Britt Bennett: Äidit

Äitiys- ja vanhemmuuskirjallisuus ei ole suosikkigenreäni, mutta kirjailijan nimi ja Keltaisen kirjaston laadukas tarjonta houkuttelivat tarttumaan kirjaan. Huomasin, ettei se niinkään käsittele äitiyden tuntoja tai kasvatuksen ongelmia vaan oikeastaan päinvastaista, äidittömyyttä.

Sillä päähenkilöt, ystävykset Nadia ja Aubrey, ovat menettäneet äitinsä. Seikka yhdistää heitä, vaikka he muuten ovat kovin erilaisia. Kirjan tapahtumat alkavat, kun tytöt ovat 17-vuotiaita amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Isänsä kanssa asuva Nadia on fiksu ja tähtää yliopistoon. Varovaisempi Audrey hakee turvaa kirkosta. Hänestä huolehtii isosisko Mo.

"Häntä huolestutti, että Aubreysta oli tullut kiihkouskovainen kaheli. Että sisko alkaisi nähdä Jeesuksen kuvia palaneessa paahtoleivässä tai puhua kielillä kesken kaiken tai osoittaa mieltä homoparien häissä."

Pieni yhteisö nojaa kirkkoon, joka valvoo ja tietää jokaisen asiat, ahdistavuuteen asti. Pastorin poika Luke kasvaa kurissa ja nuhteessa, äitinsä tiukan katseen alla. Mutta nuoret hölmöilevät. Nadia tulee raskaaksi ja teettää abortin. Ja pitää salaisuuden itsellään, kertomatta asiasta edes parhaalle ystävälleen Aubreylle. Päätös osoittautuu katastrofaalisen huonoksi. Se vaikuttaa kolmikon koko loppuelämään. 

Tarkkaa psykologista kuvausta, koukuttavaa kerrontaa, uskottavia henkilöitä ja tilanteita - taitavaa työtä Bennettin tapaan. Lisäkierteen tuo taustakuoro: yhteisön vanhemmat naiset, äidit, jotka seuraavat silmä tarkkana kaikkea ja kaikkia. Kuoro toimii kertojana, joka taustoittaa nuorten tekemisiä kokemuksensa voimin. Sen ääni tuntuu välillä jopa uhkaavalta, välillä toteavalta ja kylmän järkevältä, mutta ei koskaan empaattiselta, vaikka väittää kantavansa naisista huolta. Kannanotto uskonnon ulkokohtaiseen harjoittamiseen (jota lukemieni kirjojen mukaan Amerikassa paljon harjoitetaan)?

"Nykyään tytöt joutuvat ensin hakeutumaan aivan likelle miestä, nähdäkseen onko tästä mihinkään, ja sitten voikin olla jo liian myöhäistä. Olimme mekin kerran tyttöjä. On kihelmöivää rakastaa sellaista, jolta ei koskaan voi saada vastarakkautta. Omalla tavallaan vapauttavaa. Ei siinä mitään häpeämistä ole, että rakastaa mitätöntä miehenretaletta, kunhan sen vain hoitelee hyvissä ajoin pois alta. Sellaiset naiset ovat traagisia, jotka ripustautuvat mitättömiin miehiin, tai pahemmassa tapauksessa antavat sellaisen ripustautua itseensä."

Mistäpä Nadia olisi oppinut luottamuksen ilmapiiriä? Aika kuluu, elämäntilanteet muuttuvat. Miten he onnistuvat aikuisten välisissä suhteissa, omien perheidensä perustajina? Eroon toisistaan kolmikko ei kuitenkaan vaikuta pääsevän. 

Surkuttelu ja sääli häivähtävät, vaikka kerrankos ihminen ja etenkin vielä lapsi virheitä tekee. Niiden pitkät lonkerot tuntuvat silti kohtuuttomilta. Surullinen mutta ei toivoton kertomus, elävä ja kipeä. 

Kenelle: Kasvutarinoiden ystäville, nuoruuskuvauksesta kiinnostuneille, ahtaan yhteisön asukeille. 

Britt Bennett: Äidit. Tammen Keltainen kirjasto 2023. Suomennos Maria Lyytinen.