Risto Siilasmaa: Paranoidi optimisti

Nokia on on yli 150-vuotisen olemassaolonsa aikana tuottanut sadoille tuhansille suomalaisille niin maallista hyvää - työpaikkoja, osinkoja - kuin legendaarista mainetta ja kunniaa aina kumisaappaista ja autonrenkaista lähtien maailman suosituimpien matkapuhelinten kautta nykyiseen tietoliikennetekniikkaan asti.

Ja tuhansittain tarinoita! Joista mieleeni historiasta ovat jääneet erityisesti sodanaikaiset  puhelinkaapelien asennukset - ei vaikuta olleen ihan iisiä puuhaa - ja josta ajasta edelleen muistuttaa Kaapelitehdas Helsingin Salmisaaressa, sekä elektroniikkayhtiö, jossa minäkin aloitin työurani kiihkeällä 1980-luvulla, sittemmin Fujitsulle myydyssä tietokonebisneksessä. Jo silloin huhuttiin ja vitsailtiin taskupuhelimista sekä testailtiin myöhemmin sähköpostina tunnettua uutta keksintöä. Huimaa aikaa, ja siitä se vasta lähti, maailmanvalloitus.

Tiedämme, miten mahtavalle puhelinbisnekselle kävi: yhtiö ei nähnyt ajoissa laitteiden muutostarvetta älypuhelimiksi ja myöhästyi sovelluspuolensa kanssa niin, että homma ei enää kannattanut. Muitakin ongelmia oli, kuten organisaation sekavuus ja tehottomuus. Tämän totesi yhtiön hallitus, jota vuonna 2012 alkoi johtaa Risto Siilasmaa. Hänen vahtivuorollaan (kirjan termi) Nokia myi puhelinliiketoiminnan Microsoftille ja keskittyy nyt tietoliikenneteknologiaan.

"Uskalla unelmoida suuria. Kun aloitimme työn, pyysin jokaisen yksikkömme johtajaa laatimaan sisäisen strategian, jolla maksimoidaan yksikön arvon luominen: Millainen maailma oli heidän mielestään kymmenen vuoden kuluttua? Mitä he halusivat siinä maailmassa tehdä ja miten he halusivat siihen vaikuttaa?"

Miten tähän suomalaisia järisyttäneeseen päätökseen päädyttiin ja miten uusi Nokia muodostettiin? Siilasmaa, kirjoitusapunaan Fredman, kertoo koko jännitystarinan napakasti, tarkasti ja kansantajuisesti, vaikka kyse on monimutkaisista liiketaloudellisista kuvioista ja lukemattomien suurten ja pienten asioiden käsittelystä. Teknisten (tarkoitan sopimusteknisiä, juridisia, organisatorisia, liiketaloudellisia jne. määrämuotoisia tai laskettavia seikkoja) ratkaisujen lisäksi psykologialla ja tunteilla oli prosessissa tärkeä rooli, eikä sitä unohdettu. Työ on ollut valtava ja varsinaista vuoristorataa, mutta Siilasmaa pilkkoo sen sopivan ymmärrettäviin osiin perusteluineen ja johtopäätöksineen. Rauhallinen kerronta ei revittele eikä rakenna draamaa: sitä syntyi tosielämässä liiankin kanssa, vaikkei kukaan olisi toivonut.

"Paranoidi optimismi tarkoittaa sitä, että kaiken pelon ja hämmennyksen keskellä voi olla optimisti, koska on vakuuttunut siitä, että käsillä oleviin ongelmiin on olemassa ratkaisu. Samalla on kuitenkin oltava paranoidi sen suhteen, mikä voi kenties mennä vikaan. Näin varaudutaan ongelmiin, sillä ongelmia on aina, myös silloin kun muut väittävät, ettei niitä ole."

Herkullisinta antia ovat listaukset työvaiheiden opeista, kuten neuvottelutaktiikoista - Siilasmaa kertoo olevansa ahkera asioiden listaaja muutenkin - ja keskustelut Steve Ballmerin ja muiden vaikuttajien kanssa. Jorma Ollilan kanssa ne jäivät niukanpuoleisiksi; tämä ei nähnyt muutostarvetta ajoissa, vaan toimi hallituksen puheenjohtajana "kuten ennenkin" silloinkin, kun ongelmia alkoi ilmetä, mikä oli tietysti yhtiölle kohtalokasta pikakelauksella elävässä kilpailuympäristössä. Tämä yhtään Ollilan aiempia ansioita mitätöimättä, mutta ajat muuttuvat usein nopeammin kuin ihmiset niiden mukana - se ei ole virhe, vaan inhimillistä, suorastaan luonnon laki.

Siilasmaa avaa ratkaisujen taustoja, neuvotteluja eri osapuolten kanssa ja itse työskentelyä yksityiskohtaisesti, mikä tekee kirjasta mainion bisnesoppaan kenelle tahansa yritysmaailmassa toimivalle. Hän tuo esiin myös vaihtoehtoiset ratkaisut ja virheet, joita itse katsoo tehneensä. Kirjan lukeneeseen kollegaani teki erityisesti vaikutuksen Siilasmaan rehellinen tapa myöntää, ettei hän ymmärtänyt asioita, joita Nokian hallituksessa puhuttiin hänen siihen liityttyään vuonna 2008. Jargon ei enää toiminut.

Inhimillisen sävyn lisäksi kiinnostusta lukemiseen lisää vanha kunnon cliffhanger-tekniikka: luvut alkavat koukuttavasti ja etenkin loppuvat lauseisiin, joista on pakko jatkaa lukemista. Kaiken kaikkiaan vetävästi ja selkeästi koottu ja kirjoitettu tarina, jota luin kuin parasta jännäriä. Visuaalisesti minua hämää isosti Nokian logon käyttö tekstin osana kirjan kannessa: aina on opetettu, ettei omaa logoa saa "syödä" käyttämällä sitä muuten kuin logosääntöjen mukaan. Nokialla yhtenä maailman tunnetuimmistä brändeistä on ehkä tähän varaa, ja kirjan maailmanmyyntiä ajatellen veto voi olla viisas (ja on varmasti harkittu).

Siilasmaa on muovannut johtajuudesta oman näkemyksensä, ja hänellä jos kellä on rahkeita sitä esitellä - onhan hänellä nyt parasta ja tuoretta kokemusta, vaikkei hän kokematon ollut Nokiassa aloittaessaankaan. Ja menestyksestä on selkeät todisteet: hän onnistui joukkoineen viemään Nokian uuteen vaiheeseen ja pitämään sen merkittävänä pelaajana maailmanmarkkinoilla. 

'"Nokian liiketoiminnan arvo on yli kaksikymmenkertaistunut vuosina 2012-2016."

Kenelle: Yrityspäättäjille, yritysten työntekijöille, bisneksenteosta kiinnostuneille.

Muualla: Kirsin Book Club pitää Siilasmaan kirjoittamistapaa miellyttävänä ja analyyttisena.

Risto Siilasmaa, Catherine Fredman: Paranoidi optimisti. (Transforming Nokia). Tammi 2018. Suomennos Markku Päkkilä.

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 1: kirjan kannessa on ihmiskasvot.