Kun hänen lapsuudenystävänsä Athena nousi kirjailijana kuuluisuuteen, Juniper kiehui kateudesta. Hän oli sentään kirjoittanut pidempään, suhtautunut hommaan vakavasti. Kateus ei ole vihreää ja hapanta, se on rypemistä häpeässä ja itsesäälissä, hän kertoo.
"Olen kuitenkin huomannut, että kirjailijoiden kateus muistuttaa enemmän pelkoa. Kateutta on äkkipiikki sykkeessäni, kun luen Athenan saavutuksista Twitterissä - taas uusi kustannussopimus, palkintoehdokkuus, erikoispainos, käännösoikeuksien kauppa. Kateus on sitä, että vertaan itseäni jatkuvasti häneen ja jään aina kakkoseksi; se on paniikkia, etten kirjoita riittävän hyvin tai riittävän nopeasti, että en riitä nyt enkä koskaan myöhemminkään."
Dekkarimainen käänne: Athena kuolee äkisti, ja Juniper varastaa hänen käsikirjoituksensa. Kukaan ei tiedä asiasta, kustantaja iloitsee saadessaan uuden lupaavan kirjailijan. Käsikirjoitusta muokataan, ja se nousee bestseller-listoille. Athena rypee jälleen, nyt syyllisyydentunnossa ja paljastumisen pelossa.
"Mutta pointti on siinä, ettei kukaan koskaan tule ymmärtämään panostani tälle romaanille."
Hän saa uskoteltua itselleen, että oikeastaan hän on luonut romaanin, lopullisen tuotteen - kuten tekikin. Alkuperäisidea ja kehystarina vain olivat Athenan. Sen vaikuttaa tietävän myös somekiusaaja, joka alkaa vainota Juniperia. Saamme opastuksen somelakien toimintaan.
"Kun näkyvyyden kriittinen massa on saavutettu, kaikki alan ihmiset alkavat puhua asiasta."
Juniperia aletaan kiusata myös kulttuurillisesta omimisesta, kertoohan kirja kiinalaisista, joihin hänellä ei ole mitään yhteyttä, vaikka niin luullaan. Athena oli amerikkalaiskiinalainen. Painajaismainen tilanne! Miten hän hoitaa sen, miten kestää pää, tuleeko kaikki julki?
Juoni ei ole kummoinen näin kuvattuna, mutta kerronta on vauhdikasta ja tiukasti tässä ajassa (no, Twitter ehti muuttaa nimensä). Mukaan heitellään kuuluja firmojen ja tekijöiden nimiä, kustannusalalta, medioista ja muualta. Kirjatapahtumissa käydään, kirjailijaelämää kuvaillaan muistiinmerkintätavoista alan tiedottajien työhön ja kirjailijakuvien ottoon. Kustannusala näyttäytyy kovana: menestys ei synny, vaan se tehdään.
Käänteet ovat nopeita, ja Juniperin ajatuksia saadaan seurata tarkasti. Suomen kieli on hyvää, suosiosta päätellen alkuperäinenkin, tosin kielikuvat ovat paljon käytettyjä. Lyhyet lauseet korostavat kiirettä ja hätää. Hyvin koukuttavaa ja helposti luettavaa, kirja on ahmaistava saman tien.
Mutta en voi välttyä ajatukselta, että se voisi minusta hyvin olla vaikka tekoälyn kirjoittama. Siksi, että siinä ei ole tasoja, siinä seurataan vain tätä yhtä henkilöä, yhtä juonta ja sen etenemistä, mausteena alan, median ja somen termit ja käytännöt. Ja omiminen, kulttuurinen ja fyysinen (käsikirjoitusvarkaus). Kuin joku olisi etsinyt tietyssä kohderyhmässä suosittuja nettiteemoja ja yhdistänyt ne kirjan kirjoittamisaiheeseen. Tietysti mausteeksi on pitänyt lisätä myös Juniperin elämässä eräs miespuolinen henkilö, jonka rooli on pieni.
Tietty yksinkertaisuus saa aikaan tuon ajatuksen, enkä nyt esitä mitään väitteitä, sillä perusteeni eivät riitä ja ajatus perustuu vain tunteeseen. Monet muutkin kirjat ovat juoneltaan simppeleitä, mutta nautittavia viihteellisyydessään ja helppoudessaan, kuten tämäkin. Mutta kirjan teemaan sopisi hyvin tällainen tekeminen. Ja siitä olen varma, että tekoälyn käytön yleistyessä juuri tämäntapaisia kirjoja alkaa ilmestyä yhä enemmän ja nopeammin.
Kenelle: Ajassa eläville, kustannusmaailman kiehtomille, kirjailijuudesta uneksiville, vilpin itselleen oikeaksi selittäville, ystäväänsä vihaaville, nopeaa viihdettä hakevalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti