Neljä lasta aikuistuu nopeasti ja jättää äitinsä Angèlen epätoivon valtaan - hän pitää muuttoja kotoa henkilökohtaisena loukkauksena ja varoo tarkasti, että osoittaa yhtä suurta epätoivoa jokaisen kohdalla - mutta aikuistuvilla nuorilla on jo omat suuntansa. Tai niin he luulevat.
"- Mutta Angèle, meidän pikkuisemme ovat kasvaneet isoiksi, oli herra Pelletier sanonut, - onhan aivan normaalia, että he muuttavat pois kotoa... - Eivät he muuta pois kotoa, Louis, he pakenevat!
Herra Pelletier antoi periksi. Hän ei koskaan lakannut ihmettelemästä, kuinka lahjakkaasti hänen vaimonsa venytti logiikan rajoja."
Esikoinen Jean ei onnistu isän suunnittelemalla tavalla tehtaan johdon perijänä. Françoisin mieli palaa toimittajaksi, mutta hänen oletetaan jatkavan opintoja huippukorkeakoulussa (École normale supérieure) Pariisissa. Hélène haaveilee taideopinnoista, ja Étienne, niin... No, aloitetaan siitä, että hän lähtee Saigoniin.
Ranskalainen Pierre Lemaitre on yksi maailman parhaita tarinankertojia. Henkilöt, ympäristöt, tapahtumat ja tunnelma ovat vangitsevia, hurjia ja rosoisia, aina yllätyksellisiä: koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ihmiset ovat eläviä virheineen ja sotkuineen, kiiltokuvia ei rakennella. Huumoria tuo tekstin naseva kommentointi heidän piirteistään, nauroin monesti ääneen. Suomennos toimii tyylikkäästi, aikaan sopivasti, ja osuvat sananvalinnat aiheuttavat usein hörähtelyä. Esimerkiksi Jeanin vaimo, "kajahtanut" Geneviéve saa tätä aikaan usein, vaikka hän enimmäkseen vaikuttaa lähinnä pelottavan psykopaattiselta. Jonkun pitäisi muuten tehdä tutkimus Lemaitren kirjojen naiskuvasta, se on niin omanlaisensa.
"Geneviéven elämä oli Jeanille täysi mysteeri. ... - Minä, Geneviéve ilmoitti moraalista ryhtiä puhkuvalla äänellä, - minä olen virkamies!"
Kirja ei ole dekkari, vaan historiallinen romaani, dekkareista kirjailija on sanonut luopuneensa. Ja hyvä niin, sillä pidän romaanilinjaa antoisampana, rikostarinoita saimme jo lukea mukavan määrän. Sitä paitsi, romaani ei sulje pois murhia tai muita kuolemantapauksia, joita näidenkin kansien välissä tapahtuu.
Raa'anpuoleisten rikos- ja sotajuonteiden lisäksi romaani kuvaa raadollisesti poliittista tilannetta ja siinä toimivia rahan ohjatessa päätöksiä, Vietnamin liikehdintää liikkeineen ja lahkoineen sekä virkamiesten arkea. Esiin nousevat myös oikeuskäytännöt ja median rooli, puhumattakaan ajan tavoista juhlia, rakastaa ja viettää "huonoa" elämää. Huumaava keitos Eurooppaa ja Aasian helteitä!
Tiesin etukäteen, että kirjassa on kytkös Lemaitren aiempaan trilogiaan, joka alkoi supersuosituksi nousseella, Goncourtilla ja vaikka millä palkinnoilla tunnustetulla teoksella Näkemiin taivaassa. Silti ällistyin, kun kytkös tuli esiin - jälleen yksi suuri yllätys. Kirjassa on vain yksi vika, se loppuu. Mutta lisää on luvassa! Jäämme odottelemaan trilogian kakkososaa ja sen suomennosta.
Kenelle: Tarinankerronnan, vauhdin ja yllätysten ystäville. Ihmisten nurjista puolista kiinnostuneille, kiiltokuvaromaaneja inhoaville.
Muualla: Leena Lumin kanssa jaamme Lemaitre-fanituksen, ja ihmettelen hänen laillaan kirjailijan aivoja. "Tavattoman taidokas tarinoiden kertoja."
Olen listannut Lemaitren tuotannon Kyykäärme-kirjan postauksessa.
Olen juuri parhaillaan tätä lukemassa. Erinomainen kirja!
VastaaPoistaJos käyttäisin sanaa "huikea", tässä se olisi paikallaan! Ihan uskomaton. Naurattaa ja mietityttää edelleen, vaikka lukemisesta on jo hetki, kun jokin lause putkahtaa mieleen. Entä ne lukujen otsikoinnit? Aivan omaa luokkaansa.
PoistaArja, tai kokeilisi sanaa kaikkeus♥♥ Olen ihan mennyttä naista.
VastaaPoistaSamoin, Leena. Lemaitre on vain niin uskomaton.
Poista