perjantai 10. helmikuuta 2017

Pierre Lemaitre: Rosie

Mösjöö Lemaitre on tuttu älykkäästä viihteestään ja koukuttavasta jännittävyydestään. Jännittävä on myös hänen teoksiensa suomentamisjärjestys. Se ei seuraa tapahtumien kulkua eikä alkuperäisten kirjojen julkaisujärjestystä, ja tämä kannattaa lukijana ehdottomasti huomioida. Jos haluat lukea rikosylikomisario Verhoevenin suomennetut tarinat todellisessa ilmestymisjärjestyksessä, lue ne näin:

1. Irene (alkuperäinen julkaistu 2006, suomennos 2016)
2. Alex (alkuperäinen julkaisu 2011, suomennos 2016)
3. Camille (alkuperäinen julkaisu 2012, suomennos 2017)
4. Rosie (alkuperäinen julkaisu 2013, suomennos 2017)

Jotta homma olisi vielä jännittävämpi, takakansitekstin mukaan Rosie sijoittuu "ajallisesti ennen Camillen tapahtumia."  

Mutta Lemaitren jännäreistä eroavan, upean vanhan ajan uppoutumaan kutsuvan romaanin Näkemiin taivaassa voit lukea milloin vain. Tähän on muuten tulossa jatkoa, ollaan kuulolla! Ranskaksi 2016 ilmestyneen kirjan nimi on Trois jours et une vie (Kolme päivää ja yksi elämä).

Rosie sijoittuu trilogian neljänneksi osaksi, kertoo kirjailija esipuheessaan. Hän sanoo kirjaa "romaaninpuolikkaaksi", mikä pitää paikkansa muun muassa sivumäärän ja juonen kehittelyn suhteen: tunnelma ei alle 200 sivussa yksinkertaisesti ehdi kehittyä niin tiiviiksi eikä juoni niin moniulotteiseksi kuin muissa teoksissa.

Tekstin vetävyys ja koukuttavuus ovat silti tallella. Tarinan parissa ei tarvitse pitkästyä. Rosien hahmo ei nouse niin isoksi kuin se "kokonaisessa" romaanissa nousisi, mutta se on vain hyvä tässä tapauksessa. Rosie on tyyppi, jota en haluaisi tuntea kovin läheisesti! Enkä hänen poikaansakaan, joka puuhaa pommien kanssa ja saa koko Pariisin sekaisin. Ainakin Verhoevenin poliisikollegoineen. Kirjaa ei voi jättää kesken; uni voitti rankalla työviikolla sitä illalla myöhään lukiessani, joten siksi jouduin itse jakamaan sen kahteen sessioon.

Kustantajan tilaustyönä tehty kirja: motiivi tuo oudon sivumaun hienoon sarjaan. Tai vaihtoehtoisesti hyvän lisukkeen siihen, seuraavaa odotellessa. Valinta on omasi. Ilmankin tätä pärjäisin Lemaitre-fanina. Vähän kuin saisi t-paidan - hyvälaatuisen mutta vain hellekeliin sopivan - festarilipun oheistuotteena. Mutta tämä ei ole se juttu, jonka takia festareille mennään.

Kenelle: Lemaitre- ja Verhoeven-faneille. Sarjan aiemmat kirjat lukeneille.

Muualla: Lemaitrea Lukulampussa. Nopeasti luettu ja nautittu, sanoo Kaisa Reetta T. Totutun hienoa, selkeää ja ilmeikästä, luonnehtii Kirja vieköön -Riitta. Rakkaudesta kirjoihin -Annika nieleskeli katkeruuden kyyneliä: kirja on niin lyhyt! Tuijata nautti jännityksestä ja sanoo, että näitä kelpaa lukea.

Pierre Lemaitre: Rosie. Suomennos Susanna Hirvikorpi. Minerva 2017. Kansi Taittopalvelu Yliveto. Alkuperäisteos Rosy & John, 2013.


4 kommenttia:

  1. Kiitos tuosta kirjojen 'järjestyksestä'. Varsinkin tämmöiselle maallikolle, joka en yleensä harrasta tätä genreä, siitä on iloa. Pidin kovasti Lemaitren käsialasta tuossa Näkemiin taivaassa -romaanista. Siksi taidan ottaa nuo tuossa järjestyksessä lukulistalleni. Ja palauttaa Celinen Linnasta linnaan, osaluettuna. Liikaa näitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemaitre on todella taitava ja kädenjälkensä nautinnollista. Odotan niin tuota jatkoa Näkemiin taivaalle. Vaikken minäkään dekkareita hirveästi lue, nämä kyllä koukuttivat - kun olisi vain vielä ollut se oikea lukujärjestys. Ei tarvitse palauttaa osaluettuina. Kiitos kommentista, Leena.

      Poista
  2. "Vähän kuin saisi t-paidan - hyvälaatuisen mutta vain hellekeliin sopivan - festarilipun oheistuotteena. Mutta tämä ei ole se juttu, jonka takia festareille mennään." Tiivistit Arja aivan täydellisesti fiilikseni. Emme me Lemaitre ole hylkäämässä, mutta nyt kyllä herra kirjailijia meni niin selkeästi siitä missä aita on matalin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon vain, ettei joku aloita Lemaitren lukemista tästä, saa aika erilaisen kuvan kirjailijasta kuin meillä! Kiitos Annika.

      Poista