Helsingin kirjamessujen tunnelmia

Kaksi päivää takana, ja elämyksiä jo niin paljon, että väsy melkein iskee. Melkein, ei ihan (jos jalkasärkyä ei lasketa). Messutungosta on ollut mutulla arvioiden aiempaa vähemmän, mikä on mukavaa himomessuilijalle, mutta ei niin mukavaa messujärjestäjälle. Toivottavasti viikonloppu nostaa tungoksen huippuunsa!

Torstaina

Tapasin Heikkisen Antin jo takkinaulakolla. Mikä mäihä, koska hän vietti messuilla vain yhden päivän. Kerroin äitini arvion, että "on se Heikkisen kirja niin hävytön" - mainio Pihkatappi siis - ja Antti totesi äitien yleensä tuumivan näin. Ja halusi olla kuvassa asianmukaisen vakava (kerrankin). Heikkisen uutuus, Juice Leskisen muistelmat, on niin-pakko-lukea. Onhan Juice nuoruuteni vaikuttajia, ja A Heikkinen vaikuttaa juuri passelilta henkilöltä hänen tarinansa kertojaksi.

          

Seuraavaksi törmäilin Jani Saxelliin (yllä oikealla). Uusi kirja jatkaa Unenpäästäjä Florianin tarinaa ja sisältää paljon erilaisia aineksia historiasta "kummaan" ja odottaa jo yöpöydällä. Tarkemmin tästä, kun kirja on luettu.

Yksi nuoruuden tärkeistä kirjoistani on Anitta Konkan Hullun taivaassa. Leidillä itsellään (kuva alla) on ollut varsin kirjava elämä, joten hänen Unennäkijän muistelmansa menivät lukulistalle just samantien.

Kirjabloggareiden piste Boknäsin osastolla oli viihtyisä ja keräsi mukavasti kirjavinkkejä kaipaavia. Määrällisesti ei paljon, mutta sitä kiinnostuneempia. Ihmisillä on selvästi tarve jutella lukemisesta ja kirjoista, eikä siihen messuilla ole juuri muualla mahdollisuuksia. Myyjät eivät ehdi, haastatteluissa kyselyaikaa yleisölle on kovin vähän jos ollenkaan. Hyvä konsepti - messuilta erinomainen kädenojennus bloggareille ja tarpeellinen palvelu kävijöille.

Ja oli hirveän hauskaa etsiä kysyjälle oikeanlaista luettavaa! Vinkkilappuja täyteltiin ja keskustelut venyivät pitkiksi. Parhaiten toimii näköjään niin, että vinkkaajia on muutamia yhtä aikaa, niin vinkkauksesta tulee monipuolisempi. Kuvassa Sara ja Reijo.

Kriitikot vs. kirjabloggaajat -keskustelussa kosketeltiin kirja-arvioiden uutta muotoa. Mitä kriitikot tarjoavat, mitä bloggaajat eivät: perehtyneisyyttä, kykyä laittaa kirja oikeaan raamiin ja kontekstiin, arvottamista. Tosin toki osa bloggaajistakin taitaa tämän, mutta mediayhtiöiltä palkkaa saavia kriitikoita pidetään vielä tärkeinä suunnannäyttäjinä ja kirjailijan uran ja kirjallisuuden kehittäjinä. Suvi Ahola (vas,) sanoi urheasti olevansa valmis olemaan viimeinen dinosaurus, jos maailma muuttuu siten, ettei erillisiä kriitikoita tarvita.

Kirjasfäärin Taika (toinen vas,) edusti perusbloggaajaa, joka bloggaa ilosta ja harrastuksesta, ei rahasta. Lukulampun Salla (toinen oik.) taas esitteli uuden konseptin, jossa kirja-arvion voi ostaa. Läpinäkyvyyttä toivovat kaikki; jos arviosta maksetaan, se on tultava selvästi ilmi. Tähän suuntaan maailmalla kuulemma mennään, vaikka se meillä vielä kulmien nostelua herättää. Ymmärrettävää sikäli, että myös verkkokirjoittajien on elettävä, eikä laadukasta ja riittävän laajaa toimintaa voi harrastuksena ylläpitää ja kehittää, ei edes intohimobisneksessä (jossa taide on tärkein, raha tulee perässä). Keskellä puhetta johtanut Karo Hämäläinen, oikealla Aleksis Salusjärvi, Kiiltomato.net.

