Anu Patrakka: Arvoton

Dekkariviikkojen päätteeksi käväisin Portugalissa. Kauniin maan nurjat puolet näkyvät poliisityössä. Porton henkirikosyksikön vetäjäksi on nimitetty Nelson Monteiro, joka on jättänyt taakseen avioliiton ja työn Lissabonissa ja muuttanut auttamaan vanhaa isäänsä synnyinseudulleen Portoon. Monteiro yrittää sopeutua työyhteisöön johtajan ottein, eikä kaikki mene aina putkeen. Onko Ana Torres katkera nimityksestä, sillä hän haki paikkaa myös? Ainakaan hän ei ota uutta pomoa varauksetta vastaan. Syrjitäänkö naisia hierarkiassa edelleen?

Siirtotyöläisten turvaton asema - joka ei valitettavasti ole Suomessakaan vierasta ja josta paljon puhutaan mediassa tätä kirjoittaessani - käy ilmi, kun paljastuu ihmissalakuljetusta ja hyväksikäyttöä, usein muihin rikoksiin kytkeytyvää. Maassa on paljon intialaisia ja bangladeshilaisia töissä maatiloilla, samoin ukrainalaisia, kaikki paremman elämän toivossa. Osa epätoivoisista tulijoista matkustaa henkensä kaupalla ja tukehtuu rekkaan jo matkalla.

"Mikä Euroopassa oikein on vialla, Emilia pohtii. Maanosalla on ollut satoja vuosia aikaa kehittyä tasa-arvoiseksi demokratiaksi ja hyväksi paikaksi elää, ja tulos oli tämä. Epätoivoisia ihmisiä, jotka kuolevat toistensa syliin." 

Suomalainen Emilia oli itsekin haaveillut paremmasta elämästä ja komeasta portugalilaisesta miehestä, vaihtanut hyväpalkkaisen it-työn kotimaassa puhelinpalveluhommiin. Hän tapaa Aranin, jonka kanssa on hyvä olla. Mutta voisiko mieheen luottaa? Tutustuminen on vasta alussa, kun tapahtumat alkavat vyöryä, ja poliisin tutkimukset kytkeytyvät orastavaan suhteeseen karmealla tavalla.

"Kun kukaan ei välitä, näitä ihmisiä pidetään arvottomina, vaikka juuri he tuottavat meille ruuan pöytään. Jokin tässä yhteiskunnassa on pielessä ja pahasti!" 

Henkilöt ovat inhimillisiä virheineen ja salaisuuksineen - enkä nyt puhu rikollisista -, arjen kuvaus mukavan todentuntuista, ja maisemat siintävät silmien edessä. Yhteiskunnallisuus on vahvasti läsnä epäkohtineen, kuten epätasa-arvo ja luonnon riisto raha edellä sekä köyhien kehno asema, eniten lukemistani Patrakan kirjoista. 

Mutta näin turistin näkökulmasta muistuvat mieleen myös maan hyvät puolet, kauneus ja lämpö, elämänmeno, jossa käyskennellään kahviloissa ja rannoilla ja ihaillaan vanhoja komeita rakennuksia. Turistina tietysti toivoisi, että maan suuret työvoimavaltaiset alat, maatalous ja matkailu, vetäisivät ja työllistäisivät paikallisia kunnollisilla ehdoilla. Maa ei ole köyhä maailman mittapuulla, mutta harmaa talous ja korruptio vaivaavat. Ja kuten Suomessa, väestö vanhenee ja maaseutu köyhtyy kaupungistumisen myötä.      

Edellinen postaamani Patrakan dekkari: Häpeän aukio

Muualla: Kirsi yllättyi kirjan tummasta sävystä muttei suinkaan pettynyt. 

Anu Patrakka: Arvoton. Otava 2023.