Kiinnitin kirjaan huomiota heti, kun kuulin siitä esittelyn: omaperäinen aihe ja persoonallinen käsittely houkuttivat myös lukiessa.
"Elämä lisää entropiaa, mutta elämää voi kuitenkin syntyä vain silloin kun entropiaa on aluksi vähän. Maailmankaikkeus sai alkunsa erittäin matalan entropian tilasta; on suuri mysteeri miksi sellainen tila on ollut olemassa."
Harvoin lukee tarinaa köyhästä Bulgariasta meidän juppivuosikymmenellämme, 1980-luvulla, jolloin Lala keksii valokuvaamisen viehätyksen. Ja sen, kuinka ohittaa rautaesirippu, ensin ajoittain, lopulta kokonaan.
"- Jättäessään synnyinmaansa Lala ei lähtenyt niinkään johonkin tiettyyn paikkaan, vaan vain jonnekin parempaan, ja ennen kaikkea hän lähti pois Bulgariasta."
Nyt Lala asuu Lontoossa. Samassa kaupungissa asuu suomalainen fyysikko, Aaro, joka suree kuollutta vaimoaan.
"- Rakkaus on valoa, Aaro ajatteli, ja jos fotonin energia lähestyy nollaa, sen aallonpituus kasvaa niin suureksi, ettei se mahdu Linnunrataan sisälle: valo hidastuu niin, että yksi aallonpituus vie lopulta pidempään kuin alkuräjähdyksestä tähän hetkeen on kestänyt."
Aaron valo hidastui, pysähtui. Siitä tuli pohjasuru, jonka Lala puolestaan oppi tuntemaan 17-vuotiaana. Kirjeenvaihto näiden kahden välillä luo outoa energiaa.
"Kun jokin järjestelmä sattuu liikkumaan samassa tahdissa tai taajuudessa kuin toinen, aivan eri järjestelmä, voi energia siirtyä kokonaisuudessaan yhdestä järjestelmästä toiseen. Kyse on resonanssista."
Yhdistävää tekijää näiden kahden henkilön ei ole havaittavissa, vain kirjeet. Romanssista perinteisestä mielessä ei ole kyse. Lalalla on omat ystävänsä, Aarolla muistot vaimosta valonsäteinä, joita hän ei koskaan saanut kiinni.
"Luonnossa kaikki kuviteltavissa olevat konfiguraatiot ovat mahdollisia ja sallittuja."
Pidin: erikoisuudessaan virkistävä, kaunistekstinen kirja, joka ei kuitenkaan ole liian erikoinen tai vaikea. Yllättävän monia asioita alle kahteensataan sivuun mahtuu, Porttipahdan tekoaltaasta seksintarpeen kautta herkullisiin sivuhenkilöihin saakka, joten tarttumapintaa löytyy laajasti monenlaisille lukijoille.
Viehättävä, kiehtova ja runonkaltainen kuulas tarina, jossa lukijan pää menee hurmaavasti pyörälle käsitteistä - alkuräjähdys, avaruuden kaarevuus - ja lauseista, jotka mietityttävät tai jotka voisi liimata sellaisinaan sitaateiksi seinille. Kaikessa värisevyydessään tarinalla on kuitenkin jykevä tausta, kokonainen maailmankaikkeus. Vaikka sekin on jotain, mitä emme saa kiinni.
"Mitä syvemmälle aineen maailmaan tunkeudumme, sitä enemmän se pakenee otteestamme."
Kenelle: Omaperäisiä romaaneja kaipaileville, runollisen kielen ystäville, fysiikasta lumoutuville, maailmankaikkeutta ihmetteleville.
Muualla: Eleganttia ja hallittua, sanoo Kirjaluotsi.
Katriina Ranne: Miten valo putoaa. Gummerus 2017.
Kirjan nimi kuin runoa ja kaunis kansi. Mietin olenko lukenut yhtään kirjaa Bulgariasta...Heti mieleen tuli erikoisuus Albaniasta eli Punainen morsian.
VastaaPoistaIhmettelen nyt maailmankaikkeutta kaikellani, mutta siinä on joku tumma varjo, jonka takia pää on nollattava ihan erilaisella kirjalla. Jollekin tämä on takuulla löytö.
<3
Kannen tekijän nimeä en löytänyt, harmitti! Oisko se taas kirjaston kirjan tarran takana. Bulgariasta tulee aina mieleeni kirja nimeltä "Bulgaria, ruusujen maa". Sain sellaisen kerran ostaessani kolmen kirjan paketin, jonka ostin Runouden kuntokoulun vuoksi. Jälkimmäinen on mainio kirja kirjoittamisesta, edellinen on jo hävinnyt (hävitetty) aikoja sitten. Erikoisista kirjamaista vielä: tänään tuli postissa Romaniaan sijoittuva kirja. Niitäkään ei niin hurjasti ole, vaikka toki Jani Saxell ja Tiina Raevaara ainakin tulevat mieleen. Maailmankaikkeutta on hienoa ihmetellä, Ranteen seurassa - hän on muuten näitä ns. moniosaajia, kun katsoo vaikka Wikipediasta. Miten moneen asiaan on ehtinytkään paneutua!
PoistaToinen helmi Albaniasta: Ismail Kadaren Särkynyt huhtikuu. Kuin ciftelin kaukainen sointi.
PoistaKuulostaa hienolta, kiitos vinkistä Raila!
Poista