Eino Leinon, runon ja suven päivä: Pekka Kytömäki, Katja Meriluoto

Logo Niina Tolonen. Runohaastetta emännöi Ankin kirjablogi.

Pekka Kytömäen runokokoelma Historian pienmiehiä on aforistinen, tiivis ja tarkasti kohteeseensa osuva harkituilla riveillään. Runoilija on tullut tunnetuksi palindromien taitajana, mutta tällä kertaa runoja ei voi lukea molemmin päin. Mutta ne voi lukea monta kertaa, sellainenkin, joka ei paljon runoutta lue. Esimerkkejä:  

"Hei 
rakas 
ystävä,
mitä mietit?
Näytät jotenkin
läsnäolevalta." 

"Historia tarvitsee
enemmän suurnaisia,
parempia pienmiehiä,
hymyileviä hyviksiä."

Hän on kirjoittanut tässä ja aiemmin urallaan runoja kirjoista, kissoista, luonnosta, skeittauksesta, maailmantilanteesta, perheestä, musiikista. Erikoisen koskettavia minulle ovat olleet menehtyneen kirjabloggari-Kristan muistoruno sekä tässä uudessa teoksessa rakkaudentunnustus omalle äidille. Aiempia teoksia:

Ei talvikunnossapitoa ja Valo pilkkoo pimeää

Pekka Kytömäki: Historian pienmiehiä. Aviador 2023, kansi Anna Kytömäki. 

Katja Meriluodon esikoisrunokirja Mehiläisen paino ottaa vahvasti kantaa luontokatoa vastaan, monimuotoisuuden puolesta. Tai tarkemmin sanoen tarkkailee ja suree jälkimmäisen katoamista. Tunnelma on melankolinen. Se ikävöi jotain, jonka tietää pian katoavan. Kertoja ei ole aktiivinen toimija katoamista vastaan, vaan ulkopuolinen, kirjaaja, havainnoija, oli ensimmäinen ajatukseni. 

Mutta sitten mietin, ettei ehkä niinkään ulkopuolinen, vaan elimellinen osa rikki mennyttä maailmaa, jossa kaikki elävä on yhtä. Kun mehiläinen katoaa, katoavat ihmisetkin? Ihmisten tekemät keinotekoiset rakenteet, talot, tavarat, omaisuudet, eivät kestä aikaa. On jotain kestävämpää, jota kohti tulisi kurotella. 

Kauniit säkeet, sommitellut sanat eivät kaikista kohdistaan minulle aukea kertalukemalla, mutta ajateltavaa ne tuovat. Kasvu- ja matkakertomus, sanoo kustantajan tiedote. Matka mihin? Reaalimaailmassa liikutaan Virossa, mutta ajatuspuolella en näe matkan määränpäätä, ja pelottaa hieman sitä ajatella.  

"Kuka söi auringon?
Päivä kyllä nousi, mutta pimeni äkkiä,
kohotin katseen papereista:
lajit, suvut, heimot, lahkot,
pirstaleina lattialla
koko palapeli, luonto." 

"Ikävälle ei tule loppua, senkin västäräkki,
eikä surulle ole mitään kiintiöitä,
jos takertuu vain tiukuihin ja rihkamaan;
kahiseviin helmoihin, kiiltokuviin,
pitkiin hiuksiin."

"Mikä on pelon, mikä rakkauden
osumatarkkuus?

Miten kohteet valikoidaan tähtäimeen?"

Onko tuulella jotain salattavaa? Millaiseen hämärään katoaa esiäitilinjan pitkä häntä? Miten paljon painaa mehiläinen - muutaman gramman kämmenellä, lajina koko maapallon painon? 

Katja Meriluoto: Mehiläisen paino. Aviador 2023. Kansi Jonna Nisu.

Molempien kirjojen taitto: Saara Hankama.