Teräviä esineitä

Teräviä esineitä on nimensä mukainen: se raapii ja viiltelee, ei suostu helposti nieltäväksi eikä sula hetkessä. Gillian Flynnin Suomen-valloitus alkoi hänen kolmannesta kirjastaan Kiltti tyttö, ja takaperoisesti on suomennettu kaksi edellistä ja julkaistu aina kesän kynnyksellä, kuten nytkin. Kesädekkariksi passelia! Sharp objects oli Flynnin ensimmäinen romaani vuodelta 2006.

Päähenkilö Camille on keskinkertainen toimittaja, joka kamppailee oman arkensa ja taustansa kanssa samalla, kun hän selvittelee kotiseudullaan tehtyjä pikkutyttöjen murhia lehtijuttua varten. Flynnin myöhempiä kirjoja lukeneille kirjailijalle ominaiset piirteet ovat siis olleet olemassa alusta saakka. Nuori nainen, jolla ei mene hyvin; outo rikosvyyhti ja amerikkalaisen vähemmän hyvinvoivan, jopa korostuneen erikoisen kansanosan ja pienen nurkkakuntaisen paikkakunnan kuvaus. Ihmiset eivät ole ihania.

Vaikka Flynnin teksti niin tässä kuin hänen muissakin kirjoissaan on läpikotaisin kaupallista, huolella koukuttavaksi rakennettua ja siten jollain tavalla häiritsevän laskelmoidun oloista, siinä on silti outoa persoonallisuutta, joka vetoaa ja kiehtoo. Vaikutus lukijaan muistuttaa hieman Karl Axl Sundin kirjoja, mutta pidän enemmän Flynnistä. Pahuus ja raakuus tuntuvat ymmärrettävämmiltä - jos niin voi tällaisista aiheista ikinä sanoa - ja päähenkilö inhimillisemmältä, monisyisemmältä. Jokin aivan oma pahuuden lajinsa Flynnin kirjoista löytyy. Ja moni meistäkin on kotoisin pieneltä paikkakunnalta...

Camillen lapsuus ei ole ollut helppo, selviää lukijalle pian. En tunne amerikkalaista yhteiskuntarakennetta tarpeeksi, että osaisin sijoittaa hänet kartalle, mikä harmittaa. Hän ei kuitenkaan ole yläluokkaista sivistyneistöä, vaan ehkä sitä suurta keskiluokkaa? Ukin perustama lihanjalostamo on tuonut perheelle varakkuutta, rahasta ei ole puutetta. Silti ns. sivistys ilmenee perheessä lähinnä perinteisten ulkoisten tapojen ja huolellisen pukeutumisen noudattamisena, ei minkäänlaisena päänsisäisenä ilmiönä, lämpönä tai välittämisenä. Ilmapiiri saa lapset, kuten Camillen, oireilemaan vakavasti, vahingoittavasti.

Camille on jo pitkään ollut omillaan ja mahdollisimman kaukana tuosta ahdistavaksi kokemastaan kotiseudusta ja lapsuudenperheestään, mutta joutuu nyt työnantajansa vaatimuksesta palaamaan. Pelättyä luokkakokousfiilistä ei voi välttää. Hän pääsee tapaamaan lapsuudenystäviään ja jopa tutustumaan sisarpuoleensa Ammaan, 13-vuotiaaseen häiriintyneeseen naisenalkuun, äidin kohtaamisesta puhumattakaan. Eivätkä nämä tapaamiset ole auringontäyteisiä. Perhe on kirosana - jossain vaiheessa kannen johdanto-otsikkoehdotuksena oli Ei ole kodin voittanutta, mutta nyt se viittaa tyttöihin kuten kuvassa näkyy. On osuvampi.

Suomennos on raikas, menevä ja sopii tyyliin, pieniä epätarkkuuksia olin havaitsevinani (käännöksessä tai editoinnissa). Ymmärrän, että kielessä on pyritty puhekieleen alkuperäistä mukaillen, mutta onko silti pakko käyttää ärsyttävää juurikin-sanaa: sitooko muotisana suomennoksen turhaan tiettyyn aikakauteen sille, joka lukee kirjan muutaman vuoden kuluttua? Ajanmukaisuudesta huolimatta käytetään paljon vanhahtavaa sanaa sievä, kun nykyään varmaan pikkutyttöä sanottaisiin söpöksi tai söötiksi. Adora-rouvaa muuttui seuraavassa virkkeessä neidiksi, eikä suomen kielessä aina tarvitse kääntää persoonapronomia. Pidin on ihan yhtä tehokas kuin Minä pidin. Ja "lautasella olevat leivänmurut" voisi kääntää lyhyemmin "leivänmurut lautasella". Jotain sellaista pientä tyylijurputusta, normaalin pilkutusjupinan lisäksi.

Itse dekkaritarina etenee ällöttävän kihelmöivästi. Arvostan johdonmukaista otetta; kirjailija ei sorru imelyyksiin tai muihin notkahduksiin, vaan jatkaa valitsemallaan synkeän - ja jotenkin pelottavan realistisen vaikka mielipuolisen - loogisella linjallaan loppuun saakka.

Kolmesta Flynnin kirjasta tämä saattaa jopa olla tehokkain; Kiltti tyttö on tosin yllättävämpi, mutta tämä on suorasukaisempi ja rankempi. Välikirja Paha paikka on, niin, enemmänkin välikirja.

Kenelle: Karmivaa kaipaaville, koukuttavaa etsiville, painajaisia pelkäämättömille. Ei kivaa perhedraamaa hakeville eikä satuihin uskoville.

Muualla: Omppu kuvaa sisältöä tarkemmin. Dekkariviikolla 8.-14.6. ilmaantuu varmasti paljon lisää postauksia.

Gillian Flynn: Teräviä esineitä. WSOY 2015. Suomennos Maria Lyytinen.