tiistai 3. marraskuuta 2015

Kudottujen kujien kaupunki

Jos edellinen postaus vei aikuisten satuun yli sadan vuoden taakse, tämä vie vielä kauemmas normiympäristöstä: kokonaiseen uuteen ajanlaskuun ja maailmaan, joka on kovin erilainen kuin meidän tuntemamme. Se on ehkä tulevaisuudessa tai jossain rinnakkaisessa todellisuudessa, nyt tai joskus, ken tietää, mutta ihmisiä on sielläkin.

Eliana toimii kutojana Seittien Talossa, jossa työskentelee ja asuu vain naisia. Hänen veljensä Janos on päässyt töihin jo pienenä Sanojen Taloon, joten orpolapsille on käynyt hyvin. Samalla saarella on työläisten alueita kalastajineen ja musteentekijöineen sekä Tahrattujen Talo, jonne suljetaan rangaistukseksi ne, jotka näkevät unia. Sillä se on ankarasti kiellettyä. Kieltoa valvoo ja saarta johtaa kahdeksanjäseninen Neuvosto, korkeasta tornistaan. Neuvostoa palvotaan jumalan tavoin, eikä heidän käskyjään tai hyvää tahtoaan asukkaita kohtaan kyseenalaisteta. Ennen kuin unennäkijöitä alkaa olla liikaa.

Kun Seittien Taloon ilmestyy mykkä Valeria, alkaa Elianan suojaisa nuoren tytön elämä kehittyä kohti aikuisuutta. Uusia ja outoja asioita paljastuu. Ihmiset osaavat olla julmia, ajasta ja paikasta riippumatta, oppii hän.

"Valeria avaa suunsa vastahakoisesti. Olen huomannut hänen välttävän sitä. Luulin, että se johtui kivusta. Nyt käsitän, ettei hän halua ihmisten näkevän. Kylmä kauhu ilmaantuu Irenen kasvoille, kun hän ymmärtää."

Emmi Itäranta vihjasi kirjamessuilla, että yksi kirjan hahmoista ei ole ihminen. Nyt tiedän, mistä hän puhui: Kehrääjästä, olennosta, joka on ollut saarella ennen ihmisiä ja jäänee myös heidän jälkeensä. Se on jo vanha ja sen näköä peittää pysyvä sumu, mutta edelleen se pystyy ohjaamaan asioita, jos haluaa. Mutta se ei aina halua - onhan sen perspektiivi täysin toisen kuin ihmisen. Eliana joutuu vastatusten Kehrääjän kanssa.

"- Mene, Kehrääjä sanoo. - Sinunkaltaistesi hetket ovat pieniä ja päivät hauraita, eikä monta mahdollisuutta onneen tule."

Trillerimäiseksi jännitykseksi välillä äityvä fantasia sisältää niin rakkautta kuin yhteiskunnallista kantaaottavuutta. Elianalla on muuten myös naiselle harvinainen taito: hän osaa lukea. Viittaukset naisten asemaan, sanan- ja taiteenvapauteen sekä diktatuurihallintoihin ovat selvät. Samoin ihmisen ja luonnon välinen herkkä mutta pysyvä yhteys sekä ikiaikaiset teemat mielen, sielun ja rakkauden voimasta ja pysyvyydestä. Ja aikuistumisesta, vastuun ottamisesta, oppimisen tärkeydestä. Mutta kaikki tapahtuu kuin unessa, kaukana, niin että lukija voi solahtaa ajatuksiin turvallisesti. Itäranta haastaa miettimään isoja asioita: kenen unta sinä haluat elää?

"Ja koska uni ympärilläni on minun muovata ja määrätä, minä määrään."

Itäranta on mestari tässä lajissa, mikä nähtiin jo Teemestarin kirjassa, joka loi suuria odotuksia. Ja kirjailija hienosti täyttää ja jopa ylittää odotukset: Kudottujen kujien kaupunki on äärettömän kauniilla kielellä kerrottu surumielinen, syvä ja ajatuksia herättävä tarina. Täysin eri maailmasta, mutta sittenkin samasta.

Ilmeisesti kirjaa markkinoidaan kirjaa erityisesti nuorten aikuisten kirjana, mikä selkeiltä hyvä-paha-teemoiltaan ja osin dramaattiselta käsittelyltään on varmasti paikallaan, mutta suosittelen ehdottomasti kaikenikäisille. Tasoltaan se ei jää jälkeen ns. aikuisten romaaneista millään tavoin: ainakin minä vaikutuin ja tunsin kylmiä väreitä vaikuttavien lauseiden seiteissä. Yleensä sana runollinen saa minut kavahtamaan kauas, mutta tällä kertaa jopa sanon sen itse. Koristeellisiksi kudotut lauseet eivät kumma kyllä ärsyttäneet: ne ovat taiten mietittyjä ja luovat juuri oikeaa epätodellista tunnelmaa. Jos jotain olisin toivonut, niin lisää tietoa Neuvostosta. Keitä he ovat? Hieno, teemoiltaan laaja ja vaikuttava kirja, jonka lukemisen jälkeen ei voinut kuin ihailla taitavaa kirjoittajaa ja aloittaa lukeminen alusta uudestaan. Eivätkä väreet vieläkään laantuneet.

