Kudottujen kujien kaupunki

Jos edellinen postaus vei aikuisten satuun yli sadan vuoden taakse, tämä vie vielä kauemmas normiympäristöstä: kokonaiseen uuteen ajanlaskuun ja maailmaan, joka on kovin erilainen kuin meidän tuntemamme. Se on ehkä tulevaisuudessa tai jossain rinnakkaisessa todellisuudessa, nyt tai joskus, ken tietää, mutta ihmisiä on sielläkin.

Eliana toimii kutojana Seittien Talossa, jossa työskentelee ja asuu vain naisia. Hänen veljensä Janos on päässyt töihin jo pienenä Sanojen Taloon, joten orpolapsille on käynyt hyvin. Samalla saarella on työläisten alueita kalastajineen ja musteentekijöineen sekä Tahrattujen Talo, jonne suljetaan rangaistukseksi ne, jotka näkevät unia. Sillä se on ankarasti kiellettyä. Kieltoa valvoo ja saarta johtaa kahdeksanjäseninen Neuvosto, korkeasta tornistaan. Neuvostoa palvotaan jumalan tavoin, eikä heidän käskyjään tai hyvää tahtoaan asukkaita kohtaan kyseenalaisteta. Ennen kuin unennäkijöitä alkaa olla liikaa.

Kun Seittien Taloon ilmestyy mykkä Valeria, alkaa Elianan suojaisa nuoren tytön elämä kehittyä kohti aikuisuutta. Uusia ja outoja asioita paljastuu. Ihmiset osaavat olla julmia, ajasta ja paikasta riippumatta, oppii hän.

"Valeria avaa suunsa vastahakoisesti. Olen huomannut hänen välttävän sitä. Luulin, että se johtui kivusta. Nyt käsitän, ettei hän halua ihmisten näkevän. Kylmä kauhu ilmaantuu Irenen kasvoille, kun hän ymmärtää."

Emmi Itäranta vihjasi kirjamessuilla, että yksi kirjan hahmoista ei ole ihminen. Nyt tiedän, mistä hän puhui: Kehrääjästä, olennosta, joka on ollut saarella ennen ihmisiä ja jäänee myös heidän jälkeensä. Se on jo vanha ja sen näköä peittää pysyvä sumu, mutta edelleen se pystyy ohjaamaan asioita, jos haluaa. Mutta se ei aina halua - onhan sen perspektiivi täysin toisen kuin ihmisen. Eliana joutuu vastatusten Kehrääjän kanssa.

"- Mene, Kehrääjä sanoo. - Sinunkaltaistesi hetket ovat pieniä ja päivät hauraita, eikä monta mahdollisuutta onneen tule."

Trillerimäiseksi jännitykseksi välillä äityvä fantasia sisältää niin rakkautta kuin yhteiskunnallista kantaaottavuutta. Elianalla on muuten myös naiselle harvinainen taito: hän osaa lukea. Viittaukset naisten asemaan, sanan- ja taiteenvapauteen sekä diktatuurihallintoihin ovat selvät. Samoin ihmisen ja luonnon välinen herkkä mutta pysyvä yhteys sekä ikiaikaiset teemat mielen, sielun ja rakkauden voimasta ja pysyvyydestä. Ja aikuistumisesta, vastuun ottamisesta, oppimisen tärkeydestä. Mutta kaikki tapahtuu kuin unessa, kaukana, niin että lukija voi solahtaa ajatuksiin turvallisesti. Itäranta haastaa miettimään isoja asioita: kenen unta sinä haluat elää?

"Ja koska uni ympärilläni on minun muovata ja määrätä, minä määrään."

Itäranta on mestari tässä lajissa, mikä nähtiin jo Teemestarin kirjassa, joka loi suuria odotuksia. Ja kirjailija hienosti täyttää ja jopa ylittää odotukset: Kudottujen kujien kaupunki on äärettömän kauniilla kielellä kerrottu surumielinen, syvä ja ajatuksia herättävä tarina. Täysin eri maailmasta, mutta sittenkin samasta.

Ilmeisesti kirjaa markkinoidaan kirjaa erityisesti nuorten aikuisten kirjana, mikä selkeiltä hyvä-paha-teemoiltaan ja osin dramaattiselta käsittelyltään on varmasti paikallaan, mutta suosittelen ehdottomasti kaikenikäisille. Tasoltaan se ei jää jälkeen ns. aikuisten romaaneista millään tavoin: ainakin minä vaikutuin ja tunsin kylmiä väreitä vaikuttavien lauseiden seiteissä. Yleensä sana runollinen saa minut kavahtamaan kauas, mutta tällä kertaa jopa sanon sen itse. Koristeellisiksi kudotut lauseet eivät kumma kyllä ärsyttäneet: ne ovat taiten mietittyjä ja luovat juuri oikeaa epätodellista tunnelmaa. Jos jotain olisin toivonut, niin lisää tietoa Neuvostosta. Keitä he ovat? Hieno, teemoiltaan laaja ja vaikuttava kirja, jonka lukemisen jälkeen ei voinut kuin ihailla taitavaa kirjoittajaa ja aloittaa lukeminen alusta uudestaan. Eivätkä väreet vieläkään laantuneet.

Kenelle: Kotimaisesta kirjallisuudesta ylpeileville, kauniin kielen ystäville, fantasiafaneille.

Muualla: Maille kirja on vuoden kirkkaimpia lukukokemuksia. Rihmastoinen juoni on taidolla laadittu, romaani on ehjä ja syvä alusta loppuun saakka, sanoo Lumiomena. Tuijan täyttä lumoutumista jarrutti utuinen henkilökuvaus. Pakahduttavan kauniisti rakkaudesta ja ystävyydestä, sanoo Sara. Suketus kuvaa kokemustaan lukemisen iloksi parhaimmillaan. Kirja on yksi parhaimpia Katrin lukemia kotimaisia.

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki. Teos 2015. Ulkoasu Jussi Kaakinen.
Lukukappale kustantajalta.