Kirjan nimi on hauskasti monimerkityksellinen: Jess palaa kotiin, mutta löytää myös juurensa, henkisen kotinsa, uudella tavalla, kun suvun historiasta paljastuu karmea kuolemantapaus. Nora ja Jessin äiti Polly - johon välit ovat etäiset - eivät ole halunneet järkyttää Jessiä siitä kertomalla. Erään perheen kuoleman syy ei ole koskaan selvinnyt, mutta toimittajana Jess osaa etsiä tietoa ja tehdä päätelmiä. Voisiko arvoitus vielä ratketa?
Vetävä tarina kuvailee niin mennyttä aikaa kuin Jessin nykyisyyttä. Samalla se esittelee Australian luontoa ja näkymiä niin antaumuksella, että melkein iskee matkakuume. Eukalyptuspuiden runkoja ja auringonlaskuja nähdään runsain mitoin, talven kuumuuden ja kuivuuden tulipalon pelkoineen lähes tuntee. Sukusalaisuuksien lisäksi puhutaan paljon myös kirjoittamisesta, australialaisista naapurustosuhteista ja elämänmenosta. Romantiikkahörhöilyä ei tarvitse pelätä (tai toivoa), sillä Jessillä on paljon muuta mietittävää - sekin on mukavaa vaihtelua niin sanottujen lukuromaanien sarjassa. Tämä jos mikä on sellainen.
Ja mikä parasta, sivuja riittää ja nautintoa kestää pitkään. Syitä käsittämättömään tapaukseen alkaa hiljalleen löytyä, motiiveja jopa murhaan ja mahdollisia keinoja ja välineitä sen tekemiseen. Epäilykset risteilevät henkilöstä toiseen, mutta arvaisitko lopputuloksen? Erään tärkeän käänteen arvasin jo ennen sen ilmituloa, mutta varsinaista tapausta en osannut ratkaista. Tiiliskivi on täydellinen lomakirja ja irtiotto arjesta.
Jos aiemmat Mortonit ovat tuntuneet siirappisilta, tässä imelyys on onnistuttu välttämään. Mortonin tapaan sanoja on paljon ja joitakin hassuuksia loogisuudessa saattaa olla, mutta tyyli sopii salaisuuden hitaaseen paljastumiseen ja antaa lukijalle mahdollisuuden heittäytyä täysin kirjan maailmaan. Jessissä lienee paljon kirjailijaa itseään, ainakin synnyinmaa ja Lontooseen asettuminen, ehkä myös paluu juurille, jonne Morton kuulemma muutti takaisin korona-aikaan.
Kenelle: Uppoutuville, arvoitusten ystäville, Australiaan tutustuville, arkea pakeneville.
Olen yhden Mortonin teoksen lukenut ja se ei ollut ihan mukavuusalueellani kaikilta osin. En usko tämänkään olevan, mutta tämä kyllä kiinnostaisi kovastikin.
VastaaPoistaTämä Morton on hieman erilainen kuin aiemmat, ei niin makea, mutta tarttuvampi ainakin minulle. Juoni vetää, arvoitus saa kihelmöimään. Pituus on tässä plussaa. Jos hetken väsyttää, pian on lukija taas hyvin hereillä.
Poista