Hannu Salmi: Tunteiden palo - Turku liekeissä 1827

Varasin majoituksen Turusta syksyn kirjamessujen ajaksi! Turussa viihtyy muutenkin, nähtävää on, viihtyisää kaupunkimaisuutta jokimaisemineen ja historiallisine nähtävyyksineen. Tästä tuli mieleeni kirja, joka on jäänyt postaamatta mutta joka teki vaikutuksen.

Hannu Salmi kertoo historiamme suuresta tragediasta, Turun palosta: sen syistä, kulusta ja seurauksista aikalaisille, joiden maailmaan hän lukijan taitavasti kulttuurihistorian professorina osaa johdattaa. Turku oli maamme mahtikaupunki yliopistoineen, tuomiokirkkoineen ja -kapituleineen sekä vilkkaine talouden ja kulttuurin aktiviteetteineen. Se tuhoutui lähes täysin vuorokauden sisällä: yli 2 500 palanutta taloa jätti 11 000 ihmistä kodittomiksi. 

En ollut tajunnut aiemmin, miten suuri katastrofi oli kyseessä, niin Turulle kuin koko Suomelle. Puukaupunkejahan paloi tämän tästä, mutta mittaluokka oli vuonna 1827 valtava ja johti muun muassa akatemian siirtoon uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin. 

Vilkas kaupunki ylioppilaineen ei ehkä iltaelämään ja huvituksiltaan täyttänyt maailmanmittoja, mutta Seurahuoneella juhlittiin ja asiat sujuivat mukavasti aurinkoisen syyskuun alussa.

"Moskovan ja Pietarin huvituksiin tottuneille venäläisille upseereille Turku näyttäytyi kuitenkin vaatimattomana seurapiirinäyttämönä, jossa ei todellakaan liikuttu sivistyksen eturintamassa."

Kunnes tuli se hirvittävä tiistain ja keskiviikon välinen syyskuun alun yö. Tuli levisi valtavan nopeasti, kuivuus ja tuulet auttoivat sitä ahmimaan kaupunkia. Yö oli kauhun hetkien ketju: se nostatti esiin ihmisten heikkouden ja ahneuden, mutta myös epäitsekkyyden ja auttamisen halun. Omaa ja toisten omaisuutta pyrittiin pelastamaan, henkikultia tietysti ensi sijassa - ja ryöstelyäkin esiintyi, jos kohta epäitsekästä pelastustoimintaakin. Tulenkajo ulottui kauas, satojen kilometrien säteelle. Paperisilppua, riekaleita ja tuhkaa satoi maahan muun muassa Paraisilla ja Sauvossa. 

"Osa jäi lamaantuneena katsomaan, miten liekit nielivät heidän kotinsa ja omaisuutensa. Toiset joutuivat pidättelemään itseään, etteivät olisi syöksyneet liekkeihin pelastamaan sitä, mikä pelastettavissa oli, oman henkensä kustannuksella. --- Kuumuus sumensi mielen ja paniikki sekoitti ajatukset."

Palo alkoi kauppias Hellmannin talosta Aninkaistenmäellä. Aninkainen oli keskiaikainen kylä, joka vähitellen sulautui Turun kaupunkiin, kertoo Salmi. Pieni kipinä talon katolla muuttui infernoksi. Vielä torstaina palo kyti paikoitellen. Onneksi ihmishenkiä menetettiin hämmästyttävän vähän, 17. Parisataa henkeä loukkaantui. Mutta kaupunki oli kolme neljäsosaltaan mennyttä, myös kirkko kärsi pahoin.

Akatemian kirjaston palon kuvaus riipii sydäntä. 40 000 niteen kokoelma paloi.

"Ritisten ja paukahdellen paloi vuosisatojen henkinen perintö, antiikin auktoreista valistuksen filosofeihin, aseettomana luonnonvoimia vastaan. Kirjaimet, sanat, lauseet, virkkeet, kappaleet, luvut, painoarkit - kaikki muuttui harmaaksi tuhkaksi melkein pilkallisen helposti siihen vaivaan verrattuna, minkä kokoelman kartuttaminen oli vaatinut."

Vuosien ja vuosikymmenien työ haihtui savuna ilmaan. Painotuotteiden lisäksi menetettiin erilaisia tieteellisiä kokoelmia ja tietysti ajan esineistöä itse kiinteistöjen lisäksi. Vakuutuksia oli harvalla, ei edes Hellmanilla.

Jälleenrakentaminen alkoi rivakasti: "Vain kaksi viikkoa oli ehtinyt kulua palon syttymisestä, kun arkkitehti jo mittaili tuhoutuneen kaupungin katuja ja pohti, miten jälleenrakennus pitäisi toteuttaa." Arkkitehti oli Carl Ludvig Engel. Varoja kunnostustyöhön myönnettiin ja kerättiin. Tieto palosta levisi hitaasti, lähinnä yksityiskirjeiden avulla, olivathan turkulaiset lehtipainot tuhoutuneet, Helsingin ja Viipurin lehdet saivat uutisensa viipeellä. Ulkomaille tieto levisi syyskuun lopulla, ensin Tukholmaan, siitä Lontooseen ja muualle Eurooppaan, loka-marraskuussa aina Yhdysvaltoihin asti. Turun paloa Salmi sanoo ensimmäiseksi kansainväliseksi uutiseksi Suomesta. Uutinen julkaistiin ainakin 50 ulkomaisessa lehdessä, viimeisimpien joukossa Tasmaniassa puolisen vuotta tapahtuman jälkeen.

Luonnollisesti pyrittiin selvittämään tulipalon ja sen laajuuden syy. Oikeus tutki asiaa huolella, ennen kuin muodostui käsitys tapahtumien kulusta palon havaitsemisesta sen laantumiseen. Ketään ei todettu syylliseksi, sillä "ei saatu selkoa siitä, kuinka tai kenen tuottamuksesta tuli oli päässyt irti." Paloturvallisuuteen alettiin kiinnittää kunnolla huomiota, jotain hyvääkin siis seurasi. Opin kirjasta monia asioita, kuten sen, mitä tarkoittaa porvarillinen hämärä: aikaa auringon laskiessa, jolloin valoa on vielä "riittävästi arkisten askareiden tekoon ulkona ilman keinovaloa".

Hieno ja vaikuttava teos oli Tieto-Finlandia 2022 -ehdokkaana (palkinnon voitti Ville-Juhani Sutisen Vaivan arvoista). Nimensä mukaisesti se kuvaa ja nostattaa tunteita, ansiokkaasti. Näin silmissäni liekit ja hätääntyneet kaupunkilaiset, tunsin hurjan kuumuuden, joka väänteli katukiviä, kuulin valtavan rätinän avunhuutoineen. Ja se haju on varmasti ollut kammottava; pienikin palo haisee pitkään, saati koko kaupungin laajuinen. Kirjaa lukee kuin parasta trilleriä. Paitsi tietäen, että kaikki on totta.

"Kaupunkilaisten elämä ei enää palaisi entisiin uomiinsa. Historia oli saanut uuden suunnan."

Turun kirjamessut 29.9. - 1.10.2023

Muualla: Kirsi huomasi kirjan myötä levittäneensä misinformaatiota.

Hannu Salmi: Tunteiden palo - Turku liekeissä 1827. Otava 2022.