Kenelle: Kotimaisesta kirjallisuudesta ylpeileville, kauniin kielen ystäville, fantasiafaneille.

Muualla: Maille kirja on vuoden kirkkaimpia lukukokemuksia. Rihmastoinen juoni on taidolla laadittu, romaani on ehjä ja syvä alusta loppuun saakka, sanoo Lumiomena. Tuijan täyttä lumoutumista jarrutti utuinen henkilökuvaus. Pakahduttavan kauniisti rakkaudesta ja ystävyydestä, sanoo Sara. Suketus kuvaa kokemustaan lukemisen iloksi parhaimmillaan. Kirja on yksi parhaimpia Katrin lukemia kotimaisia.

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki. Teos 2015. Ulkoasu Jussi Kaakinen.
Lukukappale kustantajalta.


14 kommenttia:

  1. Luen juuri Teemestarin kirjaa, olen vaikuttunut. Joten epäilemättä tulen tarttumaan tähänkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja epäilemättä olet vaikuttunut edelleen, Helmi-Maaria!

      Poista
  2. Teemestarin kirkkaus häikäisee yhä sen verran, että uutukainen tuntuu utuiselta. Tämä todettakoon, ja heti sen perään, että Itäranta osaa luoda mahdollisia maailmoita tunnelmallisesti. Komeasti kokoat teemat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoja, isoja teemoja. Ja niin mahdollisia maailmoita. Se juuri pyörryttää: kaiken mahdollisuus. Vedestä ei tällä kertaa ole pulaa, vaan päinvastoin!

      Poista
  3. Minun täytyy sanoa, että Teemestari oli enemmän makuuni. Ehkä se olikin selkeämmin dystopia kuin fantasia. Ja vaikka uuden teoksen kieli on upeaa, en oikein jaksa sitä unenomaisuutta... Tunnistan teoksesta kyllä kaiken tuon, mistä kirjoitat, mutta silti. Olenkohan nyt ihan outo tapaus, kun en innostu...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa V, nämä ovat niin henkilökohtaisia juttuja ja tuntemuksia. Lukiessani ajattelin, että tuo kauneuden tavoittelu kielessä on jo niin pitkällä, että varmasti ärsyttää osaa lukijoista. Jostain syystä minua ei, vaikken yleensä kestä yhtään niitä runollisia tekstejä enkä "tekotekstiä". Tämä ei tuntunut sellaiselta. Omaa tuntemusta täytyy arvostaa, oli se mikä hyvänsä :-) Ja totta tuo, Teemestarin teema on selkeämpi dystopiassaan, fantasiassa voi olla mitä vaan.

      Poista
  4. Aivan uskomatonta tekstiä ja odotin jotain tällaista, sillä Teemestarin kirja oli alkusoittoa tälle dystopialle, jolloin napamantereet ja ikijäät ovat sulaneet ja maapallo uppoaa veden alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri Kaisa V kuvasi tätä enemmän fantasiaksi kuin dystopiaksi. En tajunnut, että tilanne on tuo! Jotenkin ajattelin, että tulevaisuudessa ollaan, mutten miettinyt, mistä se ajatus tuli. Tekee kirjan vielä huikeammaksi - yhdistämällä sen hyvinkin mahdolliseen tulevaisuuteemme. Kiitos Mai!

      Poista
  5. Tulin kommentoimaan lukematta postaustasi, sillä aloitan tämän kirjan ensi viikolla ja yritän kovasti välttyä vaikutteilta... Palajan juttuusi siis myöhemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, mielenkiintoista, täytyykin kurkkailla blogiasi lähiaikoina ahkerasti (teen kyllä niin muutenkin). Tein ihan samoin, en uskaltanut paljon blogeja lukea jos vähänkin vilahti tuo sana. Ja olen iloinen, että niin tein, sai tehdä puhtaalta pöydältä - ja koskaan en ole varmaan niin odottanut pääseväni Muualla-kohtaan kirjoituksessa, että pääsin vihdoin lukemaan muiden arvioita!

      Poista
  6. Teemestarin kirja oli upea. Osasin odottaa myös tältä uudelta paljon. Luin Kudottujen kujien kaupungin viikonloppuna. Tämä oli fantastinen lukuelämys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä se tiivistettynä: fantastinen. Juuri oikea sana tähän!

      Poista
  7. Minäkin yhdyn Team Teemestareihin - vaikka pidin Kudotuista kujistakin kovasti! Kieli on tosiaan kaunista, nautin lukemisesta kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Team Teemestarit on vahva! Itärannan kaunis kieli tosiaan säväyttää, tuo sitaatti "Ja koska uni ympärilläni..." on niin upea, että nostaa kylmät väreet edelleen.

      Poista