Marjut Helminen: Appelsiinilehto

Toimittaja Marjut Helminen on kirjoittanut esikoisromaaninsa aiheesta, jonka hän työnsä kautta hyvin tuntee: Lähi-idän tilanteesta. Ikuisesta konfliktista juutalaisten ja arabien välillä, jonka alku lienee jossain muinaisuudessa, mutta joka vielä ns. nykyaikana, Israelin valtion synnyn myötä on aiheuttanut vihaa, kostoa ja kuolemaa jo monessa sukupolvessa.

Helminen kertoo tarinaa rauhallisesti ja kiihkoilematta, fiktiohenkilöidensä kautta. Suomalainen sairaanhoitaja Sini tekee keikkatöitä rauhattomilla alueilla, on tehnyt jo 1980-luvulta alkaen. Silloin hän oli Beirutissa. Kun Israel pommittaa Gazaa 2009, Sini järjestää itsensä paikalle.

Sini on vuosien mittaan nähnyt paljon. Hyvin ja huonosti voivia sekä Suomessa että Lähi-idässä. Sodan vanhentamia lapsia. Leikkauksia ilman puudutusainetta. Sotimisen taloudellisen puolen ja muita syitä, mikseivät kaikki halua sitä lopettaa. Perinteiden ja suvun voimakasta vaikutusta.

"Jälleen kerran uusi sukupolvi varttui yhteiskunnassa, jossa väkivaltainen ratkaisu oli päällimmäinen, itsestään selvä vaihtoehto ylitse muiden."

Fuad on Sinin palestiinalaissyntyinen ystävä, joka on tuonut perheensä Suomeen, koska sai tappouhkauksen kotimaassaan. Hän on opiskellut lääketiedettä, mutta toimii Suomessa taksikuskina. Tämänkaltaisia faktoja pakolaisten arjesta kirja tuo esiin runsaasti, mikä avaa lukijan silmiä. Kuka oikeastaan on pakolainen ja voiko kaikkea paeta?

"Pakolainen ilman perhettä on kaksinkertainen pakolainen, yksin vieraassa ympäristössä ja kotona."

Kerronta siirtyy pikku hiljaa Sinin näkökulmasta enemmän Fuadiin. Hän pitää Siniin yhteyttä sähköpostitse ja on tästä huolissaan, syystäkin. Juoni tiivistyy, niin sanotusti, jännitys samoin, loppua kohti, jossa moni matkalla askarruttanut asia saa lukijaa sopivalla tasolla tyydyttävän selityksensä. Henkilöiden motiivit, pelot ja ilot kuvataan psykologisesti tarkalla silmällä, mässäilemättä. Myös paikkojen kuvaus on taitavaa muttei liiallista; maisemat voi nähdä, tuoksut tuntea. Ja on, selvästi kirjoittajalla on sanoma, joka tulee esiin usein, ehkä jopa alleviivatusti. Mutta se ei ole huono sanoma, vaan lukijan on helppo olla samaa mieltä.

"Pahan kokeminen ei tee ihmisestä hyvää. Paha synnyttää vain pahaa."

Kiitän kirjan asiantuntevuutta, rauhallisuutta ja avartavaa otetta, jolla lukija saa käsityksen konfliktin seurauksista tavallisten ihmisten elämään. Sairaanhoitajan muistelmista ei ole kyse, vaan kirjailija zuumaa laveammin ja näkemyksellisemmin. Hyvinkin monipuolisesti, ja jotenkin hyvin suomalaisen maalaisjärkevästi. Jopa lievä mystinen piirre - jota ensin karsastin - uppoaa kokonaisuuteen sujuvasti. Aivan alku on hankala, siinä Helminen sortuu usein esikoiskirjassa tyypillisiin turhan kikkailevaan lauseisiin ja vaikeasti hahmotettaviin kappaleisiin. Mutta kerronta "oikenee" pian, eikä lukija enää kiinnitä tekstin muotoon huomiota, vaan siihen mihin pitääkin: henkilöihin ja itse tarinaan, joka jää mietityttämään pitkäksi aikaa.

Kiinnostava, asiantunteva ja tärkeä kirja maailmasta, jossa elämme. Hyvä vuoden 2016 luettujen kirjojeni aloittaja, ja vieläpä esikoiskirja!

Kenelle: Lähi-idän tilannetta ymmärtämättömille, sotien syitä pohtiville, vapaaehtoistöitä ulkomailla tekeville tai sitä miettiville, tolkkua sekavaan maailmaan hakeville, nojatuolimatkailijoille.

Muualla: Täynnä yllätyksiä viimeiselle sivulle saakka, sanoo Leena Lumi. Krista suosittelee kirjaa, etenkin jos vieraat kulttuurit ja väkevä kuvaus kiinnostavat.

Marjut Helminen: Appelsiinilehto. Minerva 2016.

Helmet-lukuhaasteessa rastitan kohdan "2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja."