Pyöveli

Pidän kovasti kaikenlaisista bisnes- ja työelämäkirjoista (joista valitettavan harvoin tulee blogattua). Ja historiakin kiehtoo. Nämä yhdistämällä Anneli Kanto tarjoaa herkkua 1600-luvulta, jota kuvataan kolmen ammatin kautta: tuomarin, apteekkarin ja keskeisimmän henkilömme, pyövelin.

Enpä ole tullut koskaan ajatelleeksi tuota ammattia työnä ja elämäntehtävänä, mitä se silloin oli: pyövelin pojasta tuli pyöveli, kuten maanviljelijän pojasta maanviljelijä. Pyövelin pojalla, kuten Johannnilla, ei ollut koulutusvaihtoehtoja siitäkään syystä, että ammatin verisen luonteen vuoksi pyöveleitä vieroksuttiin ja pelättiin, jopa niin, etteivät he saaneet tulla kirkonmenoihin. Vaikka virkaansahan he vain hoitivat.

Mutta tämä virka ei hoitunut aivan vaivoitta sielulle ja ruumiille, kuten arvata saattaa. Huvitti kuvitella näitä ammattilaisia nykyisten työelämäehtojen kourissa: miten mahtoi olla työhyvinvoinnin laita? Pidettiinkö kehityskeskusteluja? Entä viikonloppukorvaukset, kun mestaukset pidettiin aikoina, joina yleisöä saatiin mahdollisimman paljon?

Kun maailma tuntui tulevan hulluksi noitia jahdatessaan, töitä riitti tuomareilla ja pyöveleillä. Eivät apteekkarinkaan bisnekset huonosti sujuneet, kunhan hän sai taikauskoisen kansan uskomaan siihen, että helpotusta voi ostaa puodin hyllyltä. Tosin parannuskeinot eivät tuolloin juuri sen tieteellisempiä olleet kuin kansanperinteen omat keinot. Iilimadoilla imettiin mätää hampaasta tai paiseesta, elohopeaa pistettiin miehen sukukalleuksiin hekumallisilta naisilta tarttunutta tautia taltuttamaan.

Taitava ja informatiivinen historiallinen romaani, jota on miellyttävä lukea: sen tarkka kieli henkii hienosti samaa aikaa, tunnelmaa ja aihepiiriä kuin sisältökin. Tunnetasoltaan se ei tule iholle, mutta kukapa pyöveliä iholle haluaisikaan. Minusta rajaus on onnistunut, teksti välittää riittävästi myös tunnelmia ja raottaa tuon ajan arkea kauheuksilla mässäilemättä ja toisaalta yliromantisoimatta.

Kanto itse kertoo kirjan lopussa:

"Johann-pyövelin, tuomari Wisanderin ja apteekkari Eggertsin elämänkulku on kuvitteellinen, mutta heidän maailmansa on ollut olemassa." Monet kirjan henkilöistä, kuten apteekkari Eggerts tai noitina tuomitut Marketat (Punasuomalainen ja Parkoinen) ovat oikeasti eläneet. Myös noituusoikeudenkäynnit noudattavat historiallisia faktoja.

Kenelle: Perinteisen kotimaisen proosan ystäville, historian harrastajille, ammattilaisille.

Muualla: Kiinnostuin kirjasta Jorin blogissa. Kanto luo elävää ajankuvaa, sanoo Ulla. Sallaan tekivät vaikutuksen kirjan omaperäisyys ja vahva tyyli. Notkopeikko ostin kirjan kannen perusteella, mutta tunsi itsensä lukemisen lopussa sivistyneeksi. Tuija analysoi upeasti ja sanoo kirjaa täyteläiseksi ja karuksi reissuksi 400 vuoden taa. Villasukka kirjahyllyssä kaipasi kolmelle kertojalle lisää omaäänisyyttä; totta tuo, etenkin alussa oli vaikea erottaa, kuka puhuu. Villiksellä on lisää linkkejä.

Anneli Kanto: Pyöveli. Gummerus 2015.