Jennifer Egan: Manhattan Beach

Eganin kirjoja sanotaan poikkeuksellisiksi, "kirjallisuutta uudistaviksi". Sitä olivat aiemmat hienot Aika suuri hämäys ja Sydäntorni, mutta tällä kertaa kokeellisuus väistää perinteisen tarinankerronnan tieltä. Mikä ei tarkoita yhtään sen vähemmän laadukasta luettavaa. Manhattan Beach kiehtoo kuin paras klassikko.

New York, ennen toista maailmansotaa ja sen aikana. Ganstereiden, filmitähtien, duunareiden ja kiihkeän kaupungin lama-aikana Anna on pikkutyttö, joka pääsee rakkaan isänsä Edin kanssa tämän työasioille, myös käymään suuressa rantahuvilassa, jonka omistaa Dexter Styles. Työasiat ovat tytölle käsittämättömiä - kirjekuoria viedään ja tuodaan, viestejä välitetään, jotain sellaista - mutta varakkuuserot Annakin tajuaa nähdessään Stylesin tyttären valtavat leluvarannot, jollaisista Anna voi vain haaveilla.

Tapaaminen on merkittävä tulevaisuuden kannalta, vaikkei Anna sitä vielä tiedä. Vuosien kuluttua, sodan jo puhjettua hänestä tulee elättäjä perheessä, jossa ovat jäljellä enää hänen sisarensa Lydia ja tyttöjen äiti. Älykäs Anna pärjää työssään meritelakalla, mutta se ei riitä. Kun hän näkee merisukeltajien harjoittelevan sotalaivojen kupeessa, hän tietää, mitä haluaa: hänestä tulee sukeltaja.

"Anna ei ollut koskaan ennen törmännyt yhtä paljaisiin ennakkoluuloihin. Tosiasiat ovat mitä ovat, oli luutnantti sanonut, vaikka ensimmäistäkään tosiasiaa ei ollut. Annan kävellessä eteenpäin pettymys ja surkeus kivettyivät järkähtämättömäksi vastarinnaksi, johon hänen aikaisempi vihansa Katzia kohtaan sulautui. Luutnanti ei häntä murtaisi; hän murtaisi luutnantin."

Annan rohkeus astua miehiselle alalle on virkistävää muttei röyhkeää. Sota edistää tasa-arvoasiaa kummasti. Miesten ollessa sotimassa merivoimien on palkattava myös naisia, mutta asiaa ei tehdä helpoksi. Helppoa ei ole myöskään Annan sosiaalinen elämä, rakkauselämästä puhumattakaan, mutta nainen ei suostu uhrin rooliin missään kohtaa. Hän on aktiivinen toimija ja tekee päätöksensä itse. Hänen ajatuksiaan - joihin tietysti vaikuttavat myös ajan kasvatus- ja moraali-ihanteet - on kiinnostavaa seurata. Ja sitä, miten hänelle, hänen isälleen ja Dexter Stylesille käy.

"Päiväsaikaan yksinäisyys oli poissa; sukelluskoulussa hän oli turhaan yrittänyt palauttaa mieleensä edes sen, miltä se tuntui. Mutta hämärän laskeuduttua se kietoutui taas hänen ympärilleen kaamean lohduttavana kuin vanha tuttava ainakin. Sillä oli sydämen syke. Sen syleily vei Annan pois maailmasta, jossa äidit kiskovat lapsiaan kädestä ja miehet kiiruhtivat kotiin iltalehdet kainalossa. Hän nousi johdinautoon, haitariovet pamahtivat kiinni hänen takanaan, ja hän katsoi, kuinka pimeys liukui ohi ikkunan toisella puolella. Se värähteli vaaraa, ja hänen yksinäinen päiväohjelmansa oli viimeinen ohut puolustuslinja sitä vastaan. Mutta mikä häntä muka uhkasi?"

Tarina vilisee havaintoja ihmisluonnosta ja käyttäytymisestä poikkeusoloissa, periytyvistä piirteistä, pärjäämisestä, rakkaudesta ja muista ihmisiä yhdistävistä siteistä. Se avaa myös kaupungin historiaa ja ajankuvaa minulle tuntemattomista kulmista, kuten sotateollisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden ruohonjuuritason toimintatavoista. Siinä on jonkinlaista viehättävän nostalgista vanhan ajan klangia. Rönsyjä tiiliskivessä riittää, mutta ne ovat hienosti hallinnassa.

Kerronnan pyörre vie lukijaa ja yllättää kerran toisensa jälkeen. Naisnäkökulma on piristävän suora ja konstailematon, eikä itsestäänselvyyksien kanssa muutenkaan jahkailla. Siirtymät ovat nopeita ja sivaltavia, hyvällä tavalla - lukijan on pysyteltävä hereillä. Luin takakannesta Eganin työstäneen romaania vuosia, minkä ymmärtää jo tietomäärän keruun kannalta, mutta ehkä myös Anna on kehittynyt ja kypsynyt tekemisen aikana. Jossain häivähtää toistoa, mahtaako olla kirjailijan keino helpottaa lukijaa runsauden keskellä vai kertaus tekijälle itselleen vauhtiin pääsemiseksi, jos tekemisessä on ollut pidempi tauko?

Nautinnollinen luettava vanhaan kunnon uppoutumistapaan, ja kirja nostaa entisestään ihailua kirjailijaa kohtaan. Tämä nainen on taitava, valitsee hän minkä lajin hyvänsä.

Kenelle: Vahvan tarinan ystäville, New Yorkin rakastajille, uppoutumaan haluaville.

Muualla: Taitava ihmissuhteiden kudelma, sanoo Oksan hyllyltä -blogi.

Jennifer Egan: Manhattan Beach. Tammi 2018. Suomennos Helene Bützow. Päällys Jussi Kaakinen.

Helmet-haaste 2019 kohta 43: kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi.