Operaatio Elop

Oliko Stephen Elop Microsoftin lähettämä Troijan hevonen, joka päämäärätietoisesti tuli ja tyri Nokian matkapuhelinbisneksen niin, että se saatiin ajautumaan Microsoftin omistukseen? Vastauksensa siihen antavat nyt toimittajat, jotka ovat tehneet kunnioitettavan mittavan taustatyön yli satoine haastatteluineen asiaa selvittääkseen. Vastaus on:

Ei ollut. Monestakaan syystä, josta painavin on se, että Jorma Ollila itse hoiti rekrytoinnin, eikä Elop ollut hänen ykkösvalintansa. Ensimmäinen valittu vetäytyi pois pelistä, perhesyistä. Hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa oli Microsoft-kaupan isä, ei Elop. Lisäksi Elop teki muutaman vuoden amerikkalaisen rankasti töitä puhelinten puolesta, jopa avioliitto kariutui melskeessä. Mutta kaikkea voi spekuloida, hyvällä tai pahalla tahdolla.

Kirja on tehty taidolla, tiedolla ja kiinnostavalla otteella. Se kertoo Elopin uratarinan lisäksi, miten ristiriitaisesti asiat nähtiin yrityksen sisällä. Ja mielestäni kerronta on neutraalia: johtoa sekä kiitetään että moititaan, joten lukija voi muodostaa oman käsityksensä. Kirja muistuttaa myös Nokian vahvuuksista, kuten osaavat tuotekehittäjät, yrittäjämäinen ja lähes isänmaallinen Nokia-henki ja loistava logistiikka. Valitettavasti ne rapautuivat loppuaikoina, mutta en usko sen olevan yhden miehen syytä; ongelmat olivat paljon kauempana ja laajempia kuin mitä yksi mies pystyy aiheuttamaan tai ratkomaan.

Nyt ymmärrän, miksi Kännykän historia tuntui vajavaiselta: siitä puuttui ekosysteemi! Siitä puuttuivat ihmiset, bisnes ja kaikki se toiminta, joita puhelinten kehittämisen ja valmistamisen ympärillä hyörii. Toki Elop-kirja keskittyy vain tiettyyn ajanjaksoon, eli lyhyeen (mutta ratkaisevaan) Nokian matkapuhelinten historiassa, joten kirjat eivät ole verrannollisia ajallisestikaan, saati sisällöltään ja käsittelyltään. Tavislukijan kannalta Elop-kirja on kuitenkin huimasti kiinnostavampi ja elävämpi, kuin parasta trilleriä bisnesmaailmasta.

Se vie lukijan nopeiden käänteiden ja piinkovan kilpailun pyörteisiin. Ala lienee maailman kovinta näissä suhteissa: kukaan ei voi kertoa, mikä on tilanne vuoden tai kahden kuluttua, joten suuret, koko yrityksen ja jopa alan kannalta ratkaisevat päätökset on tehtävä vahvalla mutulla ja visiolla. Organisaatioiden itsensä on siedettävä jatkuvaa muutosta, eikä päätöksille ole "oikeita" kriteerejä, vaan johdon on valittava ne itse. Nokian tapauksessa ratkaisevia päätöksiä olivat käyttöjärjestelmä- ja kumppanivalinnat. Kehitetäänkö omia käyttöjärjestelmiä alusta asti, hypätäänkö Googlen Android-kelkkaan vai Microsoftin Windows-ympäristöön? Kaikkia kortteja katsottiin, lopputuloksen tiedämme.

Kirja on hyvä oppitunti yritysmaailman toiminnasta. Se antaa muun muassa vinkkejä varoitusmerkeistä, jotka enteilevät huonoa loppua. Jatkuvat, paniikinomaiset organisaatiomuutokset ja irtisanomiset, tiukka kustannuskuri, joka on ykkösenä kaiken muun yli, lyhytjänteiset tai epäselvät visiot ja tavoitteet, heikko, alaa osaamaton hallitus, työntekijöiden väsyminen ja motivaation puute, kun lähes valmiita projekteja keskeytetään ja väkeä vähennetään mielivaltaisen tuntuisesti. Nokiakin irtisanoi ihmisiä, joita pian värvättiin takaisin, kun havaittiin, että olennaista osaamista häipyi asiantuntijoiden myötä. Paljon siis tehtiin virheitä, mutta niitä ei tuossa ympäristössä voi välttää. Kuten Siilasmaa Microsoft-kaupan jälkeen arvostelijoille heitti: Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Helppo sanoa, jälkeenpäin.

Tai ehkei niinkään helppo, sillä mistäpä voisimme tietää, miten olisi käynyt Androidin kanssa vahvassa aasialaisten halpapuhelinten invaasiossa - olisiko Nokia pystynyt säilyttämään kiinnostavuuteensa ja laatumaineensa ostajien silmissä? Olisiko oma käyttöjärjestelmä lähtenyt lentoon, jos jokin niistä olisi tehty valmiiksi massamyyntituotteeksi asti? Vuosia kehitetty Symbian haudattiin, suomalainen Jolla jatkaa MeeGoon perustuvaa kehitystyötä; toivottavasti menestyksellä, jotta kaikki työ ei olisi hukkaan heitettyä. Mutta Nokian puhelimia ei enää ole, ainakaan pian tai ainakaan toistaiseksi, sillä tuotemerkki on edelleen Nokian omaisuutta, mutta Microsoft ilmoitti luopuvansa sen käytöstä omissa puhelimissaan.

34,7 miljoonaa euroa sai Elop vaivanpalkkaa Nokia-vuosistaan. Summaa voi kauhistella, mutta kirjoittajat vertaavat korvauksia amerikkalaisten vastaavan tason johtajien palkkiohin. Siinä katsannossa summa on kuulemma kohtuullinen, eikä vähemmällä kansainvälistä bisnesjohtajaa - jota Ollila katsoi tilanteessa tarvittavan - olisi Suomeen saatu. Elopia ei kukaan sano huonoksi johtajaksi, päinvastoin, vaikkei Nokian matkapuhelinten pelastaminen onnistunut. Olisiko se onnistunut kenenkään muunkaan johdolla? Oliko bisnes siinä elinkaarensa vaiheessa, että loppu oli luonnollinen? Nykyään Elop vetää Microsoftin puhelin- ja tablettitoimintoja Kaliforniassa.

Kenelle: Bisneksestä ja talouselämästä kiinnostuneille, Nokia-saagaa seuranneille.

Muualla: Pekka Tikka ruotii kirjaa ja Nokian tilannetta tarkasti ja tietävästi. P. Tärkeä sanoo kirjaa jakomieliseksi poliitillisessa plokissaan.

Pekka Nykänen ja Merina Salminen: Operaatio Elop. Teos 2013.

Osallistun kirjalla Elämäkerta-haasteeseen ja rastin samalla Helmetin Kirjan vuoden haasteesta kohdan 14, Tositapahtumiin pohjautuva kirja.