Intohimobines, uusi lempisanani; siitä puhuttiin kustantamojen pohtiessa uusia toimintamalleja. Siinä missä osittain osuuskuntatoimintaan perustuvan Crime Timen Harri Nykänen (toinen oikealta kuvassa alla) hehkuttaa, että heidän kaikki kirjansa ovat olleet voitollisia ja kirjailija saa siitä isomman siivun kuin isossa kustantamossa, sanoo Bonnier/WSOY:n Anna-Riikka Carlson (toinen vasemmalta), että pohjatyön kirjailijan tunnettuudelle tekevät suuret kustantajat. Ne julkaisevat esikoiset, runot ja esseet -  muutaman huippumyyntikirjan tuotoilla. Kuulija ymmärsi tästä, että Crime Timen kirjailijat ovat nimekkäitä jo aloittaessaan, eli pohjatyö on tehty muualla, joten voitollinen toiminta on mahdollista. Mutta ehkä hekin satsaavat esikoiseen, kun varoja alkaa kerääntyä riittävästi?

Isojen kustantamojen sanotaan imevän kirjailijan veret, kun taas pieniä aina kiitellään; tätä Anna-Riikka ihmetteli. Molempien on kuitenkin elettävä toiminnallaan, jota tarvitaan: harva kirjailija pystyy tai haluaa yksin hoitamaan kaiken työn, minkä kirjan kaupan hyllylle saaminen vaatii. Laadun varmistaminen on myös Anna-Riikan mukaan kustantamon tärkeä tehtävä, koosta riippumatta.

Kaikkien mielestä on kuitenkin hyvä, kun ja jos kirjailijalle on olemassa vaihtoehtoja kustannusmuodoiksi. Gummeruksen - joka on löytänyt tälle vuodelle häkellyttävän hienoja esikoisia - Katja Leino (keskellä) komppasi Anna-Riikkaa ja muistutti myös siitä, että isoissakin on eroja, esimerkiksi pörssiyhtiön ja perheyhtiön tuottotavoitteet voivat olla erilaisia.

Kiinnostava esimerkki eräästä kustannusmallista on omakustanne. Parhaan sellaisen palkinnon, Indie Book Rewardin, sai tänä vuonna DJ-kirja, jonka toteutti ilman kustantamoa asianharrastajien ryhmä. Tyypillinen omakustanne se ei ole, sillä ryhmästä löytyi niin viestinnän kuin graafisen suunnittelun ammattitaitoa. Normaalisti omakustanne on yhden miehen tai naisen, ei välttämättä lainkaan viestintäaloja tuntevan, tekemä. Tätä kirjaa myytiin jo ennen painokoneiden käynnistystä niin paljon, että kulut saatiin hoidettua. Sittemmin kokonaismyynti on kivunnut muistaakseni tuhannen viidensadan paikkeille, mikä on paljon. Keskustelukuvassa vasemmalla ryhmän myyntityöstä vastannut henkilö, jonka nimeä en valitettavasti saanut talteen.

Sekalaisia havaintoja: Katri-Helena keräsi odotetusti tuvan täyteen. Akavan Erityisaloilla oli hauska ständi: valokuvasuurennus Hämeenlinnan kirjastosta, sekä sisältä että ulkoa (tiiliseinä).  Nuo kirjat eivät siis ole oikeita kirjoja, vaan valokuva.

     

Ja hei, olihan esillä Draamatyön kirjatkin, joita Frankfurtissa markkinoimme! Suomen Kirjankustantajien osastolla.

Perjantai

Kun keskustelujen yleisöjä silmäili, valtaosa siitä on naispuolista, harmaata ja keski-ikäistä tai jo paremmalla puolella (tai ehkä hakeudun sattuneesta syytä tällaisiin keskusteluihin?). Hurmaava Arne Nevanlinna veti kuitenkin myös miehiä, jopa nuoremmasta päästä. Arkkitehtejä? Nevanlinnan Arne odottaa myös lukupinossa. Hetasta hän messuilla kertoi.

Merete Mazzarellan (alla vas.) tuoreimman kirjan aihe on outo, nimittäin Frankenstein. Tai paremmin sen luoja Mary Shelley. (Juu, sekin kirja on pinossa.) Haastattelu tehtiin ruotsiksi, mitä ihmettelin, sillä haastattelija ei osannut suomea sen paremmin kuin uskon kirjailijan itse osaavan, vai eikö hän tosiaan puhu suomea lainkaan? Ilman ruotsinkielen taitoa olisi jäänyt aika lailla väärinkäsityksiä. Daamin kirjat ovat kuitenkin omaa luokkaansa. Ja yllätys, yleisö oli naisvaltainen.

Esikoiskirjailijoita esittäytyi jälleen uusi ryhmä. Torstaina en ehtinyt paikalle, enkä olisi päässyt sisään, vaikka olisin norkoillutkin vähän vaille ovella, sillä yleisöryntäys täytti salin niin, että moni jäi ulkopuolelle. Tänään tilaa oli vielä pari minuuttia vaille, täyteen tuli kuitenkin reilusti.

