Asko Sahlberg: Yhdyntä

Kovin vaikuttaa sensaatiohakuiselta tuo kirjan nimi, mutta oikeasti se on nappivalinta. Sillä kyseessä on yhtyminen, sekä sitä edeltävä sekavuus ja toiminta, ja sen jälkeinen maailman muutos. Jopa romanttiseksi tätä voisi syyttää, vaikka teksti on niukan kaunista, tarkkaan ajateltua ja hiottua, Sahlbergin tapaan.

Eletään vuotta 1944 Helsingissä. Pommit putoilevat, ilmahälytykset särkevät korvia ja pitävät ihmiset jatkuvassa pelon tilassa. Valma lintsaa töistä, sillä väkeä on suurpommitusten myötä kadonnut niin paljon, ettei kukaan kysele heti perään.

Sattumalta hän ajautuu kahvilaan, jossa on myös Axel. He tunnistavat toisissaan jotain välittömästi, ja ehkä sodan poikkeusolosuhteiden vuoksi asiat etenevät normaalia nopeammin. Rakkauden, ainakin fyysisen, nälkä on kova molemmilla.

"Kun mikä tahansa kokemus saattaa jäädä viimeiseksi, tilaisuutta ei kannata päästää ohi."

Ilmahälytyksestä välittämättä he eivät mene pommisuojaan toisten tavoin, vaan Axelin asuntoon, jossa heitä häiritään. Tyhjiä asuntoja kiertelevä ja tavaroita näpistelevä talonmies sattuu paikalle. Samoin vieras lapsi, jonka paikallaolo jää arvoitukseksi: ovatko vanhemmat lähettäneet varastelemaan vai onko lapsi oikeasti yksin ja eksynyt?

He saavuttavat kuitenkin keskinäisen tavoitteensa. Kauniisti, toivotusti, eri tavoin, syvemmin kuin kaksi yksinäistä oli kuvitellutkaan. Mutta pian on erottava, velvollisuudet kutsuvat. Tulevasta ei ole varmuutta.

Kirjan nimi on paitsi todellinen tapahtuma, myös hieno kielikuva isommalle kehykselle. Halut ja tarpeet kohtaavat, kliimaksiin pääsyn jälkeen on moni asia toisin. Rakkaus pommien putoillessa on pakoa arjesta, toisaalta äänet ja räjähdykset symboloivat yhtymisen voimaa. Onko juuri tuo pommitus sodan huippukohta? Sahlberg rakentaa intiimin yhteyden kahden ihmisen välille, kun koko maailma on liekeissä.

Hieno, älykäs ja taitava pienoisromaani, jonka 136 sivusta saisi irti vaikka minkäaiheisia analyysejä: psykologia poikkeusoloissa, seksi ja sota, yksinäisyys, muutamia mainitakseni. Sahlberg-faniuteni vain kasvaa.

Kenelle? Sota-ajasta kiinnostuneille romantikoille, tiiviistä metaforisesta ilmaisusta pitäville, pelkistettyä ajatusta ihaileville, kauniin kielen kavereille.

Muualla: Sara  P.S. Rakastan kirjoja -blogista ihailee upeaa kieltä. Ilselän Minnan mukaan Sahlberg yllättää lukijan kerran toisensa jälkeen. Ketjukolaaja oli hieman pettynyt, koska aihe on seksi - ja silti tarttui Yhdyntä-nimiseen kirjaan? Jaana on taas yhtä hyvää tarinaa rikkaampi.

Asko Sahlberg: Yhdyntä. [Reunahuomatus sotahistoriaan]. WSOY 2005.