Luova järkevyys

Luovuus on tietysti periaatteessa myönteinen asia, mutta sanana niin kulunut, että alkaa olla miinuspuolella. Saku Tuominen väänsi kirjansa nimen luovasta hulluudesta järkevyydeksi, mistä pisteitä. Mutta ei se kuulosta yhtään vetävältä! Kuten eivät järkeen viittaavat sloganit koskaan. Ja keksisipä joku myönteisen synonyymin tuolle hataralle luovuus-sanalle.

Sanasta tulevat ensin mieleen mainostoimistot. Olin työpaikassa, jossa kinastelimme (ystävällismielisesti), kuka menee palaveriin maankuulun toimiston kanssa. Kukaan ei halunnut; niin ylimielisiä, kaikkitietäviä ja kaikin puolin luovia toimiston hemmot olivat (siitä todistivat monet diplomit seinillä, hassut arkistokaapit ja eriväriset tuolit). Vaikka kieltämättä tekivät työssään hienoa jälkeä. Ne nerokkaat ideat, vitsikkäät sisustusratkaisut ja prameat tilat (laskujen loppusummista puhumattakaan) vain tuntuivat ylivoimaisilta meille, jotka työksemme edistimme myyntiä harmaassa avokonttorissa.

Luovuus ei kuitenkaan ole vain tuota kliseistä äärimmäisyyttä. Arjen luovuus on jotain ihan muuta, paljon isompaa, vaikka näkymättömämpää. Kun keksit keinon hallita sähköpostejasi tai järjestää pakolliset rutiinisi eri tavoin kuin ennen. Kun ehdotat pientä mutta vaivaa säästävää keinoa hoitaa jokaista päivää hiertävä asia. Kun oivallat, miten kannattaa lähestyä tiettyä asiakasta tai kollegaa.

Näistä teoista ei myönnetä näyttäviä tunnustuksia, niitä ei hehkuteta mediassa eikä edes mainita ääneen tiimipalaverissa. Silti ne ovat niitä, jotka pyörittävät yrityksiä.

Mutta kirjasta piti puhumani: Tuominen on oikeilla jäljillä. Erittäin oikeilla. Ei tarvita ihmeitä, sillä ideoita on kaikilla. Kyse on siitä, miten ne toteutetaan. Ja siinä on suurin kompastuskivi, sanoo Tuominen. Maailman parhaastakaan ideasta ei ole hyötyä, jos sitä ei toteuteta käytännössä. Ja näin useimmiten tapahtuu. Koska en ehdi, koska en jaksa, koska asia kuuluu jonkun toisen tontille.

Hauska havainto on myös ääneenlausumaton fakta: omat ideat ovat aina hyviä, toisten huonoja. Ihmisillä on kova vastustuksen tarve, kun muutosta vilautetaan. Ihan jokaisella meistä. Mutta aina ne ovat ne muut, jotka vastustavat. Ja nyt vastustan:

Hieman häiritsivät kirjassa muutamat asiat, tai sanotaan trendikkäästi kolme pointtia.

• Äärimmäiset esimerkit: juu, Twitter on hieno idea ja keksitty vahingossa, mutta miten se liittyy arkipäivän luovuuteen? Juuri kun on puhuttu, että pienikin keksintö voi olla luovuutta. Tuominen tarkoittanee, että saa unelmoida myös isosti. Mutta jos eteen leväytetään maailman huippuyrityksiä, vie se pohjaa perussanomalta ja lannistaa.
• Kirjoittajan oman asiantuntevuutensa vakuuttelu: hän kertoo alleviivaten yrityskokemuksiaan. Jos lukija kirjaan tarttuu, hän varmaan jo uskoo, että kirjoittajalla voisi olla jotain annettavaa. Mainostekstiä vai oikeaa asiaa, miettii lukija. Eikö Tuomisella riitä töitä? Miksei?
• Kolmas seikka on kirjoitustapa; lyhyet, jopa muutaman sanan kappaleet, joilla tavoitellaan tehoa, nopeaa luettavuutta, ehkä silmäiltävyyttä nettimaailman tapaan. Mutta hieman lukijaa aliarvioiva tuntu siitä tulee: jos yritysihminen lukee kirjaa, hän on varmasti tottunut lukemaan oikeita lauseita ja kunnon kappaleita. Teennäiset tavuviivat ja sloganmaisuus on tarpeetonta. Tai sitten olen ymmärtänyt kohderyhmän väärin. En ihan tavoita, mikä se oikeastaan on. Asiantuntijat, keskijohto, ylinjohto - tai kuka vain, kuten jossain mainitaan. Ei pidä paikkansa.

Täysin en siis kirjalle, etenkään sen esitystavalle lämmennyt, vaikka se sisältää paljon erinomaisia havaintoja tärkeästä asiasta heille, jotka töissä vielä saavat olla ja vaikuttaa. Kirjassa mainitaan sen soveltuvan myös muille elämänalueille, mutta se edellyttää perustietoja palkkatyöläisen arjesta ja tiettyä asennetta jo lähtökohtaisesti. Ehkä ärsyttävintä on opettajamaisuus. Kenelle puhutaan? Miten puhutaan? Yritetäänkö tavoittaa kaikkia, jolloin ei tavoiteta ketään?

Kirjan sanoma tiiviisti: Kun saat hyvän idean, toteuta se. Muuten siitä ei ole mitään hyötyä.

Kenelle: Työelämässä toimiville tai työelämää tunteville. Itsestään enemmän irti haluaville. Palkkatyöhön motivaatiota hakeville. Niille, joiden mielestä kaikki muut ovat tyhmiä ja saamattomia.

Muualla: Hyvää. Helppo ja nopea lukea, sanoo Talouselämä.

Saku Tuominen: Luova järkevyys. Otava 2014.