torstai 28. toukokuuta 2015

Pyöveli

Pidän kovasti kaikenlaisista bisnes- ja työelämäkirjoista (joista valitettavan harvoin tulee blogattua). Ja historiakin kiehtoo. Nämä yhdistämällä Anneli Kanto tarjoaa herkkua 1600-luvulta, jota kuvataan kolmen ammatin kautta: tuomarin, apteekkarin ja keskeisimmän henkilömme, pyövelin.

Enpä ole tullut koskaan ajatelleeksi tuota ammattia työnä ja elämäntehtävänä, mitä se silloin oli: pyövelin pojasta tuli pyöveli, kuten maanviljelijän pojasta maanviljelijä. Pyövelin pojalla, kuten Johannnilla, ei ollut koulutusvaihtoehtoja siitäkään syystä, että ammatin verisen luonteen vuoksi pyöveleitä vieroksuttiin ja pelättiin, jopa niin, etteivät he saaneet tulla kirkonmenoihin. Vaikka virkaansahan he vain hoitivat.

Mutta tämä virka ei hoitunut aivan vaivoitta sielulle ja ruumiille, kuten arvata saattaa. Huvitti kuvitella näitä ammattilaisia nykyisten työelämäehtojen kourissa: miten mahtoi olla työhyvinvoinnin laita? Pidettiinkö kehityskeskusteluja? Entä viikonloppukorvaukset, kun mestaukset pidettiin aikoina, joina yleisöä saatiin mahdollisimman paljon?

Kun maailma tuntui tulevan hulluksi noitia jahdatessaan, töitä riitti tuomareilla ja pyöveleillä. Eivät apteekkarinkaan bisnekset huonosti sujuneet, kunhan hän sai taikauskoisen kansan uskomaan siihen, että helpotusta voi ostaa puodin hyllyltä. Tosin parannuskeinot eivät tuolloin juuri sen tieteellisempiä olleet kuin kansanperinteen omat keinot. Iilimadoilla imettiin mätää hampaasta tai paiseesta, elohopeaa pistettiin miehen sukukalleuksiin hekumallisilta naisilta tarttunutta tautia taltuttamaan.

Taitava ja informatiivinen historiallinen romaani, jota on miellyttävä lukea: sen tarkka kieli henkii hienosti samaa aikaa, tunnelmaa ja aihepiiriä kuin sisältökin. Tunnetasoltaan se ei tule iholle, mutta kukapa pyöveliä iholle haluaisikaan. Minusta rajaus on onnistunut, teksti välittää riittävästi myös tunnelmia ja raottaa tuon ajan arkea kauheuksilla mässäilemättä ja toisaalta yliromantisoimatta.

Kanto itse kertoo kirjan lopussa:

"Johann-pyövelin, tuomari Wisanderin ja apteekkari Eggertsin elämänkulku on kuvitteellinen, mutta heidän maailmansa on ollut olemassa." Monet kirjan henkilöistä, kuten apteekkari Eggerts tai noitina tuomitut Marketat (Punasuomalainen ja Parkoinen) ovat oikeasti eläneet. Myös noituusoikeudenkäynnit noudattavat historiallisia faktoja.

Kenelle: Perinteisen kotimaisen proosan ystäville, historian harrastajille, ammattilaisille.

Muualla: Kiinnostuin kirjasta Jorin blogissa. Kanto luo elävää ajankuvaa, sanoo Ulla. Sallaan tekivät vaikutuksen kirjan omaperäisyys ja vahva tyyli. Notkopeikko ostin kirjan kannen perusteella, mutta tunsi itsensä lukemisen lopussa sivistyneeksi. Tuija analysoi upeasti ja sanoo kirjaa täyteläiseksi ja karuksi reissuksi 400 vuoden taa. Villasukka kirjahyllyssä kaipasi kolmelle kertojalle lisää omaäänisyyttä; totta tuo, etenkin alussa oli vaikea erottaa, kuka puhuu. Villiksellä on lisää linkkejä.

Anneli Kanto: Pyöveli. Gummerus 2015.


11 kommenttia:

  1. Olen tästä kirjasta kuullut ja heti se alkoi kiinnostaa minua. Harvemmin tulee pyöveleistä luettua, kun eivät ihan tätä meidän aikaa ole. :D Tämä kirja on kyllä pakko lisätä saalistuslistalle: luulen, että olisi juuri kuin minulle tehty. Lisäksi historia ja ajankuvaus kiinnostaa eli jo pelkästään senkin takia otaksun, että viihtyisin (jos näin voi rämän kirjan kohdalla sanoa) Pyövelin parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisitpa todellakin viihtyä, Elegia. Historiaa, ajankuvausta ja vanhan ajan henkeä, myös tyylillisesti.

      Poista
  2. Anneli Kanto vakuutti minut teoksella Piru, kreivi, noita ja näyttelijä. Pala palalta pois käsitteli ihan muuta, mutta pidin siitäkin. Olen ollut itse kiinni paljon Kannon aiheessa keskiajassa ja hän kirjoittaa hyvin. Pirua ja kreiviä lukiessa Waltarin Mikael Karvajalka työntyi ajatuksiini ja sitä kirjaa minä rakastan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla vinkeistä! En tuntenut kirjailijaa aiemmin. Maailmassa ja ihan Suomessakin on niin paljon lukematonta... Waltari-viittaus saa entisestään enemmän innostumaan.

      Poista
  3. Hieno romaani ja napakasti sen esittelet sekä lukukokemuksesi. Tällaista proosaa on ilo lukea, sinua ja Kantoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih Tuija, kiitos. Hämmästelen vieläkin, että Kanto oli minulle aiemmin tuntematon nimi. Taas tuli yksi sivistyksen aukko korjattua ainakin osittain.

      Poista
  4. Hieno kirjoitus! Pidän historiasta, joten ehkäpä Kannon romaanit tulevat minunkin lukuuni -joku kaunis päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Kaisa Reetta. Historiasta viehättyville aika must-luettavaa, jos kotimaista proosaa aiheesta kaipaa.

      Poista
  5. Hieno kirjoitus! Pidän historiasta, joten ehkäpä Kannon romaanit tulevat minunkin lukuuni -joku kaunis päivä.

    VastaaPoista
  6. Aiheesta olisi helposti saanut lukijaa järkyttävän ja ahdistavan mässäilytarinan, mutta Kanto tosiaan onnistui tarinan ja näkökulmien rajauksessa. Pyövelin työstä saa elävän kuvan (jos nyt tässä yhteydessä voi näin sanoa), mutta ilman revittelyä. Kirjalla on vahva jälkimaku, hyvän kirjan merkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elävä kuva pyövelin työstä, hyvin sanottu! Jää mieleen, ja arvostan tyylikästä rajausta, verisyyttä ei korosteta jos ei siloitellakaan.

      Poista