”Kun 115 000 vuoden mittainen Veiksel-jääkausi hellitti 15 000 vuotta sitten, Fennoskandian mannerjäätikkö alkoi vetäytyä Itämeren altaalta.” Josta hypätään reippaasti ajassa eteenpäin:
”3 500 vuotta sitten varhaiskantasuomi, itämerensuomalaisten ja saamelaiskielten äiti, oli saapunut Itämeren rannoille ja voitti kielikilpailussa aiemmin alueella puhutut, hävinneet kielet.”
Aletaan lähestyä kalevalaista ilmaisua ja erästä ”muodikasta” (Hurmeen termi) maailmansynnyn selitystä, merineen, lintuineen ja mättäälle munimisineen. Myyttiin liittyy sittemmin mukaan myös ”tarina merkillisestä oliosta, joka myöhemmin tunnetaan nimellä sampo.” Mikä ihme on tuo olio, josta tuli symboli kaikelle hyvälle, jopa kansallinen symboli ja poliittinen voima 1800-luvun Suomessa, miettii Hurme.
Sampo, Suomen onni? Väinämöinen ja Ilmarinen alkoivat nousta runonkerääjien aineistoissa, eikä heistä Lönnrot suinkaan ollut ensimmäinen ja ainoa, vaikka teki ansiokkaan teon niin kerääjänä kuin aineiston koostajana ja täydentäjänä kertomusmuotoon, jonka tunnemme nimellä Kalevala. "Se oli temppu!" (Mies tuli muuten myös perustaneeksi tämänkin kirjan julkaisseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1831, jolloin sampo oli vielä tuntematon.)
Vuonna 1833 Lönnrot sai ”jättipotin” (Hurmeen termi) mahtavalta loitsijalta Ontrei Maliselta, lauletun kokoelman runoja, ”joihin sisältyivät Kalevalan kaikki keskeiset kertovat ainekset.” Toinen laulaja, Vaassila Kieleväinen, täydensi kertomusten maailmaa, josta Lönnrot sai sepitettyä yhtenäisen kokonaisuuden. Ja nyt räjähti hänen tajuntaansa: ”Sampo voikin olla ihmemylly, ikiliikkuja, joka jauhaa maallista hyvää.” Tällaisena kapitalistin unelmana me olemme oppineet sammon tuntemaan. Ja tiedämme myös sen, että sampo vietiin Pohjolaan (joka saattoi tutkijoiden mukaan olla esimerkiksi Gotlanti tai Kreeta) ja että se rikkoutui ryöstössä, jonka Väinämöinen ja Ilmarinen tekivät Pohjolan emännän (kaamea bitch, sanoo Hurme) suureksi kiukuksi. Ehkä meille jäi siitä murusia peltojemme kasvua vauhdittamaan ja elintasoamme nostamaan, joku saattaa arvella.
Akseli Gallen-Kallela osoitti ”suomalaisille ja kansainvälisestikin, miltä Kalevalassa näyttää." Jykevältä lippaalta tai arkulta, joka ilmeisesti sisälsi jonkinlaisen myllyn. Mutta sammon olemuksesta on monia muitakin tulkintoja. Se saattoi olla punottu vakka, rukousmylly, hyvän haltiattaren malja, sammakko, kala, laiva, pilari, patsas, pohjantähti, himmeli, kilpi, kantele, aurinko tai riimukivi. Esimerkiksi. Näiden kaikkien tulkintojen tutkijoista ja taustoista Hurme kertoilee.
Kiinnostava tutkija on muiden muassa professori Reinhold von Becker, joka keksi sanan "sivistys" ja joka esitteli kansalle Väinämöisen jo 1820 lehtiartikkelissaan eli ennen Lönnrotia. Sammosta hänkään ei tiennyt mitään. Kansanrunouden tutkiminen kerätyistä lähdeaineistoista muuten johti myös siihen, että maantieteellis-historiallinen metodi, jota esimerkiksi Julius Krohn käytti, herätti kiinnostusta laajasti: "Sen (ja Kalevalan) ansiosta kansanrunouden tutkimus nousi Suomessa ensimmäisenä maailmassa yliopistolliseksi oppiaineeksi", kertoo Hurme.
Mikä on sampo - siihen on Hurmeen mukaan yhtä vaikea vastata kuin siihen, mikä onni tai mikä on totuus. Lopullista selitystä emme ehkä koskaan saa, vaikka tutkimus jatkuu, mutta mytologiaa ja sen tutkimista on kiinnostava seurailla ja noukkia knoppitietoa Hurmeen viihdyttävän vyörytyksen lomasta. Tosin Sampo on kirjana tiukempi kuin aiemmat Niemi ja Suomi, täydempi faktoiltaan ja niukempi rentoilultaan.
Loistava joululahja suomalaisuuden hähmäisestä kulttuurihistoriasta kiinnostuneille ja kalevalaisille tiedonjanoisille. Komea kultakoristeinen kansi ja kaikki!
Olenhan muuten kertonut tapauksen, kun minulta pöllittiin Hurmeen Nyljetyt ajatukset bussimatkalla mökille Lahden matka-asemalla? Ulkoilutauolta tullessani istuimelle jättämäni kirja oli poissa. Kirjakavereiden kanssa pohdimme, että pöllijä saattoi luulla kullattuja kirjaimia aidoksi kullaksi ja vietti illan niitä rapsutellen. Tai sitten hänelle vain iski niin kova lukuhimo, ettei voinut hillitä itseään. Jälkimmäisessä tapauksessa olisin ilolla lahjoittanut teoksen pyydettäessä!
Lisää Juha Hurmeen töistä mm. tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti