Pelolla johtaminen on perseestä

Tapasin nämä kiintoisiin t-paitoihin pukeutuneet leidit kirjamessuilla, ja pitihän se selvittää, mistä on kyse. He ovat kaksi johtamiskirjan kolmesta kirjoittajasta, Maarika Maury ja Jaana Tuomila.

Kirjan nimessä on hyvin tiivistetty sen sanoma. Kirjoittajat kertovat sitaateissa kymmenittäin esimerkkejä karmeista johtajista ja tilanteista, joihin alaiset heidän kanssaan ovat joutuneet. Miltä pelolla johtaminen tuntuu, mitä se alaisessa ja työpaikalla aiheuttaa, miten pelko pelkääjässä vaikuttaa ja lopulta myös siitä, miten pelolla johtamisen voi muuttaa toisenlaiseksi johtamiseksi.

Esimerkit ovat oikeasti karmeita, mutta uskottavia, ikävä kyllä. On esimies, joka huutaa naama punaisena, esimies, joka käskee ja sitten moittii käskyn noudattamisesta tai kieltää antaneensa toimeksiannon, esimies, joka kuittaa valitukset ilmoittamalla, että jonossa on 75 paikan ottajaa, jos sinulle ei kelpaa ja niin edelleen. Jokainen varmasti löytää jotain tuttua.

Esimiehiä ja -naisia minullakin on ollut toistakymmentä, mutta onnekseni kaikki erinomaisia, ainakin silloin, kun olen saanut itse valita. Mutta yli 30 vuotta
työelämässä olleena tunnistan monta muutakin johtamistyyliä: olen työskennnyt isoissa konserneissa ja työkseni ollut tekemisissä kymmenien muiden yritysten ja satojen työntekijöiden kanssa ja nähnyt läheltä enemmän yritysmaailmaa kuin työpaikkojeni määrästä voi laskea. Suuri, ehkä suurin, kirjan anti onkin omien kokemusten peilaaminen kerrottuun, ja uskon sen olevan yksi syy esimerkkien suureen määrään. Jokainen lukija voi samastua.

Oma kokemukseni on, että pikkupomot ovat pahimpia. Ylimmän johdon kanssa toimiminen on helpointa - he eivät ehdi eivätkä halua puuttua lillukanvarsiin. Kauppatieteellinen koulutus ei tunnu tukevan esimiehenä oloa, jopa parjatut insinöörit ovat esimiehinä taitavampia kaikessa suoraviivaisuudessaan, humanisteista tai käytännön pohjalta esimieheksi siirtyneistä puhumattakaan. Tämä henkilökohtainen avautuminen kuvaa lukijan eläytymistä kirjan aiheeseen, eli hyvin toimii tähän asti.

Esimerkkien väliin on ripoteltu asiaosuutta, ns. opetusosuutta (hieman ärsyttävää). Älä tee näin vaan näin - ja lisää huonoja käytäntöjä esimerkeiksi. Asiaosuus on uskoakseni tarkoituksella tehty pieneksi ja laatikoitu erikseen. Ensi vilkaisulla laatikot jäävät esimerkkien varjoon, mutta jos niihin malttaa arkisten kauheuksien keskellä paneutua, löytyy niistä sormella osoittelun lisäksi myös, no, asiaa. Kuten vampyyreista kertova kohta: pelolla johtavat eivät aina ole esimiehiä eivätkä silmiinpistävän kammottavia tyyppejä, vaan "kilttejä ja ystävällisiä ihmisiä, jotka silmän välttäessä imevät veren ja hengen työyhteisöstä." 

Loppupuolella teoriapuoli korostuu. Lukija saa muun muassa määritelmän jämäkän johtamisen ja pelolla johtamisen eroista sekä esimiehen työkalupakin haasteellisiin kohtaamisiin. Esimerkkejä elävästä elämästä on tässäkin osuudessa runsaasti. Kautta kirjan on myös työkirjamainen ote: esimiehelle heitetään tehtäviä tai ajateltavaa, joiden miettimiseen on varattu oma tilansa tyhjine riveineen.

Kiitän kirjan käytännönläheisyyttä, suorasanaisuutta ja rehellisyyttä. Kiitän erityisesti taitavaa visuaalisuutta, joka tukee hienosti sanomaa ja ohjaa lukemista sekä selventää eri osien erillisyyttä. Piirroskuvituksineen se noudattaa tekstin tyyliä erinomaisesti. Kiitän myös kirjan aihetta; se koskettaa kaikkia työssäolevia ja etenkin yrityksiä ja niiden menestystä, joka on nyt kipeän kehittämisen vaiheessa, meidän kaikkien hyvinvoinnin kannalta. Kirjoittajilla on selvästi aito halu tehdä jotain työntekijöiden ja yritysten hyvinvoinnin ja menestymisen puolesta.

Ei, kirja ei ratkaise yrityksen eikä edes johtamisen isoja ongelmia, vaan pysyttelee käytännön tason tekemisessä. Siksi kirja saattaa tuntua liian helpolta tai jopa naiivilta "itsestäänselvyyksineen" kokeneille esimiehille tai korkean tason johtajille. Mutta valitettavasti itsestäänselvyydet eivät ole sitä kaikille. Esimerkit ovat jossain määrin ylikarmeita, jopa äärimmäisiä, jos puhutaan tavallisista kohtuullisen hyvän tason johtamisen yrityksistä, mikä voi karkottaa osan lukijoista. Itse asiassa luulen, että suurimman ilon kirjasta saavat huonosti johdetut työntekijät, huonon johtamisen esimerkkejä lukiessaan. "Olinpas oikeassa! On se niin p-a pomo!"

Lopussa tekijät kertovat, että huonon johtamisen seuraukset ovat mitattavissa euroina, mutta koska heitä ei laskeminen inspiroinut, se jäi tekemättä. Tämä on suuri harmi. Koska kokemukseni mukaan suurin osa johdosta ymmärtää vain eurokieltä, kaikki muu jää sanahelinäksi. Luvut, numerot, laskelmat - ne ovat kieltä, jota johto haluaa nähdä ja lukea.

Toivon silti, että juuri ne pienemmät pomot ja sellaisiksi haluavat tutustuvat johtamisen perusperiaatteisiin, jotka eivät ole mitään rakettitiedettä (koskee myös rakettitieteen alan pomoja). Eivät ne ole sen kummempia kuin toiminta muidenkaan ihmisten kanssa, kunhan muistat oman asemasi ja sen merkityksen muille ja kohtelet ihmisiä ihmisinä.

Korostan vielä aiheen tärkeyttä näinä aikoina, kun taloustilanne on mikä on. Yrityksen toimintaa ja tulosta on mahdollista parantaa pienin keinoin ja ihan ilmaiseksi, jos siihen on tahtoa ja taitoa.

Vielä tuli mieleeni sekin ajatus, että en haluaisi näyttää tätä ihan kaikille esimiehille. Koska karmeista esimerkeistä he saattaisivat saada ideoita - ai, noinkin törkeästi voi toimia, minäkin kokeilen! Koska aina työssä ei ole kyse yrityksen menestymisestä, alaisten motivoinnista puhumattakaan, vaan oman aseman ylläpitämisestä. Nimestään huolimatta kirja voi toimia oppaana täysin päinvastaiseen toimintaan kuin oli tarkoitus.

Kenelle: Esimiestyötä aloitteleville ja siihen tähtääville. Kurjasta johtamisesta kärsiville. Niille, jotka miettivät, miksi firma ei tuota kuten pitäisi.

Maarika Mayry - Tuomo Meretniemi - Jaana Tuomila: Pelolla johtaminen on perseestä. Auditorium 2015. Ulkoasu ja kansi: Kent Åkerberg. Lukukappale kirjoittajilta.