Uusia muistelmia kuolleesta talosta

Tuskin olen venäläisestä oligarkkitrilleristä päässyt, kun käteen sattui tosielämän kuvaus yhden asianosaisen omin sanoin. Venäjän rikkaimmaksi mieheksi arvioitu Mihail Hodorkovski vangittiin 2003 veronkierrosta ja hänen yrityksensä ajettiin konkurssiin.

Vankilatuomio luokiteltiin maailmalla poliittiseksi, sillä Hodorkovski tiedettiin uudistajaksi, joka pyrki länsimaistamaan maansa liiketoimintaa eikä hyväksynyt Kremlin vanhakantaista hallintotapaa, vaikka varmasti hyödynsi itsekin poliittista sekasortoa muiden yritysjohtajien tavoin huipulle noustessaan. Oikeudenkäynti ja tuomio olivat kuitenkin Hodorskovskin kohdalla jotain aivan muuta kuin mitä muille, hallintomyönteisemmille oligarkeille tarjottiin. Amnesty ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin nostivat tapauksen käsittelyyn ja se sai paljon julkisuutta, kunnes Putin lopulta armahti miehen 2013.

Jälleen kerran tositarina voittaa kirkkaasti fiktion, jos vertaan tätä ja edellistä arvioimaani kirjaa. Hodorkovski käytti vankila-aikansa muun muassa kirjoittamalla ja kuvaamalla venäläistä kansaa, ihmisiä ja vankilan olosuhteita. Hän kirjoittaa "maasta, jossa suurenmoinen kansamme elää kurjuudessa ja ilman oikeuksia, ja siitä tulevaisuuden Venäjästä, josta voimme olla ylpeitä ilman häpeän sivumakua ja joka vielä lähtee eurooppalaisen sivilisaation tielle."

Kirja koostuu pienistä tarinoista, lastuista, joista kukin kertoo jostakusta hänen vankilassa tapaamastaan henkilöstä. Tarinat ovat paljon kertovia ja miellyttävän rauhalliseen tapaan kerrottuja harkittuja otteita, yhden ihmisen kokoisia välähdyksiä jostain suuremmasta kokonaisuudesta.

Joka kymmenes venäläinen mies joutuu vankilaan jossain elämänsä vaiheessa, kertoo kirjan lieve. Hätkähdyttävä luku, joka ei kertone niinkään kansan rikollisuudesta kuin sen oikeuslaitoksesta.

Lastujen lisäksi kirjan on liitetty kaksi kirjoittajan puhetta, jossa hän osoittaa solidaarisuutta Ukrainan kansalle, sekä suomentajan loppusanat, jossa tämä summaa kirjan ja kirjoittajan antia venäläiselle yhteiskunnalle ja kirjallisuudelle:

"Eräs toistuva teema: sokeaa julmaa järjestelmää vastaan asettuva pieni ihminen osoittaa hämmästyttävää rohkeutta ja oikeudenmukaisuuden tajua. Kirja näyttää, miten elämää tuhotaan ja haaskataan niin vankilassa kuin 'vapaudessakin'. Vankilan tyyppien ja episodien sattuvat kuvaukset kasvavat syvälliseksi näkemykseksi koko Venäjästä."

Kirja on pieni mutta koskettava, ja se tarjoaa ajatteluttavia asioita ja tietoa, joka meille on tarpeen, jos haluamme tuntea lähimmän naapurimme entistä paremmin. Ymmärtämistä se ei takaa.

Mihail Hodorkovski: Uusia muistelmia kuolleesta talosta. Sammakko 2014. Suomentanut Jukka Mallinen.

Edit: Haasteen heittäjän luvalla lisään kirjan Helmetin Kirjan vuoden haasteeseen, kohta 37: Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa. Kai kirjakin on kielletty, kun koko mies on?