Pietarin kapellimestari

Kaksi ruotsalaista pani viisaat päät yhteen ja tuotti kovapintaisen trillerin julmasta politiikasta ja rahan vallasta Venäjällä 2000-luvun alussa. Silloin valtion omaisuuden uusjaon jäljiltä röyhkeimmät ja vahvimmat kahmivat itselleen suunnattomia omaisuuksia ja sitä kautta valtaa.

Naapurimme kiinnostaa minua kovasti, joten kerrankin päätin lukea trillerin. Vaikka tekijät kiistämättä tuntevat osaamisalueensa hyvin, Grebe jännitysromaanien kirjoittamisen ja Leander-Engström venäläisen talouselämän, en ole vakuuttunut. Taas lienen väärä lukija, lajityyppi ei ole minulle läheinen.

Päähenkilö Tom Blixen on investointipankkiiri, joka hoitaa salaisia ja kuten käy ilmi, myös poliittisesti ja jopa fyysisesti vaarallisia sijoituksia ja sijoitusneuvoja ökyrikkaiden asiakkaidensa parissa. Hän saa tehtäväkseen järjestää osake-enemmistön takaavan kaupan suuren öljy-yhtiön puolesta.

Lähes viattomasti alkanut liiketoiminta kietoutuu lopulta suurimpien oligarkkien ympärille, takapiruna itse presidentin hallinto. Isoilla mustilla autoilla ajellaan, henkivartijoita parveilee, merkkituotteita väläytellään, aseita ja prostituoituja käytellään huolettomasti kuin kotisohvan kaukosäädintä. Luonnollisesti ruotsalaiseen koukuttavaan konseptiin kuuluu myös orastavaa romantiikkaa ja liikutusta pienen ihmisen puolesta.

Puitteet ovat vaikuttavat, mutta sisältö jää hengettömäksi, henkilöt nukkemaisiksi - ehkä se kuvaa marionettiyhteiskuntaa, mutta ei herätä lukijassa aitoa innostusta. Paras anti on venäläisyyden ja yhteiskunnan kuvaus, mutta sekään ei ole enää suomalaiselle niin suuri ihmetyksen aihe kuin ehkä länsinaapurissa. Tiedämme todellisuudesta jo liikaa.

"Venäjän historia oli aina ollut täynnä julmia kohtaloita, ja niitä mahtui maahan edelleen. Oli tärkeää pitää kieli koko ajan keskellä suuta ja olla selvillä siitä, kenen kanssa liiketoimia kannatti tehdä ja miten. Se taito oli myös yksi syy siihen, että hänestä oli tullut aivan tolkuttoman rikas."

Näin pohtii Tomin paras ystävä Fredrik. Kunnes taas mennään. Viranomaisia ja politiikkoja on joka lähtöön, sekä läpimätiä oman edun tavoittelijoita, mutta myös rehellisiä, kuten ministeri Strelka, jolla ainakin motiivit ovat kohdallaan.

"Olen ylpeä kansamme historiasta ja siitä, mitä me olemme tehneet ihmiskunnan hyväksi.--- Kestää kymmeniä vuosia ennen kuin vuosisatoja jatkuneen korruption ja lukuisien valtataisteluiden synnyttämät vahingot saadaan korjattua."

Actionin ja syvällisen yhteiskuntaluotauksen yhdistelmä ei minusta toimi, vaan tuntuu epätasaiselta, ajoittain monisanaisuudessaan jopa tylsältä, kaikista karmeista käänteistään huolimatta. Vaikka prologi vakuuttaa henkilöiden taustalla olevan todellisia ihmisiä, he jäävät silti kaukaisiksi. Juoni on erittäin ennalta-arvattava. En kokenut saavani uutta tietoa, en jännittävää elämystä. Harmi, kun ajattelee Leander-Engströmin omia, todellisia kokemuksia investointipankkien rakentajana Venäjällä - ehkä tämä olisi toiminut vaikuttavammin muistelmatyyppisenä? - mutta hei, sentään neljä ja puoli sataa sivua luin loppuun saakka.

Camilla Grebe, Paul Leander-Engström: Pietarin kapellimestari. Gummerus 2014. Suomentanut Pekka Marjamäki. Kirja on Moskova noir -trilogian avausosa.
Kustantajan lukukappale.