Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät

Mistä näitä upeita esikoiskirjailijoita oikein tulee, tekee mieli kysyä mainosta lainaten. Tuskin olin päättänyt Markkulan, kun aloitin Törmälehtoa, ja se oli menoa - ainakin yöunien suhteen.

Uskovaisuus on ollut viime vuosien aiheita kirjallisuudessa, ja siitä kertoo myös Törmälehto: Kainuussa elää lapsuuttaan Elsa, jolle tapauskovaisuus ei riitä. Ei ukin jatkuva virrenveisuu eikä mummon vanhakantainen usko, jossa ei kysellä eikä kyseenalaisteta. Elsa tahtoo enemmän. Hän elää perinteisessä elinpiirissä, kolmen sukupolven turvallisessa kotitaloudessa, selkeäsääntöistä elämää, jossa jokaisella on roolinsa. Mutta maailma, se laajenee väkisinkin.

"Elsa oli luullut että kaikki katsoivat kenelle puhuivat mistäkin asiasta, ja millä sanoilla. Hän oli luullut että se kuului puhumiseen niin kuin kävelemiseen kuului se, että jäisellä tiellä kuljettiin toisin askelin kuin sulalla maalla. Mutta kun Mira puhui, se puhui mitä tahtoi ja kenelle tahtoi."

Miran lisäksi Elsan paras ystävä on Talvi. Tytöillä on paljon yhteistä, kuten uskonnollinen kotitausta ja henkilökohtaiset tavoitteet, mutta Elsa huomaa myös paljon erottavaa. Kasvavan tytön itsensä vertailua toisiin on vavahduttavaa seurata.

Kun tytöt tutustuvat uuteen uskonlahkoon, tuntuu löytyvän oikea hengellinen koti. Se, jossa riittää rakkautta ja tunnetta niin, että siihen voi nojata ja luottaa. Kanavoida kaiken sen, mikä kanavointia tarvitsee. Voi vaikka rukoilla aviomiestä. Kielilläpuhumisen taidosta tulee Elsalle suurin tavoite ja merkki oikeasta uskosta. Kotiväki paheksuu paljon, pelästyy enemmän. Lukiolainen Elsa saa äitinsä puuskahtamaan "eikö hän mitään muuta keksinyt kuin Kainuun pahimmat sekopäät."

Onko Benjamin vastaus rukouksiin? Kultakihara, joka maalaa sanoiksi unelmiaan. Tapahtumat kiepahtavat niin, että Elsa lähtee - uskonasioissa tietysti - haaveiden matkalle Kolumbiaan, ja matka on kohtalokas.

"Bogota vei minut mennessään heti. Helluntailaisten konferenssin teltassa puhuttiin kieliä jotka tekivät minut levottoman onnelliseksi. Ja kaupunki, joka jatkuu..."

Elsa löytää uuden kotimaan, erilaisen elinpiirin ja ihmiset. On Manuel, pelokas nuorimies, sissien kiduttama; on Paola, lehtinainen, joka ei kuvia kumartele; on Rosa, Donã Fanny, pastorit, Santiago... koko kuumankiihkeä ympäristö, johon hän solahtaa ja jossa hän aikuistuu.

Vaikuttava ja valloittava romaani uskomisesta ja itsensä etsinnästä. Uskonnon harjoittamista on käsitelty arkitasolla ja ymmärrettävästi meillekin, joille asia ei ole läheinen. Kavahdan kaikenlaista lahkolaisuutta ja hurmoshenkeä käsittämättöminä: nyt sain asiaan valotusta, ja vieläpä elävästi ja hengittävästi kerrottuna.

Tyttöjen kiihkeässä kaipuusssa ja ratkaisuissa voi elää mukana. Jotenkin ymmärrän Elsaa täydellisesti, vaikken samaistu. Nuoren naisen kasvu ja etsintä on universaali teema, eksoottinen ympäristö Kolumbiassa tuo houkuttelevaa maailmanlaajuista näkökulmaa, Kainuu kiinnittää tarinan kotimaisuuteen ja juuriin. Mitään ei dissata, mitään ei pilkata eikä kenellekään naureta. Ja maailma voi olla myös kaunis ja lohdullinen.

Kenelle: Maailmankansalaiselle, uskonasioissa kamppaileville tai niitä ihmetteleville, tämän päivän tytön kasvukertomuksen ystäville, kirjasta tunnetta hakevalle.

Muualla: Kaisa V Kirja hyllyssä -blogissa on ylpeä serkkunsa kirjasta (ja syystä). Erittäin vahva ja valmis esikoisromaani, sanoo Susa Järjellä ja tunteella ja samoilla linjoilla on Kirja vieköön -Riitta. Siina on subjektiivisesti vilpittömän innoissaan. Hyllytonttu mainitsee kirjan harkitun ja viimeistellyn kielen, Kirjakaapin kummitus huumorin, Omppu luontevan ja onnistuneen kerronnan. Kannattaa lukea, sanoo Kannesta kanteen, jonka ihokarvat kirja nostatti pystyyn, myös Tuijata meni kananlihalle. Kaipuussaan kaihoisa ja aistillisuudessaan voimakas, sanoo Lumiomena.

Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät. Otava 2017. Komean kannen on tehnyt Timo Numminen. Kustantajan lukukappale.

Helmet-haaste 2017 kohta 44: Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta.