Ensimmäinen kirje on päivätty 5.10.1949. Miss Helene Hanff on nähnyt lehdestä Marks & Co -kirjakaupan mainoksen ja tiedustelee kohteliaasti, voisiko kauppa lähettää hänelle tiettyjä teoksia - käytettyinä, sillä niiden painos on loppunut ja kirjat ovat vaikeasti löydettävissä.
Jo samassa kuussa hän ilokseen saa vastauksen, jossa osan kirjoista kerrotaan olevan matkalla. Saatuaan paketin Helene kiittää, sopii maksuasioista ja kehuu erään laitoksen ulkonäköä ja tuntua: "I never knew a book could be such a joy to the touch."
Rakkaus brittikirjoihin sekä kauniisiin niteisiin (tai vähintään tasoa good clean copy) yhdistää ostajaa ja myyjää. Ja huumorintaju, jonka myötä he ystävystyvät ja vaihtavat kuulumisia muustakin kun kirjoista. Kun Helene kuulee Lontoon sodanjälkeisestä niukkuudesta, hän alkaa lähettää Frankille, tämän perheelle ja kirjakaupan väelle ruokapaketteja. Ne otetaan kiitollisina vastaan, ja myös muut kuin Frank alkavat kirjoittaa Helenelle kiitoskirjeitä, kuten Frankin vaimo Nora.
"Thanks for the good things you sent us for Christmas, you are much too kind, Helene! - and if those bodies at Marks & Co. Don't give you a banquet when you come over next year, well, they deserve to be shot."
Helenen suuri haave on vierailla Lontoossa ja kirjakaupassa, kirjan nimen osoitteessa. Lontoo kiehtoo häntä kovin.
"Write me about London - the tube, the Inns of Court, Mayfair, the corner where the Globe Theatre stood, anything, I'm not fussy."
Rahasta on kuitenkin pulaa, ja matka siirtyy monta kertaa. Tragediaksi tilanne kääntyy, kun Frank menehtyy vuonna 1969. Ennen kuin he koskaan ehtivät tavata, 20 kirjeenvaihtovuoden jälkeen! Satuttavaa. Enkä lainkaan usko huhuihin, joiden mukaan suhde olisi ollut romanttista rakkautta. Ei ollut; molemmilla oli omat suhteensa ja elämänsä eikä konkreettisia haaveita rapakon yli, paitsi kerrotussa mielessä. Maailmantilanne ja yllättävä yhteys saattoivat nostattaa monenlaisia haaveita, eikä siinä ole mitään pahaa. Päinvastoin, fiksut ihmiset osasivat tunnistaa tunteensa ja erottaa kuvitelmat todellisuudesta. Ehkä kirjan ja oheistuotannon edistämiseksi huhua edistettiin? Mutta on myös henkilöitä kuvaavaa se, että mielikuvitus voi lentää yli realismin rajojen. Puhun nyt siis kirjojen lukemisesta.
Romaanista tulee myyntimenestys. Siitä tehdään myös näytelmiä lavoille ja tv:hen, ja vuonna 1987 elokuva, jossa pääosia esittivät Anne Bancroft ja Anthony Hopkins (tämä pitää etsiä jostain).
Helenen New Yorkin asunnon (72nd Street) talo sai nimen "Charing Cross House" hänen kunniakseen. Lontoossa kirjakaupan osoitteessa on seinällä muistokyltti, tosin talo on rakennettu uudelleen eikä kirjakauppaa enää ole olemassa.
Ihastuttava tarina, alle sata sivua, mutta draaman kaari on kohdillaan. Sopii erityisesti antikvariaattien ja brittiklassikoiden sekä harvinaisempien teosten rakastajille, sillä kirjoista tietysti puhutaan kirjeissä eniten. Mainittuja nimiä: Stevenson, Johnson, Savage Landor, John Henry Newman, John Donne ja monia muita.
Toimii hyvin myös ajankuvauksena nostalgiamielisille sekä kaikille ystävyydestä ja yhteydenpidosta kiinnostuneille ja niiden voimasta koskettuville. Sekä Lontoo- ja kirjakauppafaneille. Sopii minulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti