Antti Tuuri: Pitelemättömät

Suomalainen pariskunta Italiassa, vuokraamallaan huvilalla: keski-iän paremmalla puolella, pahimmat viimat jo kokeneina, nykyhetkeä arvostavina. Koska he tietävät, ettei se kestä ikuisesti.

Mies on kirjoittaja, kääntäjä, joka säntillisine tapoineen pystyy työskentelemään missä vain. Rouva on peräti dottore, mitä paikallisten on mahdoton ymmärtää: suomalaiseen tasa-arvoon kasvaneille se ei ole kummallista. Molemmat ovat tottuneita matkailijoita, eurooppalaisia.

Yllätysvieraiksi saapuu kaksi naisihmistä Suomesta: Saara ja Liina, joista toinen on edellä mainitun miehen entinen vaimo. Hankala kuvio, mutta osapuolet osaavat ottaa rennosti, vaikka hieman varuillaan. Kertojan nykyinen vaimo Kaarina sopeutuu hienosti.

Entiset aviot yhdistävät. On eräs Järvikannas, josta puhutaan paljon. Hän on sekä Saaran että Liinan ex, joka esiintyy henkilönä myös kertojan suunnittelemassa kirjassa, tai ainakin ehdolla sellaiseksi. Kertoja saa Järvikannaksesta siis sekä sisäpiiritietoa rouvien kautta että tietoja miehen värikkäistä työkuvioista kustantajansa kautta. Ja Järvikannaksen tarina on hykerryttävä! Hän saa kaikki ensin lumoihinsa, sitten raivoihinsa: niin naisensa kuin työnantajansa, satunnaisista kulkijoista (lukijoista) puhumattakaan.

Tarina avautuu sähköpostien, keskustelujen ja muisteluiden kautta. Kirjoittajan Italian ja Euroopan tuntemus saa ansaitsemansa roolin. Huvilan asukkaiden ja vieraiden ruuanlaittoa kuvataan huolella, samoin muita arkipuuhia, jotka saavat lukijan olon tuntumaan turvalliselta. Tämä mies tietää, mitä tekee, ympäristöstä riippumatta.

Antti Tuuri on lakonisen huumorin mestareita, Hannu Mäkelän tapaan. Molempien teksteistä löytyy vakavan pohdinnan ohella yllättäviä heittoja, joista ei ensin tiedä, tohtisiko huvittua - kunnes tajuaa, että se on sallittua, jopa toivottua. Lukemistani Tuurin kirjoista tämä on hauskin, jossa hän pistää hulvattomimman vaihteensa päälle. Tuoko ikä keveyttä ja perspektiiviä? Jos, niin vanheneminen ei ole pahasta. Kuten meille on osoittanut myös Merete Mazzarella. Ehkä pitkän uran jo tehneen ei tarvitse enää miettiä, meneekö jokin läpi vai ei - rennoin rantein syntyy hyvää jälkeä. (Muuten, se, joka sanoo, että ikääntyminen on vain mielentila, ammutaan heti tämän postauksen perään.)

Nautin suuresti: Hieno veto kirjailijalta tuoda häpeämätön hauska tarina, vakavanpuoleisina tunnettujen tekstien lomaan. Tuurin monipuolisuus vain korostuu iän myötä, mitä arvostan. Kirjoitustaidosta ei tarvitse ammattikirjailijan kohdalla edes mainita, se on itsestäänselvyys. Käsittelytapa ei välttämättä aukene heille, joille kaikki täytyy sanoa ääneen.

Kenelle: Lakonisesta huumorista pitäville, ammattitaitoa arvostaville, Euroopassa matkustamisesta nauttiville, eronneille, karanneille ja uudelleen avioituneille.

Muualla: Tätä miestä ei pitele mikään eikä kukaan, sanoo Raija. Täysin pitelemätön mies, sanoo Jorma Melleri.

Antti Tuuri: Pitelemättömät. Otava 2015.

Helmet-haaste 2016 listaa 50 kriteeriä, joista ruksaan Pitelemättömillä kohdan "suomalaisesta miehestä kertova kirja."