Juli Zeh: Yli-ihmisiä

Dora on menestyvä mainostoimittaja, joka muuttaa maalle koronapandemian alkaessa. Hän oli haaveillut omasta talosta jo pitkään, kertomatta siitä miesystävälleen Robertille. Kun Dora häviää Robertin huomiossa ilmastonmuutokselle - miehestä tuli Greta Thunbergin uskollinen palvelija -  hän toteuttaa haaveensa ja jättää paitsi Robertin, myös kaupunkilaiselämän.

"Kun Robert sanoi, että virus oli tietyllä tapaa myös siunaus, koska se vapautti planeetan ihmisten liikkumiselta, Dora tiesi, että jonain päivänä hän lähtisi."

Uutta kotikyläänsä hän ei tunne ennestään, mutta päättää kotiutua, kasvattaa omat perunansa ja hoitaa kasvimaata, seuranaan Roope-koira. Huolta tuo kunnan politiikka ja oikeistopopulistipuolue AfD.

"Tietysti Dora on googlannut. Bracken lukuna ja faktoina. Edellisissä aluevaaleissa AfD sai kunnassa noin 27 prosenttia äänistä. Se on pari prosenttiyksikköä enemmän kuin valtakunnallinen keskiarvo. Tämä pelotti Doraa eniten. Eivät kiitohämähäkit, putkirikot tai kulttuuritarjonnan puuttuminen. Ei edes maaseudun yksinäisyys."

Miten hän pärjää naapurustossa, jossa "arkipäivän rasistit yllättävät takavasemmalta"? Hammasta purren. Kasvimaan teko ei ole sekään helppoa. Tarvitaan niin fyysisiä kuin henkisiä lihaksia. Hämmentävää on saada apua viereisen talon 'kylänatsilta', joksi Gootti itsensä esittelee. Mutta kyläläisiin on välttämätöntä tutustua jo käytännön syistä, eikä Dora muutenkaan halua ryhtyä erakoksi.  

"Rasismijähmetys ei vaikuta tänään toimivan. Hän on esittänyt jo kolme kysymystä. Ja nauranut AfD:n äänestäjän kertomalle vitsille. Mitä Tom sanoikaan autossa? 'Sitä ollaan jo kotiuduttu.' Hänen täytyy varoa kotiutumasta liian hyvin. Toisaalta, Tom ei varmuudella ole mikään rasisti. Norjalaisvillapaita, itse kääritty tupakka, harmaa poninhäntä. Ulkoasu on entiseltä itäsaksalaiselta tai vihreältä aktivistilta. Ja sitten kuvaan tulee AfD-tarra. Missä välissä kaikki on mennyt näin sekaisin?"

Virkistävän älyllinen ja aikaan osuva tarina suvaitsevaisuudesta, ääri-ajattelusta ja kansan jakautumisesta. Dora ja muut henkilöt ovat todentuntuisia, heidän tekemisensä useimmiten loogisia, vaikkei Dora ole omalta osaltaan läheskään aina varma siitä, missä mennään. 

"Dora on menossa juhliin natsin kanssa samaan aikaan, kun kaikki puhuvat George Floydin tapauksesta. Dora ei tiedä, miten suhtautua asiaan. Ehkäpä, hän ajattelee, kannan muodostaminen on oikein ja tärkeää vain silloin, kun asioita tarkastelee turvallisen välimatkan päästä."

Kirja oli vuonna 2021 myydyin kovakantinen romaani Saksassa. Se ravistelee kuplia ja ennakkoluuloja, ja tekee sen niin arkisella ja samastuttavalla tasolla, että viesti on helppo ottaa vastaan. Se ei suinkaan ihannoi natsismia eikä myöskään ala kikkailla psykologisoinnilla, mistä ilahduin. Juoni on varsin yksinkertainen. 

Äärimmäisyys on aina pelottavaa, ja ääriajattelua kirja pyrkii loiventamaan, tulkitsen, ehkä harmaannuttamaan mustan ja valkean eroja hitusen toivomalla, että ihmisten olisi helpompaa tulla toimeen keskenään, ilman repiviä riitoja ja bunkkereihin kaivautumista, väkivallasta puhumattakaan. Suomennos toimii erinomaisesti. 

 Juli Zeh: Yli-ihmisiä (Über Menchen). Kustantamo Huippu 2023. Suomennos Anne Kilpi. Kansi Tuomo Parikka.