on tekeillä, muista kielistä neuvottelut ovat tätä kirjoitettaessa kesken.  

Yhtyeen tarina on päättynyt. Jos pandemia sallii, jäähyväiskonsertteja pidetään Helsingin Olympiastadionilla 16.–17. heinäkuuta 2021.

Kenelle: Menestykseen pyrkiville, kehittymisestä haaveileville, viihdebusineksesta kiinnostuneille. 

Muualla: Tarina kiskaisi mukaansa, Johtaja on Media -blogi toteaa. Rumba kehuu kirjaa viihdyttäväksi, itseironiseksi omien tekojen reflektoinniksi. 

Tuomas Nyholm: Samu Haber - Forever yours. Otava 2020. 

Helmet-haaste 2021 kohta 26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa.