perjantai 13. lokakuuta 2017

Ulkomaisia uutuustrillereitä

Oliko se britti Gillian Flynn Kiltillä tytöllään, joka aloitti tykityksen psykologisilla trillereillä, jotka hämäävät, härnäävät ja pyörittävät lukijaa vinhasti pitkin matkaa ja ällistyttävät loppuratkaisuillaan?

Lajityypin menestys poikii runsaasti seuraajia, joihin kuuluu myös ruotsalainen Camilla Grebe kirjallaan Jää pettää alta (alun perin Älskaren från huvudkontoret). Suomalaista nimivalintaa en pidä onnistuneena - aasinsilta, jää ei liity mitenkään itse asiaan, vaikka samaa siltaa käytetään kirjan sisälläkin - mutta tarina on kelpo pyöritystä. Rikospoliisi Peter apunaan profiloija Hanne selvittelevät murhaa ja samalla keskinäisiä suhteitaan. Toisaalla vaatemyyjä Emma rakastuu työnantajayrityksensä johtajaan Jesperiin, vaikka hankaluuksia koituu, kun seurustelu on pidettävä työkavereilta salassa. Mutta Jesper katoaa ja hänen kotoaan löytyy ruumis. Mitä tapahtui?

Vasta loppupuolella aavistin, mistä on kyse, joten jännite pitää ja sivut kääntyvät vikkelästi, vaikka tiettyä laskelmoinnin makua ei tämäntyyppisten kirjojen henkilöissä ja tapahtumissa voi välttää. Kärjistyksillä ja liioitelluilla luonteenpiirteillä edetään, mutta jos se ei haittaa, siitä vain Emman matkaan salaromanssin pauloihin! En muuten ihmettelisi, jos tästä muodostuisi sarja, vai olenko peräti kuullut sen jostain? Peterin ja Hannen poliisityöt saattaisivat hyvinkin jatkua.

Camilla Grebe: Jää pettää alta. (Älskaren från huvudkontoret) Gummerus 2017. Suomennos Sari Kumpulainen.

Muualla: Blogiarvioita on paljon, katso vaikka Kirsin kirjanurkan juttu ja sieltä lisää linkkejä.

--------

Lukusukkula tämäkin: J P Delaneyn Edellinen asukas kertoo erikoislaatuisesta arkkitehdistä Edwardista ja hänen suunnittelemastaan talosta, johon Edward valitsee vuokralaisen omien outojen kriteeriensä perusteella. Kertojina toimivat vuorotellen talon edellinen vuokralainen Emma (jälleen Emma, jolla on ongelmia!) ja nykyinen asukas Jane. Jane selvittelee, mitä Emmalle tapahtui ja saa selville monenlaisia taloon liittyviä salaisuuksia.

Emma. Jane. Emma. Jane. Emmajane. Janeemma. Emmajaneemmajane. Kertoja vaihtuu niin tiuhaan, että välillä pitää pysähtyä ja tarkistaa, kumman kertomusta nyt luenkaan. Vauhdikas ja yllätyksellinen, enkä taaskaan arvannut loppuratkaisua. Olen ihan höynäytettävissä!

Tällaisen kirjan nielaisee nopsaan, mutta epäravittu tuntu jää. Kun sanomana ei ole muuta kuin pahiksen osoittaminen eikä tekstissä tasoja jännityksen kasvua enempää, tuntuu köyhältä. Kelpo kirja sinänsä lajityypissään, vaikka simppelinpuoleinen siinäkin. Kirjailijanimen taakse kätkeytyy kuulemma jostain toisesta genrestä tuttu englantilainen kirjailija. Netti juoruaa hänen olevan Anthony Capella (Napolilainen naimakauppa, Ruokaa amore).

Kirjasta on tekeillä myös leffa,  jonka ohjaaja Ron Hubbard on ohjannut maailmanluokan elokuvia, kuten Da Vinci -koodin ja Kauniin mielen. Minun ikäluokkani muistaa miehen 1970-luvun tv-sarjasta Happy Days, jossa hän näytteli Richie Cunninghamia, perheen poikaa ja Fonzien kaveria.

J P Delaney: Edellinen asukas. (The Girl before) Otava 2017. Suomennos Satu Leveelahti.

Muualla:  Nerokas, täyden kympin trilleri, sanoo Annika Rakkaudesta kirjoihin.

-------

E. O. Chirovicin Peilien kirjaa mainostetaan Joël Dickerin kirjojen ystäville: en kuulu heihin, mutta Peilien kirjasta pidin. Siinä tapahtumille alkusysäyksen antaa käsikirjoitus, josta piti tulla erään professorin murhan selvittävä romaani, mutta teksti jäi kesken ennen kuin ehti murhaajan paljastamiseen saakka.

Käsikirjoituksen tekijä on kuollut, joten kustannustoimittaja pyytää ystäväänsä selvittelemään tapausta. Ehkä he voisivat täydentää käsikirjoituksen valmiiksi kirjaksi? Kiintoisa asetelma, josta seuraa kiintoisa ja yllättävästi henkilöitään peilaava tapahtumaketju ja tietysti, kuten asiaan kuuluu, murhaajan metsästys. (Mainio peilimäinen kansipaperi, muuten!)

Jännittävää psykologista pyöritystä sekä piristävän tuoretta ja ajantasaista tekstiä tämän päivän ilmiöineen. Kiintoisaa sekin, että kirjailija on syntyisin Romaniasta ja asuu nykyisin Belgiassa.

E. O. Chirovici: Peilien kirja. (Book of mirrors) Otava 2017. Suomennos Inka Parpola.

Muualla:  Vanhan ajan dekkarin lumoa, tuumii Riitta Kirja vieköön.

11 kommenttia:

  1. En lue paljonkaan dekkareita nykyään, joten minun sanaani ei pidä kenenkään luottaa :) Mutta kaksi ensimmäistä innostivat melko hyvin jonnekin puoliväliin, sitten lässähti tyystin. Peilien kirja viehätti sen sijaan tosi paljon, mutta sehän ei ollutkaan mikään tyypillinen dekkari. Hienosti Chirovici kirjoitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä summaus, Riitta! Kaksi ekaa ovat aika tavanomaisia vaikka viihdyttäviä, Peilien kirja erottuu joukosta. Kiitos!

      Poista
  2. Arja, kun jää pettää alta on ollut lukijasuosikki. Minäkin pidin, mutta ei ihan kuumaan ryhmään yllä kuten Lemaitren Silmukka.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemaitre on ylittämätön ja omaa lajiaan. Hänen kirjoistaan ei koskaan tule laskelmoitu tuntu. Mutta eivät nämäkään huonoja ole. Vähän eri tasoa vain :-)

      Poista
  3. Kiitos esittelystä, kaikki ovat minulle ihan tuntemattomia. Joskus tulee dekkareita luetuksi, Adler-Olsen taitaa olla suosikkini. - Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dekkareita aina päätän lukea enemmän, mutta jäävät silti vähemmälle. Kiva kun luit Anneli ja hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  4. Viihdyttäviä trillereitä nämä kaksi ensimmäistä ja tiedätkö, Peili odottaa vielä lukuvuoroa... Nyt tuli sellainen fiilis, että nappaankin sen seuraavaksi ;) Kiitos Arja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota ihmeessä Peili, jotenkin tuore tapa tehdä trilleriä. Arviotasi odotellen, Annika.

      Poista
  5. Peili on vielä lukematta, muut on luettu ja hyviksi ja viihdyttäviksi todettu. Tuossa Peilin alla on Mai Kirja vieköön!, mutta siinä pitäisi olla ahkera ja energinen blogiystävä Riitta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mitä ihmettä, en pärjää nimien kanssa enää ollenkaan... Pahoittelen ja korjattu! Peilistä pidin.

      Poista
  6. Peilien kirja on näistä enemmän dekkarimainen kuin trillerimäinen, kuten Riittakin viittaa.

    VastaaPoista