Lempparini näistä ovat Meri Kuusisto, toinen vasemmalta, ja Henni Kitti, toinen oikealta. Antti Holman (oikea reuna) Järjestäjän ostin, koska teatterimaailma kiinnostaa ja kirjasta on puhuttu hyvää. Muut mukanaolleet ovat Jyrki Ukkonen (vas.), Heli-Maija Heikkinen (kolmas vas.) ja hänen vieressään Sami Majala.

Tapasin myös upean taitavan kirjailijan Helmi Kekkosen (Valinta ja Suojaton) sekä Pekka Saurin, jolle lahjoitin kynän, koska häntä odotti signeerauksenpyytäjiä, eikä hän löytänyt omaansa. En ollut itse jonossa, kuljin vain ohi. Aion kyllä ehdottomasti lukea kirjan Parempaa kuin seksi - ei kai noin raflaavaa nimeä voi vastustaa?

  

Muita

Messuilla keräsivät väkeä myös muut kuin työkseen kirjoittavat. Riku ja Tunna kunniakkaasti saivat myös nuorison kuuntelemaan kirja-asiaa - tai paremminkin matkustamisasiaa.

Petri Wallin tarinasta tehdystä kirjasta kertoivat Kingston Wall -bändin jälkeenjääneet jäsenet Jukka Jylli ja Pasi Kuoppamäki sekä tietysti kirjan tekijä Viljami Puustinen. Walli ei ollut edes ihan 27-vuotias (jolloin kuolema tekee taiteilijan) hypätessään alas Töölön kirkon tornista. Musiikki kuitenkin elää, ja nyt taas erittäin ajankohtaisena. Olivat aikaansa edellä. Bändi live-esiintyminen on legendaarista, ja kuten Kuoppamäki sanoi, virheitä ei voinut tehdä, sillä improvisoida sai ja piti, kahta samanlaista keikkaa ei ollut. Mikä oli todella erikoista parikymmentä vuotta sitten.

Ostosvinkkejä? Isoilla kustantamoilla on normaalit messutarjoukset, eli ale 20 %. Siltalalla on hyviä tarjouksia, kuten aina, vitosella laatukirjoja. Eurolla tai kahdella myös messuilta löytyy kirjoja, vitosella on jo valinnanvaraa. Divaripuolella on nähdäkseni vanhat tutut osallistujat, ehkä hieman entistä vähälukuisemmin. Sieltä ostin muutaman kirjan, ja uusia kaksi (Anitta Konkan ja Antti Holman). Lisäksi himoitsin vanhoista laivanosista tehtyjä tiimalaseja, mutta mietin vielä. Krääsäpuolta en ehtinyt tarkemmin tutkia. Markku Tantun kirjanmerkkejä ostin nipun.

Taloutta käsitteli mainion suorasukaiseen tapaansa Alf Rehn. Siis taloustiede ei ole vaikeaa, sanoo hän, kuka vain ymmärtää sitä. Perusperiaatteet niin taloudessa kuin Rehnin toisessa lempiaiheessa "managementissa" ovat yksinkertaiset: on myytävä kallimmalla kuin ostaa. Mukava pomo on parempi kuin kusipääpomo. Jne. Rehnin mielestä olisi tärkeää, että talousasioista puhuttaisiin siten, että se käy ihmisten järkeen, eikä liian abstraktilla tai korkealla tasolla, jotta jokainen voisi ottaa kantaa. Hän myös kritisoi jatkuvaa konsulttien ja muutosliiderien tulvaa, jonka avulla "ollaan liekeissä" tai milloin mitäkin, kun perusasiat ovat kuitenkin selkeät ja aina samat.

Lopuksi herkistyn ja rauhoitun Aulikki Oksasen tunteella esittämään runoon Sinua, sinua rakastan.

Mitä jäi näkemättä? Paljon, kun ohjelmaa katsoo. Tietokirjat lähes täysin, mikä harmittaa, mutta kaikkeen ei vain repeä. Ehkä pidän ensi vuonna henkilökohtaiset "tietokirjamessut". Toistaiseksi odottelen muilta blogiraportteja, mm. Jyrki Ehnqvistin ja Esko Valtaojan esiintymisistä.

Huomenna lauantaina ohjelmassani on kirjabloggaajien ja WSOY:n kirjailijoiden tapaaminen sekä SKS:n tilaisuus. Sen jälkeen messut alkavat minun osaltani olla paketissa tältä vuodelta.

Hyvää messuviikonloppua! #bloggaritmessuilla